2015 in review

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2015 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 1,400 times in 2015. If it were a cable car, it would take about 23 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Balkan & Turkki-fillarireissun muistelua: Osa 2 Turkin mantereella ja sieltä Istanbulin kautta Bulgariaan

IMG_0082.JPG

Balkan&Turkki-pyöräreissusta on kulunut kolme kuukautta. Pari päivää sitten julkaisin reissutiivistelmäni ensimmäisen osan, missä kerroin matkani alkuosasta Budapestistä kuuden Balkanin maan kautta Aasianportille Turkkiin.

https://fillarantti3.wordpress.com/2015/01/29/balkan-turkki-fillarireissun-muistelua-osa-1-budapestista-aasian-portille/

Nyt on vuorossa  pyöräreissun jatko-osa (Osa 2.), missä tutustun Turkin länsirannikkoon ja myös sisämaahan. Turkin kiertomatkan päätteeksi palaan Istanbulin kautta Mustanmeren rannalle Bulgariaan. Kummankin matka-osuuden reittikartat ovat oheisina linkkeinä:

Osa 1: http://ridewithgps.com/routes/6872229                                          

Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

Olen ripotellut tässä blogissa kuvaamaani reittilinkkiä lisäksi useampaan, milloin sen avaamismahdollisuus on lähempänä kulloistakin tekstiä.

Ohje: 

1. Klikkaa tiedosto auki (Malta odottaa vähän aikaa latautumista)

2. Tarkastele reittiä skaalaamalla sitä suuremmaksi tai pienemmäksi

3. Sininen Bikeparking-symboli sisältää avattaessa kulloisenkin etapin, päivämäärän ja matkan pituuden kilometreissä

Koko Balkan & Turkki-matkan määrällinen yhteenveto: Puhelimeni Ridewithgps-applikaatiolla mittaama matka oli yhteensä 3164 km / korkeusmetrit +34778m / ajoaika 163 h 05′ / ja ajon energiankulutus 88476 kcal. Luvuista puuttuu jonkin verran paikallisajoja, illalla fillarilla syömään & kaupunkia katsomaan ym..;) Yhteensä noin 3200 km!

IMG_2135.JPG

Lautalla Euroopasta yli Dardanellien salmen Aasiaan

1. Dardanellien salmen yli Aasiaan ja Turkin mantereelle

Salmen ylitys Eceabatista Canakkaleen lautalla kesti vain reilu puoli tuntia. Fillarantti rantautui Corratec-ratsun ja fillarinavi pikkuGeen kera Aasian mantereelle ja matka jatkui aluksi Turkin länsirannikkoa alaspäin. Ensimmäisenä päivänä ajelin 28 asteen hellekelissä reilun 110 km matkan jännännimiseen kaupunkiin Kucukkuyu. Lopussa oli aika kova kiipeäminen ja ensimmäistä kertaa tällä reissulla meinasi pimeys yllättää vuorelta alas laskiessa meren rantaan.

IMG_2139.JPG

Pimeys laskeutuu tosi nopeasti

Matkalla oli parikin Suomi-kohtaamista tietä kysellessä. Tässä on suorat lainaukset blogipostauksestani:”Kolme nuorta miestä istui laitakaupungissa kadun laidalla ja kysyin heiltä suuntaa Izmiriin. He antoivat neuvon eteenpäin ja huusivat perään Petteri Kopooonenn. En tiedä onko Petteri pelannut koripalloa täällä vai mistä kaverit olivat hänet bonganneet. Joka tapauksessa he neuvoivat minut ilmeisen tahallaan harhareitille. Tie muuttui ihan hirveäksi, ajoin sitä parisen kilometriä ja sitten katsoin karttaa, ei h..ssä tänne päin. Ei muuta kuin takaisin. Painoin kavereista ohi toisen kerran vauhdilla ja huusin ohittaessani PETTERI KOPOOONENNN…!” Ja toinen tapahtui huoltoasemalla vähän myöhemmin: ”Kymmenkunta kilometriä ennen Ayvacikiä pistäydyin huoltoasemalla täydentämään juomapullojani. Asemanhoitaja oli huomannut pyöräni lipun ja kysyi olenko Suomesta. Hän kertoi olleensa ”Juuvaskulassa”rallihommissa. Aa… Jyväskylä Ralley! Samalla sain häneltä hyvät tiedot loppumatkan kilometreistä. Olin kiroillut jo kymmenkunta kilometriä ”sepeliasfattia”, joka näkyy myös kuvassa. Mies kertoi, että sitä jatkuu vielä kymmenisen kilometriä. Sitten kuulemma paranee. Parani, muttei hyväksi muuttunut.”

IMG_2149.JPG

Tyypillistä Turkin sepeliasfalttia

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2142-2.JPG

Kyllä lapset ja äidit ovat kauniita kaikkialla;)

Alkuperäinen suunnitelmani oli ajaa Turkin länsirannikkoa aina etelän Antalyaan asti. Mutta jo hyvissä ajoin Euroopassa muistaakseni Bulgariassa olin muuttanut suunnitelmaani. Olin varannut lennon Bulgarian Burgasista 25.10. takaisin kotiin. Nyt minulla oli noin kaksi viikkoa aikaa katsella Turkkia ja ehtiä sinä aikana myös Mustan meren rannalle Burgasiin. Matka Kucukkuyusta jatkui lähellä sijaitsevaan pieneen Guren-kaupunkiin, missä vietin helteistä välipäivää mm. uimalla Aigeian meressä. Tutkittuani eri reittivaihtoehtoja ja aikataulua suuntasin rannikolta sisämaahan päin. Seuraava tukikohta oli noin sadan kilometrin päässä sijaitseva noin kolmensadan tuhannen asukkaan Balikesirin kaupunki.

IMG_2153.JPG

Tulipa käytyä uimassa Aigeian meressä vapaapäivän kunniaksi

Matka Balikesiriin oli aikamoista taistelua, kuten matkablogini kertoo: ”Aika kettumainen ajopäivä vaikka matkaa ei ollut kuin sata kilometriä! Otetaan ensin positiiviset asiat. Lämpötila oli ideaali noin 24 astetta. Tie oli suurimmalta osaltaan aivan loistava. Sileä asfaltti ja leveä kolmen metrin reunakaistale. Sitten niitä rasitteita. Matkalla oli pari aika rankkaa nousua, vaikka ei menty parhaimmillaan kuin noin 550 metriin. Mutta nousuja oli useita ja nousumetrien määrä oli yhteensä 1361 metriä. Rankaksi päivän teki pyöräilijän pahin vihollinen tuuli. Se puhalteli tänään suurin piirtein idästä, tosin ihan loppumatkasta se oli kääntynyt koillisen puolelle. Kun tuulen voimakkuus oli sääennusteen mukaan 6-7 m/s (noin 20 km/h), se todella rasitti ja hidasti matkan tekoa kohti itää. Alamäissä ei tahtonut saada vauhtia ollenkaan ja muutamassa 8-10% ylämäessä solasta puhaltava vastatuuli yritti lopettaa matkan teon kokonaan. No pienimmällä välitykselläni kaikki nousut taistelin ylös.”

IMG_0073.JPG

Matka jatkui rannikolta sisämaan Balikesirin kaupunkiin

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2158.JPG

Tästä matkaan ostin viikunoita, joissa on paljon energiaa.

Matka-aikaa oli vielä reilusti jäljellä ja mietin vaihtoehtoja. Lähteäkö jo pohjoiseen kohti Istanbulia vai minne jatkaa? ”Aamulla teinkin sitten ”Väyryset”! Päätinkin lähteä lämpimän ja myötätuulen matkaan. Asia muhi jo illalla nukkumaan mennessä ja kun aamulla katsoin ennusteet, asia oli selvä. Tänne Balikesiriin ja siitä vähän pohjoiseen luvattiin +18C ja navakkaa pohjoistuulta eli vastaista. Sen sijaan vajaa sata kilometriä alemmas ennuste tuulen suhteen oli sama 18-22 km/h pohjoistuulta, mutta lämpötila iltapäivällä noin 23 astetta eli viisi astetta enemmän. Ilmeisesti viileän ja lämpimän raja kulki noilla seuduilla, koska paikkojen korkeuksissa ei ollut oleellista eroa. Niinpä päätin aamupalan jälkeen, että lähden vielä nauttimaan etelän lämmöstä muutamiksi päiviksi;)”

IMG_2169.JPG

Pienellä breikillä;)

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2172.JPG

Tältä näyttää läheltä pyöränrenkaan kummitus – Turkin sepeliasfaltti!

Ajoin parina päivänä noin kaksisataa kilometriä etelään. Ensimmäinen tukikohta oli pienehkö Soman kaupunki ja toisena päivänä yövyin isossa Manisan kaupungissa rannikolla sijaitsevan Izmirin miljoonakaupungin lähistöllä. Eräs Turkin erityispiirre on tienpäällysteen laadun voimakas vaihtelu. Välillä asfaltti on sileää kuin ”vauvan peppu” ja välillä taas kammottavaa sepeliasfalttia, kuten ylläoleva kuva näyttää.   Ote blogipostauksestani: ”Jo aiemmin taisin kertoakin tuosta sepeliasfaltista. Näillä main sitä tapaa usein. Paljon minua kokeneempi maailman matkaaja Ahti Auno kommentoikin Facebookissa tuota. Hän on reissanut myös näillä main ennen isoa Alaskasta Argentiinaan-fillarireissuaan ja kertoi, että sepeli imetetään bitumilla, jotta kivet pysyvät paikoillaan. Tien reuna varsinkin on melkein pelkkää sepeliä. No onneksi tänään ei oikeastaan ollut tien reunaa tai se oli vain vajaa puoli metriä. Siltikin hirvitti aluksi renkaiden puolesta, kunnes siihen tottui. Alamäet olivat kuitenkin aika täristystä. Tänään myötätuulessa vauhti nousi jarruttelusta huolimatta hiukan yli kuuteenkymppiin. Kädet oli aika hellinä tärinän jälkeen. Onneksi ei ihan isoja pomppuja tullut vastaan tai osin ehdin niitä väistää.”

IMG_0075.JPG

Bussilippu Manisasta Bursaan

Manisassa tein taas uuden reittisuunnitelman. Päätin ajan säästämiseksi hypätä bussiin ja ajaa sillä noin vajaa 300 km Bursan kaupunkiin, mistä on enää lyhyt matka Istanbuliin. Toinen syy siihen oli, että halusin varata aikaa katsella Bulgariaa pyörän selästä ennen Suomeen lentoa. Mutta tuo bussicase ei ollutkaan niin helppo kuin olisi saattanut odottaa. Ote blogistani:  ”Jo illan kävelylenkillä hankin bussilipun Bursaan. Aamulla Arma-hotellissa nautin kiireettömän buffe-aamiaisen ja sen jälkeen kävin vielä kaupungilla jaloittelemassa. Sitten pakkasin tavarat pyörän selkään ja menin jo tuttua reilun kilometrin reittiä Manisan bussiterminaaliin. Mutta ei se bussiin pääsy niin helppoa ollutkaan! Kello lähestyi 11.10 bussin lähtöaikaa. Bussi tuli ja varmistin vielä, että se menee Bursaan. Panin Corratec-ratsuni itse auton ruumaan lepäämään ja olin menossa sisään bussiin tarjoten lippuni. Olikin väärän bussifirman lippu. Pyörä pois autosta. Kello oli jo 11:10 ja löysin yhden englantia puhuvan nuoren naisen, joka sanoi, että bussi on vaan myöhässä. Se tuli kymmenisen minuuttia oikean lähtöajan jälkeen. Nyt osasin verrata lipussa olevaa bussifirman nimeä bussin kylkeen. Oikein oli. Mutta ruuma oli niin täynnä tavaraa, ettei kuski kertakaikkiaan suostunut ottamaan pyörääni mukaan vaikka kuinka yritin selittää. Onneksi tieto oli kai kiirinyt lipunmyyntiin ja sieltä tuli sama englantia puhuva kaveri, jolta olin ostanut eilen lipun ja vielä varmistanut, että minulla on pyörä mukana. Hän pyysi minut sisään ja antoi 40 Turkin liiraa takaisin ja ohjasi toiselle luukulle, mistä ostin lipun toiseen Bursaan menevään bussiin. Bussi lähti 11:45 ja siihen nippa nappa saatiin Corratec-ratsu mahtumaan. Huh…meinasi hiki tulla!”

IMG_2202.JPG

Bursan pizza-takseja

Bursan miljoonakaupungissa olin yhden yön ja seuraavana päivänä ajoin Marmaran meren rannalle Yalovaan, mistä on lauttayhteys Istanbuliin. Yalovaan saapuessani yksi autokuski pysäytti minut. Blogiote:  ”Puolisen kilometriä ennen hotelliani pääkadulla sattui hauska tapahtuma. Auto pysähtyi eteeni ja kaveri veivasi ikkunan auki ja huuteli englanniksi Suomi-poika. En pysähtynyt vaan kommentoin jotain vauhdissa. Kaveri ei siitä luovuttanut vaan ajoi ohitseni ja parkkeerasi autonsa ja tuli ulos. Hän kertoi, että oli ollut kolme vuotta Suomessa töissä ja tunnisti pyörän lippuni. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja yksi poliisikin liittyi kiinnostuksesta seuraan. Kaveri kyseli matkastani ja poliisi peukutti. Kerroin, että olen Hämeenlinnasta, jonka tuo Suomessa työssä ollut hyvin tunnisti.”

IMG_2193.JPG

Matkalla Bursasta Yalovaan

2. Aasiasta takaisin Euroopan puolelle

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_0650.JPG

Istanbulin näkymää pikalautan rantautuessa satamaan

Vuorossa oli tämän fillarireissun toinen lauttamatka. Viimeksi ylitin Dardanellien-salmen Euroopasta Aasian mantereelle lännessä Eceabatista Canakkeleen ja nyt oli vuorossa vajaan tunnin pikalauttamatka Bosborin-salmen yli Yalovasta Istanbulin jättikaupunkiin. Istanbulin parinkymmenen miljoona asukkaan muurahaiskeko olikin aikamoinen kokemus, vaikken siellä pitkään viipynytkään. Ajoin nelisenkymmentä kilometriä kaupungin hektisessä liikenteessä, kuten blogissani kirjoitan: ”Oli hurja kokemus vetää Helsinkiin verraten Kehätie-ykköstä liki toiset kaksikymmentä kilometriä. Tosin mittasuhteet olivat aivan erilaiset! Kaksitoista kaistaa täynnä autoja. Keskialueella oli varattu kaksi kaistaa busseille, kaista kumpaankin suuntaan, mutta sitten oli molemmin puolin viisi kaistaa täynnä henkilöautoja ja raskasta liikennettä ym. Ambulansseja ulvoi ohi vähän väliä ja paikallinen ajotyyli on varovasti sanottuna aika vauhdikasta. Lisäksi tie meni Ataturk-päälentokentän läheltä, minkä takia ylitse ulvoi vielä lentoliikenne. Tärkeintä oli pitää linjansa ja paikkansa liikenteessä. Noita lentsikoita ei sentään tarvinnut varoa;) Eikä tiellä mitään reunakaistaa ollut, koska sitä tuskin oli suunniteltu kevyelle liikenteelle. En nähnyt koko päivänä yhtään toista fillaristia, moottoripyöriä toki meni ohi. Jos tuossa liikenteessä alkaa aristelemaan, voi heti luopua hommasta. Pahimpia paikkoja olivat vähän väliä tulevat ulosmenot ja vastaavasti sisääntulot, jolloin autoja vyöryi ohi vasemmalta ja oikealta. Moni jätti viime tippaan ulosmenon ja se tarkoitti sitä, että koukkasivat sitten aika täpärästi nenän edestä ulos oikealle. Loppujen lopuksi tuosta peilistänikään ollut mitään hyötyä näin kovassa liikenteessä. Piti vaan luottaa siihen, että itse ajat suoraan oikeaa kaistan reunaa ja ettei kukaan aja päälle! Kuvatkin jäivät ottamatta hullunmyllyssä;)”

IMG_0651.JPG

Tässä liikenne vielä rauhallista heti lauttasataman jälkeen

Olin yhden yön Istanbulin esikaupunkialueen hotellissa. Ote blogistani:    ”Majapaikkani löytäminen oli aika episodi. Edellisessä hotellissa oli aivan surkea internet-yhteys. Sain juuri ja juuri varattua Booking.comin kautta hotellin ja katsottua reittiä. Mutta aamulla, kun piti ottaa tiedot ylös, netti pätki taas. Minulla oli hotellin nimi ja epämääräinen osoite, muttei puhelinnumeroakaan. Onneksi painoin mieleeni kaupunginosan Baylikduzu, jonka mukaan annoin pikkuGeelle ohjeet ja lopussa ”moottoritieltä” poisajoa helpotti myös tuon kaupunginosan ulosajokyltit. Mutta isossa Istanbulissa kaupunginosat ovat isoja. Kun tulin otaksemalleni alueelle kävin monelta huoltoasemalta kysymässä neuvoa. Neuvoja täällä saa, mutta ei niistä monesti ole mitään hyötyä. Olin jo aika kuumana, kunnes yhdellä asemalla siististi pukeutunut nuorimies otti asian selvittääkseen. Hän teki varmaan puoli tuntia hommaa asian eteen. Minulla oli vain tuo hotelin nimi ja epämääräinen osoite. Oman puhelimensa kautta hän selvitti hotellia montaa reittiä. Lopulta hän antoi oman nettiyhteytensä minun Iphone-tukiasemaksi, jolloin sain sähköpostivarauksen auki. Selvisi, että Booking.com– hotellini nimi The White Points Suites & Studios Tuyap olikin markkinointifirman nimi ja hotellin nimi oli aivan jotain muuta. Episodi jatkui kannaltani suotuisasti ja upean ystävällinen mies hyppäsi autoonsa ja pyysi minua seuraamaan häntä pyörällä. Ajoimme taas tuossa hurjassa D100-tien liikenteessä noin pari kilometriä. Kaveri jäi aina välillä odottamaan, kunnes kääntyi sivutielle Tuyapin suuntaan ja lopulta pysähtyi ja näytti minulle ison kompleksin. Tuolla se on! Kiitoksistani ei meinannut tulla loppua, mutta hän vaan totesi itse rakastavansa myös matkustamista ja sanoi, että on hieno auttaa matkamiestä. Mitenhän olisin muuten selvinnyt oikeaan paikkaan?”

IMG_2219.JPG

Istanbul on valtavan suuri kaupunki

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2224.JPG

Pääsihän sitä pois Konstanttinopolin muurahaispesästä

Matka jatkui Istanbulista eteenpäin. Olin helpottunut, kun pääsin Istanbulin hullunmyllystä eroon. Istanbulista ajelin satakunta kilometriä luoteeseen Sarayn kaupunkiin. Ote blogista: ”Hotelliini Elit Hotel Saray saavuin jo puoli viideltä iltapäivällä. Vaatimaton hotelli, mutta kelpaa Fillarantille oikein hyvin (20 euroa yö aamiaisen kanssa). Ehkä tuo nettiyhteyden tunnussana ”elit1956″ viittaa oikeaan ajanjaksoon. Jotenkin puitteet ovat viisi- tai kuusikymmenluvulta. Palautusjuomat hankin jo ennen majoittumista ja samalla ajelin muutaman kilometrin ylimääräistä sightseeing-ajoa ja katselin nurkkia. Eipä kannata lähteä edes iltalenkille, sen verran ”nuutuneen” näköinen tämä noin 50 000 asukkaan Saroy on. Meninkin alas hotellin ravintolaan, missä kaksi ”mieskokkia” tekivät minulle ”illallisen”. Ottivat jääkaapista valmiita kaupan lihapullia. Toivat esin rapeaa lämmintä leipää ja ihan kunnon salaatin ennen noiden lihapullien lämmitystä. Maistui toki ihan hyvältä nälkäiselle kulkijalle parin Efes-oluen kera.”

IMG_2225.JPG

Paikallisia lihapullia syömässä

Sitten olikin aika jättää hyvästit Turkille (Güle güle Türkiye!). 

IMG_2231.JPG

Viimeinen yöpymispaikka Turkissa oli Kirklareli

Ote blogistani: ”Näkemiin Turkki! Olen nyt Kirklarelissa vajaa viisikymmentä kilometriä Turkin ja Bulgarian rajalta. Tänään ajelin hiukan vajaan 80 kilometrin matkan tänne Saraysta. Rajan läheisyys oli aistittavissa mm. monista sotilastukikohdista. Muistini mukaan Turkki kuuluu Natoon. Aika monta sotilastukikohtaa on tullut Turkissa ohitettua reissun aikana. Oli mielenkiintoista seurata tänään yhtä isoa panssaritukikohtaa, missä sotilaat juuri käynnistivät järeitä panssareitaan harjoituskentällä. Turkilla on vahva ja arvostettu armeija. Se on näkynyt monena päivänä fillarireitin varrella. Piikkilangalla aidattuja alueita, joissa on vartiotornit ja kuvauskielto. On tehnyt muutama kerta mieli ottaa kuvakin, mutta olen malttanut mieleni;)”

IMG_2227.JPG

Rauhallista maaseutua Turkin rajaseudulla

Ennen Turkista lähtöä pidin vapaapäivän Kirklarelissa. Tulipa välipäivän kunniaksi tehtyä useamman kymmenen kilometrin kaupungin ympäristöön tutustumislenkki. Ote matkablogista: ”Pysähdyin yhteen hedelmämyyntipisteeseen, minkä vieressä oli pieni kulmakuppila. Ostin välipalaksi aikamoisen tertun viinirypäleitä liiralla naposteltavaksi. Eikä aikakaan, kun viereisestä pöydästä kaksi vanhempaa miestä vinkkasivat istumaan heidän pöytäänsä. No siitähän syntyi juttua. Toinen miehistä oli ollut yli kolmekymmentä vuotta Saksassa siirtötyöläisenä Nurnburgin seudulla. Yritin vaihtaa kielimoodia saksaksi. Kerroin reissustani ja mies kyseli lisää. Oli ihan kiva kohtaaminen. Lopuksi tämä reilu seitsemänkymppinen toivotteli Gute Reise ja minä vastaavasti Alles Gut! Reilu kymmenen kilometriä aiemmin ostin maalaispaikasta ison pullon Pepsiä, jolla täytin pyöräpulloni. Siellä oli vastaava homma. Tosin nyt pieni miesporukka ei osannut kieliä, mutta juttuun tultiin, kun luettelin ne maat, missä reissuni oli käynyt… Budapest & Hungary, Romanien, Serbien, Makedonia, Bulgaria, Greek, Turkey… to Ismir, Bursa, Istanbul and now here… tomorow to Bulgaria again!”

IMG_2237.JPG

Kulmakuppilan kiireetöntä elämän menoa

3. Bulgariassa reissun viimeinen viikko

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2240.JPG

Tältä näyttää ajomaisema Bulgarian puolella

Vielä oli viikko aikaa ”naatiskella”. Отново, в България! (Jälleen Bulgariassa)  Jätin Etelä-Bulgarian vuoriston taakseni tasan kaksi viikkoa sitten siirtyessäni Kreikan kautta Turkkiin. Nyt ympyrä sulkeutui, kun ylitin Turkin ja Bulgarian välisen rajan vuorten yli. Raja-asema sijaitsi noin 700 metrin korkeudessa hikisen nousun jälkeen. Laskeuduin alas Malko Tarnovaan, missä yövyin. Alastulo olikin aika haipakkaa. Ridewithgps-applikaationi rekisteröi reissun kovimman nopeuden 69 km tunnissa. Olen aika arka laskemaan, joten todennäköisesti olisi kovempaakin tullut. mikäli luonto vaan olisi antanut periksi.

IMG_0667.JPG

Syksy alkaa tulla esiin Bulgariassa

Maisemat ja ilmanala alkoivat jo muuttua syksyisemmiksi. Ote blogistani: ”Turkin ja Bulgarian raja-asema sijaitsee yli kuudensadan metrin korkeudessa. Ennen sitä oli hyvin kaunista maisemaa. Pikku hiljaa ylhäällä ruska alkoi saada voimaa, vaikka vielä oli hellelukemat. Rajaa lähestyessä myös puista oli tippunut paljon lehtiä ajoradalle, mitä kasoja piti väistellä. Liki koko tämänpäivän reitti oli sellaista ei kenenkään maata. Siellä täällä oli joku pieni kylä. Paimen hoiteli lehmiä tai lampaita ja oli hyvin rauhallinen tunnelma. Kummallakin raja-asemalla katsottiin passi ja Turkki löi leimankin siihen. Loput Turkin liirat ja muutama kymmenen euroa vaihdoin myös heti raja-aseman vaihtopisteessä Bulgarian levoiksi. Kurssi on muuten 1,92 levaa eli kahden levan iso-olut ravintolassa maksaa noin euron. Helppoa kuin heinänteko;)”

IMG_0668.JPG

Mukava oli ajella näissäkin maisemissa

Malko Tarnovasta matka jatkui Burgasin esikaupunkialueelle.  Ote blogistani: ”Persoonallisessa Boryana-perhehotellissa kirjoittelen tätä blogin loppua hyvän pasta-illallisen jälkeen.”

IMG_2253.JPG

Pasta on ravitsevaa fillaristin polttoainetta

”Jatkan vielä lyhyesti tuosta illallissessiosta. Menin alas hotellin ravintolaan. Ketään ei näkynyt. Koputtelin aikani ja sitten kiipesin kerroksen ylöspäin ja näin ihmisiä ikkunan takana. Koputin varovasti ja sieltä tuli noin kolmekymppinen pitkä tummatukkainen nuorimies. Kysyin onko syötävää ja hän ohjasi minut alakerran ravintolaan. Kaveri toi minulle ruokalistan ja suositteli paikallisia kalaruokia. En ollut oikein kalapäällä ja listasta tilasin pastaa, varmuudeksi kalleimman (noin kolme euroa). Pasta tai spaghetti on hyvää fillaristin perusmuonaa…niin oli tämäkin annos. Aivan loistavan makuinen ja runsas kana, sieni, ym. sekoitus:) Ruokajuomaksi halusin punaviiniä. Kaveri suositteli alueen (noin 60km täältä Chateau Karnobat) punaviiniä ja se oli nappivalinta. Merlot-rypälepohjainen puolen litran karahvi kustansi peräti 3,41 levaa (reilu 1,5 euroa).”

IMG_2244.JPG

Rauhallista tietä on mukava lasketella

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2251.JPG

Jo Mustanmeren rannalla Burgasissa…

Burgasista ajelin Mustan meren rantaa pohjoiseen. Syksy oli jo niin pitkällä, että suomalaistenkin tuntema Sunny Beach oli aika kuollut paikka. Siellä asustelin kuitenkin kaksi yötä ja katselin fillarin selästä myös ympäristöseutuja. 

IMG_0681.JPG

Tältä rouvalta ostin omenoita pariinkin otteeseen

Pieni ote blogista: ”Näitä hedelmäkojuja on täälläkin. Tuolta mukavalta mammalta ostin matkalla kolme komeaa omenaa. Yhden söin heti ja kaksi panin pyörälaukkuun. Ja hinta oli huimaava 1 leva (noin 50 senttiä) :)” Vapaapäivän lenkillä kävin myöhemmin tervehtimässä häntä.

IMG_0675.JPG

Matkalla Sunny Beachille pistäydyin Burgasin keskustassa

Ruoka Bulgariassa on erinomaista, paljon parempaa mielestäni kuin Turkissa. Sen totesin jo aiemmin seikkaillessani Etelä-Bulgarian vuorilla ja sama tahti jatkui täällä Mustan meren maisemissa. Tässä ote blogistani Sunny Beachilla: ”Jo aiemmin mainitsemastani iltalenkistä kerron hiukan. Kävelin noin kolmen kilometrin lenkin ja samalla kävin syömässä Iris-ravintolassa. Tilasin paikan Iris-spesiaalin, mikä piti sisällään kanaa rapeassa sianlihakuoressa, maistuvaa sienikastiketta ym. Olipa hyvä annos (11 levaa / noin 5,50 euroa). Samassa ravintolassa oli meneillään jotkut paikalliset juhlat ja menoa oli hauska seurata. Sitä tosin en ymmärrä, että tupakkalaki ei ole ulottunut tänne. Ruokaravintolassa vedettiin täyttä päätä sätkää ja juhlissa oli paljon myös lapsia;(

IMG_2079.JPG

Iris-ravintolan herkullinen Iris-annos

IMG_2081.JPG

Paikalliset juhlat menossa Iris -ravintolassa

Vielä oli aikaa tehdä sisämaan kierros ennen kotiin lähtöä. Ajoin reilun 200 kilometrin kolmen päivän reissun, mikä näkyy oheisessa kartassa.

IMG_2275.JPG

Karttaan olen merkinnyt kolmen päivän kierroksen

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2300.JPG

Näkymää fillarireitin varrelta Bulgarian sisämaan kierrokselta

Tiistaina pyöräilin kohti Varnaa Byalaan rauhalliseen paikkaan Mustanmeren rannalla . Keskiviikkona jatkoin sisämaahan ja yövyin pienessä mutta viehättävässä Asparuhovan kylässä aivan järven rannalla Dalgopolin kaupungin eteläpuolella.

IMG_2291.JPG

Asparuhovan majapaikkani järvinäkymää

Torstaina suuntasin Aytosin kaupungin kautta isoon Burgasiin. Pieni ote blogistani: ”Loppumatka Burgasiin oli aluksi aika puuduttavaa vastatuulta. Mutta sitten tuli alamäki, mikä helpotti kummasti. Burgashan on meren rannalla ja itse oli sitä ennen yli kahdensadan metrin korkeudessa. Ennen Burgasiin tuloa huomasin Byggmax-kompleksin. Poikkesin sinne katsomaan pyörän sidontateippiä sun muuta. Hortoilin pitkään hyllyjen välissä ja loppujen lopuksi löytyi iso rulla pakkausteippiä. Silmäni osuivat myös pakkausmuovirullaan, minkä kannoin kassalle. Eivät millään maanitteluista huolimatta myyneet sitä minulle, joten pelkän teippirullan kanssa jatkoin matkaa. Hostel Old House löytyi aika helposti ihan Burgasin ytimestä. Kävin yhdessä liikeessä kysymässä, koska PikkuG ei tunnistanut osoitetta. Kaveri katsoi osoitteen älypuhelimesta ja ruksasin sen omaan karttaani. Vajaa puoli kilometriä taaksepäin ja se oli siinä. Old House-Hostellin isäntää oli jo kehuttu aiemmin kommenteissa eikä turhaan. Aivan mahtava tyyppi! Kylläpä muuten kylmä Zagorka maistui hyvältä tämän päivän reissun jälkeen vaikka tarjoiltiinkin Ariana-lasista:)”

IMG_2299.JPG

Kylläpä maistui ajon jälkeen!

Viimeisen yön olin Burgasin lentokentän lähitaajamassa. Koska sinne oli matkaa vain muutama kymmenen kilometriä Burgasista ehdin vielä iltapäivällä ajamaan noin 50 km fillarilenkin ympäristöjä katsellen ”vähän niinkuin jäähyväisiksi”.

IMG_2031.JPG

Syksyn kauneutta fillarireitin varrelta

Lauantai 25.10. 2014 oli kotiinlähtöpäivä. Lauantaiaamuna satoi vettä ja päivän mittaan sää kehittyi aivan kamalaksi oikeastaan ensimmäistä kertaa reissuni noin puolentoista kuukauden aikana. Tässä ote lauantaiaamun blogistani: ”Norwegian-koneeni lähtee illalla myöhään. Tässä on vielä hyvin aikaa. Tarkoitus oli ajaa vielä joku iltapäivälenkki eilisen tapaan, mutta taitaapa jäädä. Ulkona nimittäin sataa vettä. On satanut aamusta lähtien ja muutenkin keli on kovin kalsea. Taitaa reissuni päättyminen ajoittua hyvin tuon säätilan kanssa. Liki koko matkan ajan olen nauttinut hyvistä keleistä. Muutama sadepäivä on ollut ja muutaman kerran olen joutunut puskemaan kovaan vastatuuleen. Suurimman osan matkasta olen ajanut lyhyellä ajoasulla, pääosin jopa hihattomalla paidalla ja turvaliivillä. Katselin äsken Burgasin sääennustetta ensi viikolle. Lämpötilat näyttävät tippuvan jo 12-15 asteeseen, joten on korkea aika lähteä pois.”

IMG_2314.JPG

Onneksi ei sentään tällä koneella tarvinnut lentää Suomeen;)

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

IMG_2127.JPG

Fillarantti kiittää lukijoita ja toivoo, että reissukipinä on iskenyt!

Tämäkin reissu on nyt tehty! Toivottavasti uutta pukkaa… -:)

Ote viimeisestä matkapostauksestani: ”Lopuksi vielä kiitokset kaikille lukijoille ja tukijoille! On ollut hieno reissata ja samalla kertoa siitä. Uskon, että joku teistä on saattanut saada jonkun lisäkipinän omaan reissusuunnitelmaan. Fillarilla reissaaminen on antoisaa puuhaa eikä se niin vaikeaa ole kuin luulisi. Tärkeintä vaan on lähteä liikkeelle. Toki kannattaa valmistautua, mutta kynnys ei ole korkea. Aikaa ja vähän rahaakin tämä reissumuoto vaatii, mutta yllättävän pienellä budjetilla täällä maailmalla pärjää. Nytkin asun ihan kunnon hotellissa, jonka yön hinta on 16 euroa ja kaksi ja puoli euroa aamiaisesta lisää. Ei muuta kuin ensi kesän reissuja suunnittelemaan!”

IMG_2026.JPG

Uudet siniset ajatukset muhivat jo!

Kategoria(t): Bulgaria, matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi

Balkan & Turkki-fillarireissun muistelua: Osa 1 Budapestistä Aasian portille

IMG_1890-0.JPG

Corratec-ratsuni lepäsi matkan lentokentälle Renaultin ruumassa

Tammikuu 2015 on lopuillaan. Lensin Bulgarian Burgasista Suomeen 25.10.2014. Balkan&Turkki-pyöräreissun loppumisesta on kulunut nyt kolme kuukautta. Reissublogini reunuksessa on linkkilista, missä viimeisenä on reittikartta. En kuitenkaan ole saanut sitä toimimaan, joten tässä eräänä päivänä ”askartelin” koko matkareitin ennestään tutulla Ridewithgps-ohjelmalla. Sen innoittamana ajattelin vielä kerran blogata reissusta etenkin, kun nyt on jo sopivasti ajallista etäisyyttä.

068

Kesäkuvaa 2014 kotoisen harjoituslenkin jälkeen Hämptonissa

Matkareitin jaoin kahteen osaan lähinnä siitä syystä, että koko matkan karttatiedosto tuntui olevan turhan ”kova pala” ainakin omalle Acer-kannettavalleni. Osa 1 kattaa alkumatkan reitin Euroopan puolella eli Unkari, Romania, Serbia, Makedonia, Bulgaria, Kreikka ja Bosborin salmen pohjoispuoleinen osa Turkista. Osa 2 vie matkareitin Aasian puolelle Turkkiin ja sieltä takaisin Istanbulin kautta Bulgariaan. Tässä matkareitin tiedostot:

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229 Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

Reitin saa näkyviin klikkaamalla tiedostoa. Reitin yksityiskohdat näkyvät skaalaamalla reittiä suuremmaksi. Kunkin ajopäivän reitin päätekohtaan  olen merkinnyt vaaleansinisen Bike Parking-symbolin (yöpymispaikka), missä alatietona on ajoetapin järjestysnumero ja päivämäärä sekä toteutunut päiväreitin pituus. Reittiä voi tarkastella suurentamalla ja pienentämällä karttanäkymää. Myös korkeuserot näkyvät sivun alalaidassa, joskaa ei kovin havainnollisesti johtuen pienestä mittakaavasta. Jälkimmäisessä osassa (osa 2.) näkyy loppumatkan reitin lisäksi myös alkumatkan yöpymispaikat, jolloin siitä hahmottuu koko matkan reitti.

Määrällinen yhteenveto kertoo seuraavaa. Alkumatkan pituus (osa 1.) on 1712 km ja reitin korkeusmetrit (+14490m / -14608m) ja loppumatkan (osa 2.) vastaavat tiedot ovat 1388 km ( +13743m / -13754m). Yhteismäärä 3100 km poikkeaa hieman (noin -100 km) ajamastani matkasta. Pääsyy siihen on se, että esillä olevista luvuista puuttuvat vapaapäivien ajot ja hieman muutakin paikallisajoa. Kyseessä on ajoreitti paikkakunnalta toiselle. Puhelimeni Ridewithgps-applikaatiolla reissun aikana mittaamani matkan yhteismäärä oli 3164 km / +34778m / 163 h 05′ / 88476 kcal. Tuostakin luvusta puuttuu hieman paikallisajoja, illalla fillarilla syömään & kaupunkia katsomaan etc.;) Summasummarum noin 3200 km!

Ridewithgps on mielestäni erinomainen pyöräilijän applikaatio. Kannattaa tutustua linkkiin: http://ridewithgps.com/

IMG_1903.JPG

Fillaristin ”terveellinen” mutta mojova aamiainen

Seuraavaksi palautan hieman matkaa mieleeni matkan edistymisen myötä. Läksin ajoreissuun Budapestistä majoittumalla lentokentän läheisyyteen. Unkarissa majoituin lisäksi kolmella paikkakunnalla Kecskemetissä, Szegedissä ja lähellä Romanian rajaa pienessä Makon kaupungissa. Unkari ei ihmeemmin säväyttänyt, koska jo aiemmin olen pyöräillyt siellä vuonna 1977 ja käynyt monesti sen jälkeen muissa merkeissä. Tasaista maatalousaluetta silmän kantamattomiin. Ja fillarilla-ajokiellot valtateillä!  Tässä lyhyt ote blogipostauksestani Budapestistä etelään – Punkarin Unkari: ”Ajoin viitostietä oikeastaan koko päivän. Vaihtoehtona olisi ollut samansuuntainen moottoritie. Olin yllättynyt, että valtatiellä oli hevosajoneuvo-, traktori- ja polkupyöräliikenteen kieltävä merkki. No ei se tahtia haitannut eikä virkavaltaa näkynyt mailla eikä halmeilla. Taitaa Unkarissakin olla säästöpaineet yhtä kovat kuin kotona Suomessa. Sattumalta löysin Mirja Prihan blogista vuonna 2011 saman sattumuksen.( http://mip63.com/2011/08/25/balaton-korut-pohjoista-rantaa/?) Mirja kyseli blogikuvassa ko. liikennemerkin lisäkilven ”Kiveve Celforgalom” merkitystä. Käännösohjelmani osasi kertoa – ”Paitsi kauttakulkuliikenne”. Tosin omalla reitilläni valitettavasti tuota lisäkilpeä ei ollut enkä toki olisi sitä siinä vaiheessa ymmärtänytkään;)

IMG_1911.JPG

Tätä liikennemerkkiä vasten piti ajaa monta kertaa pääteillä Unkarissa

Romania-osuuteni oli kovin lyhyt. Oikaisin maan länsiosan poikki Serbiaan. Viivähdin vain yhden yön noin 300 000 asukkaahn vilkkaassa Timisoaran kaupungissa. Romaniassa oli selvästi köyhemmän oloista kuin Unkarissa vaikken ollutkaan millään alikehittyneellä alueella. Myös kulkukoirat jäivät mieleni syövereihin! Tässä suora lainaus blogini Romania-postauksesta: ”Yksi pieni jännitysmomentti mahtui Romanian ajo-osuudelle. Olen jossakin aikaisemmassa bloggauksessa kertonut, että suhtaudun varauksella (lue pelkään) kulkukoiriin, joista on peloteltu varsinkin Romaniassa. Nyt ei ollut kyse kulkukoirasta, vaan ajettuani yhden kylän ohi, ponkaisi musta ”rotikan” näköinen iso peto auki jääneestä portista perääni. Onneksi minulla oli etumatkaa jonkin verran ja tulihan siinä päivän maksiminopeus kehitettyä. Kyllä siinä pumppu hakkasi vielä jälkikäteenkin. Onneksi saalis ehti alta pois!”

IMG_1934.JPG

Romania oli toinen maa Balkan-Turkki reissulla

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_1941.JPG

Aamumarkkinat olivat jo täydessa tohinassa Timisoarasta lähdettyäni.

Romaniasta Fillarantin Corratec-ratsu halusi Serbiaan. Serbiasta syntyikin jo sangen hyvä kokonaiskuva, koska ajoin noin 500 km liki koko maan läpi . Yöpymispaikat olivat Vrsag, Smederova, Kragujevac, Nis ja Vhladicin Han. Maassa näkyi selvästi vielä sodan jälkiä. Teiden varsilla oli kaatuneiden ”kyläpäälliköiden” muistomerkkejä (mm. Milosevicin julmuudet ja NATOn pomitukset). Myös ihmisten kookas ruumiin rakenne Serbiassa oli silmään pistävää. Maaston muodot alkoivat heti Serbiaan tulon jälkeen muuttua. Aiempi tasankomaisema muuttui vihreäksi ja kumpuilevaksi ylängöksi ja etelässä alkoi vastaan tulla jo pieniä vuorenkinkareita. Vähän omaa entistä nostalgiaa oli Serbiaan myös. Tässä lainaus blogipostauksesta:  ”Jo toista päivää Serbiassa… Vanhat muistot heräsivät, kun ajoin eilen Serbian rajan yli. Vuonna 1977 olin ystäväni Rauli Nummenmaan kanssa pitkällä pyöräreissulla silloisessa Jugoslaviassa ja Unkarissa. Presidentti Tito hallitsi silloin isällisellä kädellään laajaa Jugoslaviaa. Odottelimme pyöriämme muutaman päivän Jugoslavian pääkaupungissa Belgradissa ja sieltä siirryimme Adrian meren rannalle silloisen Albanian rajalle ja läksimme polkemaan rantaa pitkin ylöspäin…. Tein tästä vanhasta reissusta jälkipostauksen viime talvena: http://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/ ”

IMG_1948.JPG

Maisemat Serbiassa muuttuivat jo kumpuileviksi. Onneksi edessä on alamäki!

Makedonian tasavalta olikin sitten kokonaan uusi tuttavuus. Tosin Makedoniassa en viipynyt kuin kaksi yötä ja matkaa tuli taitettua noin 200 km. Maa vältti väkivaltaisuudet Jugoslavian hajottua, mutta etniset kiistat veivät maan sisällissodan partaalle kymmenisen vuotta myöhemmin. Näkemäni paikkakunnat olivat varsinkin infrastruktuuriltaan alikehittyneet. Tuli jotenkin mieleen Suomi 1950-luvulla. Tässä pieni katkelma Makedonian blogistani:  ”Tapani mukaan ajattelin tehdä mukavan iltalenkin kävellen keskustaan ja takaisin. Kilometrin käveltyäni pilkkopimeässä, ei katuvaloja ei jalkakäytäviä, jouduin hyppelemään ajoradan reunaa pitkin autoja väistellen. Itsesuojeluvaistoni sanoi, että nyt riittää. Kadun toisella puolella oli nuori tyttö, jolta kysyin neuvoa. Hän kertoi odottavansa poikaystäväänsä. Kohta paikalle tulikin mopolla nuori mies, joka soitti minulle taksin. No sitten taksilla ensimmäistä kertaa näillä reissuilla keskustaan ja vähän kierrosta sielläkin…90 denaaria eli noin puolitoista euroa kolmen neljän kilometrin keikasta. En muista Rooma-Hämpton eläkepolkaisullakaan käyttäneeni taksia, aina vain jalan tai pyörällä. Aikani iloista elämänmenoa katseltuani ostin pizzan ja viinipullon mukaani ja hyppäsin toisen taksin kyytiin ja osoitteeksi Hotelli Lav.”

IMG_2017.JPG

Bulgariasta tuli reissuni suosikkimaa. Kun suunnittelin reissua kotimaassa olin kahden vaiheilla uskallanko lähteä ollenkaan Etelä-Bulgarian vuoristoon. Silloin jo tein vaihtosuunnitelman. Jos on hyvät ilmat niin kohti itää Bulgariaan muuten alas etelään helpomman reitin Kreikkaan. Jo Makedonian/Bulgarian raja-asemalle nouseminen oli aika haastavaa, koska se sijaitsi 1200 metrin korkeudessa. Onneksi valitsin kuitenkin tuon haasteellisen reitin, koska maisemat ja ihmisten ystävällisyys palkitsivat ajamisen vaivat. Parhaimmillaan kipusin Rodopi-vuorilla up&down-tekniikalla npoin 1700-metrin korkeudessa. Maisemat olivat mahtavia ja raikas mutta lämmin vuoristoilma hyväili. Rankkaahan ajaminen oli, kun pahimmat kiipeämisosuudet olivat jopa 20 % nousuja.

IMG_0562.JPG

Tapasin reissulla saksalaisen reissufillaristin, jonka kanssa ajelimme päivän verran. Tässä suora lainaus blogistani: ”Näin edessä puolen kilometrin päässä retkipyöräilijän hahmon sivulaukkuineen. Pikkuhiljaa nousussa ero supistui ja ajoin kaverin kiinni. Sitten ajelimmekin yhdessä aina etukäteen varaamaani majoitukseen asti noin kuutisenkymmentä kilometriä yhteisesti ristimäämme Up & Down-reittiä.

IMG_2060.JPG

Hän on Frank Saksan Bremenistä. Nice to met you Frank my friend! It was great to ride together trough the tough mountains:)…  Meistä tuli hyvät kaverit päivän yhteisten koettelemusten myötä. Frank on myös intohimoinen minua parikymmentä vuotta nuorempi fillaristi.” Kaiken kaikkiaan olin Bulgarian vuorilla viikon verran. Yöpymispaikkakunnat olivat Blagoevgrad, Bansko, Gotse Delchev, Borino, Smolyan ja Kirkovo. Vuoristomatkaa kertyi noin 400 km tällä kertaa. Myönteisen ennakkokäsityksen myötä palasin vielä Bulgariaan reissuni lopuksi, toki ihan erilaisiin maisemiin ja uusiin pitopöytiin -:)

IMG_2049.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_2057.JPG

Bulgarian Rodopi-vuorilta laskeuduin Kreikkaan. Kreikan käynti supistui muutamaan päivään oikeastaa vain piipahdukseksi. Olin ensimmäisen yön isossa Alexanrapoulisin kaupungissa ja toisen pienessä maaseutupaikkassa Loutrasissa lähellä Turkin rajaa. Corratec-ratsuni hirnui vain noin 150 km Kreikassa;) Kreikka oli ”aika hulinaa” rauhallisen Bulgarian vuoristoviikon jälkeen. Tässä lyhyt lainaus blogistani: ”Varsinkin ravintoloiden, pikkukauppojen, leipomoliikeiden ym. määrä oli aivan hillitön suomalaiseen vastaavan kokoiseen kaupunkiin verrattuna. Ja paikat olivat illalla täynnä nuorisoa ja vanhempaa väkeä. Liikennekulttuuri on täällä aika kaaosta. Pysäytetään auto liikennevaloihin ja haetaan sinä aikana kahvi ja päivän lehti kuppilasta. Suojatiellä saa olla varovainen, autot eivät paljoa kunnioita jalankulkijoita. Kerrankin löysin huonomman esimerkin, koska olen kovasti kritisoinut Hämeenlinnan huonoa suojatiekulttuuria. Fillari on upea kulkuneuvo kaupungissa. Sillä voi ohittaa jumittuneet autojonot ja sukkuloida liikenteen sisällä. Aika paljon täällä jo tasaisella rannikolla onkin alkanut näkyä pyöriä.”

IMG_0600.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229
// //

IMG_0601.JPG

Lyhyen Kreikka-piipahduksen jälkeen matka jatkui Turkkiin. Ensin ajelin Aasian portille ja sitten menin Dardanellien salmen yli lautalla Aasian mantereelle. Marmaran meri yhdistää Mustan meren ja Aigeian meren toisiinsa. Istanbulin päässä idässä on Bosborin salmi ja lännessä taas Dardanellien salmi yhdistää Marmaran meren Aigeian mereen ja erottaa Euroopan Aasian mantereesta. Ohjastin Corratec-ratsuani noin 150 km matkan Turkin Euroopan puolella. Yhden yön olin Kesanissa ja toisen yön vietin Eceabatin kaupungissa aivan lauttasataman kupeessa ennen Aasiaan siirtymistä. Tuonne Aasian portille ajelin lämpimässä myötätuulessa välillä pysähtyen valokuvia ottamaan… Tässä lyhyt ote blogistani: ”Loppumatkalla oli paljon noita puutarhatuotteita tarjolla. Pysähdyinkin oikeastaan ensimmäisen kerran koko pitkän päivämatkani aikana yhteen. Toki juomataukoja omasta pyöräpullosta pidin monella hikipaikalla aiemmin. Ostin kolme isoa tomaattia ja jyrsin ne siinä paikalla. Tyttö ei millään olisi ottanut rahaa. Sanoi hinnaksi puoli liiraa. No annoin kuitenkin 50 senttiä eurorahaa, mihin hän oli hyvin tyytyväinen. Mies, olisiko ollut paikan pomo, seurasi tapahtumaa ja tuli kyselemään matkastani. Hän tunnisti Suomen lipun ja alkoi kysellä lisää. Kerroin, että olin aloittanut pyöräreissuni Budapestistä ja sitten livahti valkoinen valhe (eli reissuni alkuperäinen päätepiste Antalya). Hän luetteli samantien ulkomuistista kaikki isot kaupungit tuon reitin varrella. Lopuksi hän antoi minulle parin kilon hunajamelonin, jonka laitoin tarakalle. Oli muuten hyvä palautussessio hotellissa suihkun jälkeen, kun pikkuveitsellä leikaten, söin koko melonin.” 

IMG_2127.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_2119.JPG

Nyt Fillarantin Balkan & Turkki-reissua on takana vajaa kuukausi. Mutta matkaa jatkuu Aasiaan…. Lisää seuraa matkamuistelon 2. -osassa päivän parin päästä. Pysy kanavalla!

IMG_2135.JPG

Kategoria(t): Yleinen | Yksi kommentti

Fillarikauden 2014 viimeinen rypistys – Schaltauge!

On tämä blogin kirjoittaminen joskus vaikeaa… Heti itsenäisyyspäivän jälkeen 7.12. lensimme vaimoni ja Ridley-maantiekiiturin kanssa Gran Canarialle pariksi viikoksi. Tarkoitus oli jo sieltä käsin blogata, mutta ”vaiheeseen” jäi. Toki kirjoittamisen aloitin jo menolennolla, ettei jäisi viime tippaan…;) Tässä koneessa 7.12. kirjoitettu osuus alkuun:

Antin Iphone 402

Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati harmaassa Hämeenlinnassa

Turkin & Balkanin reissulta palasin reilu kuukausi sitten sateisen harmaaseen Suomeen. Tuo otsikko ei nyt osu oikein kohdalleen, koska marraskuu on ollut harvinaisen lämmin mutta synkkä ja märkä. Nälkää en varsinkaan suursyömärinä ole kärsinyt. Päin vastoin vyötärö kasvaa uhkaavasti ja painoa on tullut reissun jälkeen kolmisen kiloa lisää. (Toim. huom. blogiotsikko oli alunperin: Paljon on kärsitty vilua ja nälkää) Mutta hyvin on fillari kulkenut Suomessakin reissun jälkeen. Kymmenen tuhannen kilometrin maagisen rajan puhkaisin jo marraskuun lopussa ja nyt taitaa olla jo satasen sen ylikin.

Kirjoittelen tätä postausta Norwegianin koneessa. ”Mamma” istuu vieressä ja tällä kertaa Ridley-maantiekiiturini on koneen ruumassa kuljetusboksissa. Tuskaa, tuskaa tämä istuminen on pitkäjalkaiselle, aivan kammottavaa. Liki seitsemän tunnin matkasta on taitettu vasta noin neljä tuntia. Toisaalta tuskaa helpottaa se, että muutaman tunnin päästä kone laskeutuu lämpimään. Matkan kohteena on viime vuoden lopusta tuttu Gran Canaria. Silloin olin yksin liikkeellä ja vuokrapyörällä. Nyt on oma kalusto mukana. Olemme varanneet lomaosakeviikot. En onnistunut saamaan samaa kohdetta kahdeksi viikoksi, vaan ensimmäinen viikko Bahia Felizissa ja toinen reilu kymmenen kilometriä etelämpänä viime vuodesta tutussa Maspalomaksessa.

Antin Iphone 451    Antin Iphone 447

Gran Canarialla joulutähdet ja muut kauniit kukat kukkivat:)

Norwegian-kone laskeutui ajallaan ja kentältä vuokrasin tilavan menopelin (Dacia Dokker), mihin moninaiset matkakamamme sujahtivat huomaamatta. Ensimmäinen yö meni hotellissa Ingenion pikkukaupungissa vajaa parikymmentä kilometriä lentokentältä.

Antin Iphone 406

Aamiainen Hostal La Fondassa Ingeniossa

Hyvin nukutun hotelliyön ja aamiaisen jälkeen läksimme kohti ensimmäisen viikon loma-osakekohdetta. Päätimme kiertää samantien koko saaren: Ingeniosta ensin pohjoiseen pääkaupunki Las Palmasiin ja sieltä länsirannikon kautta saaren eteläkärkeen Maspalomakseen. Matkaa kertyi reilu 150 kilometriä.

Gran Canaria on vain noin 50 km läpimitaltaan, mutta hyvin vuoristoinen saari

Tässä lisätietoa saaresta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Gran_Canaria

On hurja pinnanmuodostus saarella! Kuten oheinen sateliittikuva näyttää, vuoria löytyy joka lähtöön. Korkein huippu, minkä saaren kiertomatkalla katsastimme on 1 949 metriä korkea Pico de Las Nieves.

Ensimmäinen lomaviikko 8.-15.12.2014 Bluebay Beach-lomakohteessa

Antin Iphone 661

Näkymä lomahuoneistomme tilavalta parvekkeelta

Majoituimme loma-osakkeeseemme. Asunto oli mukava ja näköala parvekkeelta upea merelle ja uima-allasalueelle. Iso pyöränkuljetuslaukku ja vaimon matkalaukku käsimatkatavarojen ohessa siirtyivät mukavasti tilavasta Dacia Dokkerista asuntoomme. Tervetuliaisjuoman jälkeen oli vuorossa tavaroiden purkaminen. Vaimo keskittyi vaatepuoleen ja itse perustin oman ”pajani” tilavalle parvekkeelle. Mutta sitten!

Schaltauge – Hemmetti soikoon!:(

Antin Iphone 633   Antin Iphone 414

Tässä tämä rikkoutunut osa näkyy. Rikkoutumissyy on ihan hämärän peitossa.

Ikävä yllätys paljastui. kun aloin kiinnittämään takapyörää paikoilleen. Ihmettelin, kun akseli ei mennyt paikoilleen. Vasta kun tarkemmin katsoin huomasin, että takaripustin, millä takavaihdin kiinnitetään takahaarukkaan oli toisen ruuvinreiän kohdalta murtunut ja siten painunut kasaan, kuten kuva osoittaa. Akseli ei mahtunut enää paikoilleen. Irrotin osan ja totesin sen olevan niin lujaa tekoa, ettei akseliaukkoa pystynyt millään vääntämällä suurentamaan. Aikani manattuani, otin kuvan ja panin tiedonhaun käyntiin Facebookin kautta. Nopeasti alkoikin tulla vastauksia fillariveljiltä (mm. Pekka Järvinen ja Petri Takala). Kyse on kuulemma yhdestä huonoiten standardoidusta pyörän osasta, Schaltauge saksaksi. Tilanne vahvistui kun googletin asiaa. Saksassa on nimeenomaan tuohon osaan erikoistunut firmakin / sivusto Schaltauge.com. http://www.schaltauge.com/

Gran Canarialta kyselin monesta liikkeestä, mutta apuja ei löytynyt. Soitin Helsinkiin CycleCenterin Tomille, jolta Ridley-maantiekiiturini olin hankkinut. Hän lupasi laittaa hakuprosessin samantien käyntiin. No lopputulos oli, että saivat osan Helsinkiin vasta perjantaina viikon lopussa. Tomi lupasi selvittää osan toimitusta Canarialle. Soittelin ja meilasin muutaman kerran ja loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että osa ei ehdi Gran Canarialle osin joulupostiruuhkan ym. syiden takia. Pyysin häntä lähettämään osan loppujen lopuksi kotiosoitteeseeni. Ei ole tullut vielä tännekään, vaikka aikaa on kulunut jo reilu pari viikkoa. Pitääpä panna meiliä Tomille. Tosin tässä on pieni vastapaino. Lähetimme joulukortit Gran Canarialta Suomeen heti ensimmäisellä viikolla ja verrokiksi yhden niistä myös kotiimme. Ei ole sitäkään näkynyt vaikka aikaa on kulunut kolmisen viikkoa. Vuokrahommiksi meni!

 

Antin Iphone 639

Tätä tietä tuli ajettua sekä autolla että myöhemmin vuokrafillarilla

Loppujen lopuksi ensimmäinen lomaviikko meni ihan mukavasti. Ilmat olivat loistavat 23-25 astetta. Auto oli käytössä viisi päivää. Vaimo sai yhteistä aikaa lisää, kun Fillarantti ei ollut koko aikaa ”pyörä perseen alla”. Kävimme autolla katsastamassa saaren nähtävyyksiä. Kun auton palautuspäivä tuli, ajoimme sen lentokentälle ja jatkoimme sieltä bussilla saaren pääkaupunkiin Las Palmasiin. Päivä vierähti siellä mukavasti ja illalla matkasimme takaisin linja-autolla ”kotiimme” Bahia Feliziin. Pieni kuriositeetti: Bluebay Beach-lomakohteessamme oli myös sauna, missä tuli pistäydyttyä useasti aamulenkkien tai kuntosalikäynnin yhteydessä. Tosin vaikka sitä mainostettiin suomalaisena saunana oli se aika kehno esitys. Vettä ei saanut heittää ollenkaan . Tosin tuon huomasin lukea vasta toisella käyttökerralla;)

Antin Iphone 657  Antin Iphone 656

Las Palmas…here we come. Saaren pääkaupungissa on liki 400 000 asukasta.Sen nähtävyyksiä ovat mm. Katedraali, minkä tornista on näkymä yhteen kukkulalle rakennettuun kaupunginosaan ja Vegueta (vanha kaupunki), missä on vilkasta elämää kujilla ja toreilla.

Tässä wikipedialinkki kaupunkiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Las_Palmas

Lopuksi pieni kuvakokoelma ensimmäisestä lomaviikosta:

Antin Iphone 636 Antin Iphone 411 Antin Iphone 634Antin Iphone 641 Antin Iphone 643 Antin Iphone 645Antin Iphone 660 Antin Iphone 644Antin Iphone 648 Antin Iphone 650 Antin Iphone 649

Toinen lomaviikko 15.-22.12.2014 Palm Oasis-lomakohteessa

Maanantaina vaihdoimme maisemaa. Palm Oasis- hotelli- ja lomaosakekompleksi on tasokas paikka. Maspalomas-kaupunki ja Palm Oasis-lomakohde olivat tuttuja jo viime vuoden reissultani. (https://fillarantti2.wordpress.com/2013/11/26/gran-canarian-kiemuroihin-tutustumassa/)

Antin Iphone 458 Antin Iphone 457

Kuvissa Villa Tejeda-asuntomme sisäänkäynti ja toinen uima-altaista

Viime marraskuussa käytössäni Palm Oasis-kohteessa oli studio ja nyt meillä oli yhden makuuhuoneen tilava loma-asunto Villa Tejeda. Kaksi iso uima-allasta palveluineen olivat muutaman kymmenen metrin päässä. Kohteen oma supermarket ja ravintola loivat puitteita hyvinvoinnille ja ilmaisen bussikyydin tai kävelymatkan päässä olivat kaupunkikeskus ja ranta. Maspalomas on saaren eteläkärjen iso kaupunki, jossa on lukuisia kaupunginosia. Playa del Ingles lienee tunnetuin massaturismin kautta. Meloneras taas on kaupungin VIP-alue. Itse asuimme korkean kukkulan päällä tasokkaassa Sonnenlandissa, mistä oli hyvä lasketella alas meren rannalle Melonerasiin tai Inglesiin.

Antin Iphone 439 Antin Iphone 445 Antin Iphone 418

Ohessa ovat pienet kuvanäytteet Melonerasista (vasen), Inglesistä (keskellä) ja kohteemme aulasta tulohetkellä (oikea).

Pääsihän sitä fillarin satulaan…

Tiistaiaamuna kävelin tuttuun pyörävuokraamoon. FreeMotion liike, mikä vuokraa pyöriä, järjestää retkiä, oli apunani jo viime vuoden marraskuussa. Liikkeessä on erittäin hyvä valikoima erilaisia pyöriä (lähinnä Cannondale). Valikoimassa ovat niin maantiepyörät, maastopyörät kuin erilaiset kaupunkiajokitkin tai sähköavusteiset pyörät. Itse hiukan teki mieli vuokrata e-pyörä, mutta luonto ei vielä antanut periksi. Tosin jälkikäteen sitä hiukan harmittelin maaston rankkuuden takia. Liike on asiantunteva, mutta sangen kallis. Saattaa olla jopa hyvä bisnes, koska vaihtavat pyörät aina vuosimallien mukaan ja vanhat vuokrakäytössä olleet fillarit myydään noin 40% alennuksella

Vinkki pyörän ostajalle ks. firman nettisivulta: http://www.free-motion.com/en/

Antin Iphone 420 Antin Iphone 430

Pitihän sitä heti napata kuva asunnon terassilla. Toinen kuva tositoimista;)

Vuoraamani kulkupeli oli Cannondale Synopse täydellä Ultegra-osasarjalla. Vuokrasin pyörän koko viikoksi. Aluksi tarjolla oli vain 56 cm runkokoko, mutta heti seuraavana päivänä sain käyttööni kaksi senttiä korkeammalla rungolla varustetun pyörän. Hintaa vuokraukselle tuli suurin piirtein samanverran kuin autollekin 154 euroa. Pyörä pelasi loistavasti. Kaksi kertaa 11-vaihteinen Ultegra napsahteli täsmällisesti paikoilleen. Sen sijaan kuskin osalta tilanne ei ollut aivan yhtä hyvä. Vaikka takana oli jo tällä kaudella reilu kymmenen tuhatta fillarikilometriä, on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että Gran Canarialla on turhan kovat maastot tämän ikäiselle 65 v-fillarikamulle. Tilanne korostuu vielä, kun etelärannikolta lähdet sisämaahan suuntaan tai toiseen, edessä ovat heti jyrkät nousut.

Antin Iphone 440 Antin Iphone 429

Pääsihän Fillarantti sentään tositoimiin;)

Saari on yksi pyöräilijöiden suosikkialueista. Tällä erää usea ammattilaistalli oli leirillä Gran Canarialla. Mm. Tinkoff Saxobank-ammattilaistalli Albert Contadorin ja Peter Saganin johdolla oli siellä nyt kuukauden leirillä, samoin Merida Lambran kuskeja tuli vastaan vuorilla. Itse ajelin noin viikossa yhteensä vajaa 400 km. Yksi kunnon vuoristoreissu noin tuhanteen metriin tuli tehtyä. Kiipeämistä oli muinakin päivinä ihan riittävästi. Samalla taas kerran tuli todistettua fillarin erinomaisuus kaupungin nähtävyyksien katselussa. Tuli sukkuloitua aika hyvin kaikki Maspalomaksen kaupunginosat. Maantiellä ei ollut mitään vaaratilanteita. Sen sijaan Play del Inglesissä kierrellessä osuin kerran toiseen pyöräilijään. Ajoin kevyen liikenteen väylää sangen vauhdikkaasti. Edellä oleva maastopyöräilijä ei ilmeisesti havainnut minua liki rinnalle tullessani vaan käänsi pyöränsä vasemmalle eteeni ja osui minua tangollaan oikeaan käsivarteen ja kylkeen. Onneksi selvisimme kumpikin tilanteesta lähes säikähdyksellä. Emme edes kaatuneet, vain pienet nirhaumat ja sydämen tykytys jäi tilanteesta.

Antin Iphone 433

Siellä jossakin jo sangen ylhäällä;)

En lähde kuvaamaan tarkemmin päiväretkiä, mutta laitan tähän kokoelman Ridewithgps-linkkejä. Niistä selviävät ajamani reitit korkeusprofiileineen ja muine faktoineen:

Tiistai 16.12.2014:             http://ridewithgps.com/trips/3879429

Keskiviikko 17.12.2014:   http://ridewithgps.com/trips/3881198

Torstai 18.12.2014:            http://ridewithgps.com/trips/3883703

Perjantai 19.12.2014:        http://ridewithgps.com/trips/3885941

Lauantai 20.12.2014:        http://ridewithgps.com/trips/3888547

Sunnuntai 21.12.2014:     http://ridewithgps.com/trips/3892180

Maanantai 22.12.2014:    http://ridewithgps.com/trips/3895594

Kilometrejä kertyi gps-lukujen mukaan yhteensä 370 km ja nousumetrejä oli 6061 metriä.

Antin Iphone 427

Tämä aboriginaali-kaveri löytyi Fillarantille vuorille noustessa;)

Loppuun lisään taas kuvakavalkadin fillarireittien varrelta:

Antin Iphone 407 Antin Iphone 409    Antin Iphone 422 Antin Iphone 428 Antin Iphone 436Antin Iphone 442 Antin Iphone 452Antin Iphone 448 Antin Iphone 447 Antin Iphone 454

Nyt on tämän vuoden fillarikiintiö täynnä. Spinningpyörän päällä toki tulee avattua aamu entiseen tahtiin, mutta ulkopyöräily jäi. Onneksi on satanut mukavasti lunta tänne ”Hämptoniin”, joten sukset voi kaivaa esiin latujen valmistuttua. Lisäksi hankin jo ennen reissua BKOOL-trainerin simulaattoreineen, mikä on uusi lisäharjoitusväline Fillarantin alakerran harjoitusstudioon. Eiköhän lähipäivinä pidä virittää Balkan&Turkki-reissun luotettava Corratec-ratsu siihen…

068  IMG_1904

Fillarantti (Ridley) heinäkuussa ja lokakuussa Balkan&Turkki-reissussa (Corratec)

Loppuun vielä vuoden 2014-fillarisaldo:

Pyörätyyppi:    Kilometrit:  Ajokerrat:  Ajoaika:   Keskinopeus: Km/ajokerta:

Maantiepyörällä          4970 km    73 kertaa    215 tuntia     23,1 km/h    68,1 km/kerta

Cyclo/matkapyörällä  5358 km  109 kertaa   273 tuntia     19,6 km/h    49,2 km/kerta

Maastopyörällä              211 km       6 kertaa      12 tuntia    17,6 km/h    35,2 km/kerta

YHTEENSÄ           10539 km  188 krt        500 tuntia 21,1, km/h 56,1 km/kerta

Sisällä: Spinningpyörän satulassa 264 kertaa / 223 tuntia / noin 5000 km

IMG_2127

Vuoden 2015 seikkailuja odotellessa:)

Kategoria(t): kunnon kohottaminen, matkapäiväkirja, yleistietoa pyöräilystä | 5 kommenttia

Kaikki hyvä loppuu aikanaan…;)

Hiukan on haikeat fiilikset. Torstai-ilta on kohta perjantain puolella. Varasin äsken reissun viimeisen majoituksen Burgasin lentokentän läheltä. Norwegianin lento Suomeen lähtee myöhään lauantai-iltana. Reissu on ihan loppusuorallaan. Toisaalta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Reissu on mennyt loistavasti ja elämän kokemuskoria on taas täytetty roppakaupalla. Mukava on palata Suomeen. Tässä postauksessa yritän katsoa vähän reissua vähän jälkikäteen. Varsinainen analyysin teko jäänee kotimaahan, kun tulee enemmän etäisyyttä matkaan.

IMG_0082.JPG

Balkan & Turkki pe 24.10.2014 Siirtymä Burgasin lentokentän tuntumaan ja iltapäivälenkki, 50 km / # 3170 km, +364 m / – 373m

Reitti: Siirtymä: http://ridewithgps.com/trips/3676207 ja iltapäivälenkki: http://ridewithgps.com/trips/3676722

Aamulla en pitänyt mitään kiirettä, koska ajomatkaa uuteen hotelliin oli vain vähän. Tein aamulla noin viiden kilometrin kävelylenkin Burgasin keskustassa. Burgas on siitä viehättävä kaupunki, että siellä on useita isoja kävelykatualueita. Lisäksi meren rannan tuntumassa on mahtava puistoalue, missä oli hyvä kävellä

IMG_2307.JPG

Aamiaisen kävin syömässä Hotelli Bulgariassa. Parikymmenkerroksinen vanhaa neuvosto-lookia muistuttava tornihotelli on keskustan kävelykatualueella. Buffee-aamiaisen jälkeen sulattelin syömisiäni vielä kävellen. Palasin Old House Hostelliin vasta yhdentoista pinnassa, koska huone oli luovutettava puoleen päivään mennessä. Mainio isäntäni oli taas hommissa… ja juttua riitti. Panin kamat kasaan ja astuin lyhyessä pyöräilyasussa ulos. Isäntä ihmetteli, miten oikein tarkenen… ja heitti siihenkin huulta ”Ai niin sinähän oletkin Suomesta!” Tänään tosiaan oli jo vähän viileämpi päivä. Lämpötila huiteli vain noin 17-18 asteen pinnassa.

IMG_2305.JPG

Ajelin vajaassa tunnissa Sarafovon lentokentän tuntumaan. Tie oli jo vanha tuttu, koska samaa reittiä ajoin vajaa viikko sitten Burgasista Sunny Beachille. Kurvasin lentokentälle, koska halusin nähdä huomista lähtöä varten paikan. Kävin jopa terminaalin sisällä ja varmistin infossa asian. Kuulemma noin kaksi tuntia aiemmin pitäisi olla kentällä huomenna lauantaina. Siihen pitää varata vielä tunti lisää pyörän purkamista ja laukkujen pakkaamista varten. Norwegianin minimiohjeistus on polkimet irti ja tanko rungon suuntaiseksi sekä ilmaa pois renkaista.

IMG_2304.JPG

Olen tämän yön Hotel Lazuren Briagissa. Ihan mukava 16 euron hotelli aivan Mustanmeren rannalla. Matkaa tästä on lentokentälle noin kilometri. Oma parveke ja merinäköala. Tosin nyt jo iltakuudelta on niin viileää, ettei parvekkeella viitsi istua. Tulin hotelliin jo heti puolen päivän jälkeen. Iltapäivällä tein pienen 36 km fillarilenkin lähiympäristössä. Olipa kokemus pitkästä aikaa ajaa ilman painolastia pyörän päällä. Pyörä tuntui niin kevyeltä. En ole syönyt aamiaisen jälkeen vielä mitään, joten pitääpä lähteä alakertaan katsomaan, mitä hotellin ravintola tarjoaa…

IMG_2308.JPG

Hyvinpä tarjosi! Katsoin jo hotellihuoneessa listaa etukäteen ja mielessäni valitsin Chicken Julianne. Alakerrassa tein tilauksen sen mukaan ja tilasin pikkupullon paikallista merlot-viiniä ruuan tueksi. Oli ihan nappivalinta. Ateria käsitti pehmeitä kanansuikaloita kinkkuviipaleilla terästettynä ja muhevuutta ja makua antoivat sienipalaset ja ohuet suolakurkkuviipaleet. Ruuan kruunasi loistava kastike, mitä eivät pilanneet ranskanperunatkaan;) Pehmeä bulgarialainen merlot-viini 14,5% sopi loistavasti yhdistelmään. Näillä mennään huomiseen ja viimeiseen reissupäivään! Yritän aamulla tehdä sen lupaamani pika-analyysin….

IMG_2031.JPG

La 25.10.2014 Sarafovo. Kotiin lähtöpäivä.

Aamiaisen jälkeen kävin kysymässä saanko pitää huoneen iltaan. Siinä oli kaksikin virkailijaa eikä juuri englantia ymmärretty. Mutta ainakin itse tulin siihen tulokseen, että huoneen voi luovuttaa illalla. Annoin nuorelle kaverille , jolta asiaa aluperin kysyin, vitosen setelin käteen. Buffeaamiainen ei ollut kummoinen, mutta kyllä sillä ”voileipäpöytien kauhu” sai mahansa täytettyä.

IMG_2314.JPG

Tuolla koneella kai sitten myöhään illalla Suomeen;) Sitten siihen pika-analyysiin. Balkan&Turkki-reissuni on kulkenut Unkarista, Romaniaan, sieltä Serbian ja Makedonian kautta Etelä-Bulgariaan. Bulgariasta suuntasin etelään Kreikan kautta Turkkiin. Turkissa etenin aivan Izmirin kupeeseen Manisaan, missä hyppäsin bussiin ja tulin Bursaan sillä. Bursasta ajoin Istanbulin kautta kohti Bulgariaa, missä olen nyt viimeisen viikkoni viettänyt kilometrejä keräten. Seitsemässä eri maassa on tullut poljettua tällä kertaa. Matkaa on oman pyöränmittarini mukaan kertynyt 3170 km. Tosin jostakin syystä Ridewithgps-ohjelman rekisteröimä reittikokoelma näyttää peräti 3311 km. En ole tutkinut mikä siinä on vikana.

IMG_2127.JPG

Tuo noin 3200 fillarikilometriä on vienyt ajoaikaa noin 170 tuntia. Siis seitsemän vuorokautta olen istunut Corratec-ratsuni satulassa. Kaloreja Ridewithgps-ohjelma ilmoittaa minun kuluttaneen ajaessa noin satatuhatta. Tosin fillarinavini Pikkug ilmoitti säännöllisesti reilu parikymmentäprosenttia isompia energiankulutuslukuja. Uskon, että ollaan jossakin välimaissa, koska kummallakaan ei ollut tietoa ajokin bruttopainosta, mikä oli noin 120 kiloa. Kun tuon reilu 100 000 kcal, jakaa seitsemällä tuhannella, päästään kulutettuun rasvakilojen määrään. Tuon mukaan noin 15 kg olisi lähtenyt. Vaa´assa en ole käynyt, mutta johtuen tehokkaasta tankkauksesta, uskon että olen suunnilleen lähtöpainossani. Ehkä kilo tai pari sinne tai tänne, katsotaan sitten kotona.

IMG_0564.JPG

On sitä tällä reisulla kiivettykin! Ridewithgps-yhteenveto ilmoittaa nousumetrien määräksi 36618 metriä. Kovimmat nousut sijoittuvat Etelä-Bulgarian vuoristoon, missä kipusin parhaimmillaan noin 1700 metriin. Samalla tuo seutu oli ehkä tämän reissuni hienoin alue. Alun perin mietin lähdenkö ollenkaan tuohon haastavaan vuoristoon, mutta hyvän sään ansiosta onneksi tein tuon valinnan. Mielenkiinnosta tein äsken pienen vertailun vuoden 2013 Rooma-Hämpton- eläkepolkaisuuni. Silloin kilometrejä kerrtyi noin tuhat enemmän (4132km) kuin tällä reissulla. Mutta nousumetreissä mennään melkein tasoissa. Rooman ja Hämeenlinnan väliin niitä osui 36065 metriä, kun nyt Budapestin ja Burgasin väliin on kertynyt tuo 36618 nousumetriä.

IMG_0580.JPG

Ajokalusto on toiminut loistavasti. Olin ajanut Corratec-cyclocrosspyörääni ennen reissua noin tuhat kilometriä. Nyt reilun kolmentuhannen reissukilometrin aikana pyörässä ei ole osoittaunut mitään vikaa. Mittarinjohtoa jossakin vaiheessa vähän terästelin. Ei edes ainuttakaan rengasrikkoa ole osunut matkan varrelle. Vielä kun muistelee niitä Turkin sepeliasfalttiteitä, pidän tuota ihmeenä. Muutaman kerran olen reissun aikana pumpannut hiukan ilmaa lisää renkaisiin ja muutaman sadepäivän jälkeen lisännyt öljyä ketjuihin. Siinä kai nuo huoltotoimenpiteet ovat olleet. Täytyy nostaa vielä kerran hattua saksalaisen Swalben tehtaan rengasinsinööreille. Minulla oli Rooma-Hämpton reissulla ja tällä reissulla sama rengastyyppi. Kummallakin kertaa oli alla 32 mm Swalbe Marathon Supreme-renkaat.

IMG_2171.JPG

Jos on pyörä pelannut loistavasti, olen tullut juttuun fillarinavini kanssa. Sama PikkuG oli mukanani jo Rooma-Hämpton reissulla, jolloin jo opin tuntemaan sen sielunelämää. PikkuGeen kanssa pitää olla ”hereillä” eikä automaattisesti luottaa sen navigointiin. Yleensä tarkistan sen ilmoittaman navigointimatkan ja vertaan sitä kartan osoittamaan. Välillä se ehdottelee ihmeellisiä kymmenien kilometrien lisälenkkejä. Syy ei ole selvinnyt ja samaa ovat ihmetelleet muutkin fillaripalstoilla.

IMG_1906.JPG

Corratec-ratsu ja PikkuG on jo käsitelty. Entäs kolmas osapuoli kuski? Ihan hyvin on kuski pärjännyt. Mitään tauteja ei edes vilustumisia tai mahakipujakaan ole ilmennyt. Ehkä se osaltaan johtuu siitä, että en ole kovin tarkka hygieniapuolen kanssa. Kraanavettä olen juonut aika paljon. Tosin ajon aikana olen yleensä täyttänyt pyöräpulloni kioskien tai kauppojen valikoimista. Olut on yleensä ollut ”palautusjuomani” iltaisin. Tuosta pitää nyt kotimaassa oppia eroon, muuten se näkyy äkkiä lisäkiloina. Syömäni ruuan olen yleensä valinnut paikallisten mieltymysten mukaan enkä ole siinäkkän ollut ”ronkeli”. Kaikkea on tullut syötyä salaateista, keittoihin, pikaruokaa kioskeista ja välillä vähän ”fiinimpääkin”. Jalat ovat pelanneet hyvin koko reissun ajan. Mitään lihasvaivoja eikä muitakaan ole ollut. Toki ”persuksessa” alkaa tuntumaan sadan kilometrin ajon jälkeen, muttei kummempia.

IMG_2182.JPG

Eiköhän tämä pika-analyysiä riitä… Kokonaisuutena reissu on sujunut onnellisten tähtien merkeissä. Oikeastaan mitään läheltäpiti- tai muita vaaratilanteitakaan ei ollut, ei ainakaan muistu mieleen. Ehkä hurjin kokemus oli ajaa Istanbulin autoruuhkassa liki 50 kilometriä. Istanbulin läpiajo kulki pääosin Helsinkiin verraten Kehäykköstä pitkin. Erona vaan oli se, että Istanbulissa oli 12 kaistaa täynnä autoja ja joukossa oli yksi hullu suomalainen Fillarantti;) Istanbulin sirkuksesta ja muurahaispesästä kun pääsi eroon, tuntuivat seuraavat päivät todella rauhallisilta.

IMG_1986.JPG

Norwegian-koneeni lähtee illalla myöhään. Tässä on vielä hyvin aikaa. Tarkoitus oli ajaa vielä joku iltapäivälenkki eileisen tapaan, mutta taitaapa jäädä. Ulkona nimittäin sataa vettä. On satanut aamusta lähtien ja muutenkin keli on kovin kalsea. Taitaa reissuni päättyminen ajoittua hyvin tuon säätilan kanssa. Liki koko matkan ajan olen nauttinut hyvistä keleistä. Muutama sadepäivä on ollut ja muutaman kerran olen joutunut puskemaan kovaan vastatuuleen. Suurimman osan matkasta olen ajanut lyhyellä ajoasulla, pääosin jopa hihattomalla paidalla ja turvaliivillä. Katselin äsken Burgasin sääennustetta ensi viikolle. Lämpötilat näyttävät tippuvan jo 12-15 asteeseen, joten on korkea aika lähteä pois.

IMG_2020.JPG

Ehkä tähän loppuun vielä yksi asia. Moni ihmettelee, miten uskallan lähteä yksin reissuun tai yleensä tulen yksin toimeen noin pitkään. En oikein ymmärrä sitä mitä pelkäämistä reissussa on … ai niin on sentään nuo irtokoirat. Eikä tämä niin yksinäistä ole kuin tuo selfie-kuva näyttää. Reissussa tapaa paljon ihmisiä. Kun on liikeellä fillarilla, ihmiset tulevat juttusille kyselemään ja kommentoimaan. Sosiaalinen media on toinen tukipilari. Facebookin ja blogini kautta olen saanut paljon kannustusta ja kommentteja samalla kun on pysynyt kärryillä maailman ja Suomen tapahtumista. Lehdetkin minulla on mukana IPadissa, mutta tämä reissurytmi tahtoo olla niin hektistä, että lehdet jäävät lukematta.

IMG_2057.JPG

Lopuksi vielä kiitokset kaikille lukijoille ja tukijoille! On ollut hieno reissata ja samalla kertoa siitä. Uskon, että joku teistä on saattanut saada jonkun lisäkipinän omaan reissusuunnitelmaan. Fillarilla reissaaminen on antoisaa puuhaa eikä se niin vaikeaa ole kuin luulisi. Tärkeintä vaan on lähteä liikkeelle. Toki kannattaa valmistautua, mutta kynnys ei ole korkea. Aikaa ja vähän rahaakin tämä reissumuoto vaatii, mutta yllättävän pienellä budjetilla täällä maailmalla pärjää. Nytkin asun ihan kunnon hotellissa, jonka yön hinta on 16 euroa ja kaksi ja puoli euroa aamiaisesta lisää. Ei muuta kuin ensi kesän reissuja suunnittelemaan!

IMG_2026.JPG

Liitän tähän loppuun vielä vuoden 2013 Rooma-Hämpton-reissuni osoitteen:

http://www.fillarantti.wordpress.com

Kategoria(t): Bulgaria, Kreikka, Makedonia, matkan suunnittelu, matkapäiväkirja, matkareitti, matkavarusteet, ravitsemustietous, Romania, Serbia, Turkki, Unkari, yleistietoa pyöräilystä | 6 kommenttia

Bulgarian sisämaan kierros lopuksi

IMG_2275.JPG

Harva tietää, että Bulgaria on yksi Euroopan vanhimmista valtiosta. Se on perustettu jo vuonna 681. Asukkaita maassa on noin 7,6 miljoonaa ja maa on pinta-alaltaan suunnilleen kolmasosa Suomen pinta-alasta. Bulgarian pinnanmuodostus on hyvin vaihteleva. Etelän vuorialueeseen jo tutustuin. Alava Tonavan laakso on maan viljelyaluetta ja kaunis Mustameren rannikko elää turismista. Nyt on viimeinen viikko täällä reissullani menossa. Lentoni lähtee ensi lauantaina Burgasista. Ajattelin vielä tehdä pienen maaseutukierroksen ennen Burgasiin ajoa. Ehkä siten pääsen paremmin kiinni Bulgarian ihmisten elämään.

IMG_2276.JPG

Aamulla ennen lähtöä kävin vielä eilisessä Djannen ravintolassa aamiaisella. Kysyin tarjoilijalta vaihtoehtoja. Hän tarjosi English Breakfast. Sanoin, että juuri eilen söin sen, entä mitä muita vaihtoehtoja on.
Tottakai tiesin aamiaislistan… mitä olin eilen aamulla jo katsonut. Kaveri sanoi, miten olisi bulgarialainen aamiainen ja nyökkäsin…ok. Annos tuli ja olipa aika komea aamiainen. Iso annos oikein muhevaa ja pehmeää porsaan nyhtää, kunnon ohra-sienilisäkekakku ja paljon vihanneksia ja kannulinen mustaa teetä. Nyökyttelin ja sanoin, että oli paljon parempi ja terveellisempi kuin ”puritaani englantilainen”. Lasku tuli, mutta hinta oli reilusti tupla englantilaiselle (mikä mielestäni oli listan kallein aamiainen). Turistia ehkä ”kusetettiin” tai…. En viitsinyt siitä sanoa sen kummempaa vaan ajattelin, ettei tuo lisävitonen aamiaisen hintaan talouttani kaada;)

Balkan&Turkki 32. etappi ti 21.10.2014 Sunny Beach – Byala , 43 km / # 2955 km, +852m / -776 m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3666234

Läksin aamupäivällä pois Sunny Beachin kovin hiljaisesta ”turistirysästä”. Yleensä yritän välttää turistipaikkoja, mutta kun tuo Sunny Beach nyt oli niin ”hollilla”, tuli käytyä. Noitahan on joka maassa ja eri harrastustenkin puitteissa. Suomessa hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Ylläs ja Tahko. Tottakai turismi työllistää paikallisia ihmisiä sen ajan, kun matkailijat siellä ovat. Mutta jos haluaa nähdä jotain syvempää, kannattaa mielestäni tehdä Camelboots-reissuja ja yrittää tutustua paikalliseen elämään. Syödä ja juoda siellä missä paikallisetkin ja yrittää haistella ja maistella vaikka sitä kautta maata ja maan tapoja. Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Sitä en lähde arvostelemaan. Toinen arvostaa puitteita ja tasoa, toinen katsoo asioita vähän toisin silmin;)

IMG_0690-3.JPG

Ajoin rantatietä kohti Varnaa. Heti alussa oli aikamoinen nousu…merenpinnasta yhtäjaksoinen liki kymmenen kilometrin nousu noin 450 metriin. Ilma oli tänään upea, iltapäivällä oli lämpöä noin 24 astetta ja tuuli oli hiljainen. Heti alussa oli vähennettävä vaatetta. Hihaton pyöräpaita ja sen päällä tosin pidin oranssin turvaliivin, koska tie oli kapea ja liikenne sangen vilkas. Hiki lensi, mutta sen takiahan kuntolomalle on lähdetty. Tunnin verran meni aikaa ennen kuin olin ylhäällä. Mutta yllättävän hyvin pyörä kulkee tässä vaiheessa. Ajoin suurimman osan nousua pienimmällä välitykselläni 34 – 30, mikä oli aika sopiva tien jyrkkyyteen nähden. Katsoin jälkikäteen, että jyrkin kohta oli 16,8%, minkä paikan luultavasti pystyin tunnistamaankin yhdessä serpentiinin mutkassa. Siinä piti painaa lisää kierroksia, jottei vauhti hyytynyt kokonaan.

IMG_0691-0.JPGn

Tänään etappini oli superlyhyt vain 43 km. Pääsyy siihen oli, että halusin varmistaa majapaikan ennen lähtöä. Eikä Booking.com tarjonnut majoituksia edempänä reitilläni. Täällä Byalan pienessä rantakaupungissa oli tosin runsaasti tarjontaa. Valitsin pääosin muiden matkailijoiden hyvien suositusten perusteella halvimman. Pelkkä yö olisi maksanut vain 10 euroa, mutta otin huoneen terassilla ja puolihoidolla kahdellakympillä. Majapaikkani, jota jouduin jonkun verran kyselemään ihmisiltä on Family Hotel Rusalka ihan pienen ja rauhallisen Byalan keskustassa. Isäntä oli katolla ilmeisesti asentamassa aurinkopaneelia ja huikkasi minulle sieltä, että avaa se isompi portti. Kymmenen minuutin päästä hän tulikin alas ja osoitti minulle huoneeni. Panin ajovaatteet pesuun ja kuivumaan huoneeni isolle terassille, mistä on hieno näköala merelle. Suihkun jälkeen tein pienen kävelylenkin kaupungissa ja nyt kirjoittelen tätä upealla terassillani. Nettiyhteys aina välillä vähän pätkii, mutta yleensä toisella kertaa kuvatkin ilmestyvät tekstin tueksi;)

IMG_0692.JPG

Sovin isännän kanssa, että illallinen voisi olla seitsemän pinnassa. Jännä nähdä mitä siellä on tarjolla… Puolisen tuntia on vielä aikaa ja ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja viiletä. Taidanpa ottaa pyykit pois täältä ulkoterassilta ja vetää pitkät housut shortsien sijaan…

Illallisella olin alakerran kivassa ulkoravintolassa. Ruoka oli hyvin pelkistetty. Kaksi sopivasti grillattua sianlihavarrasta ja vähän ranskan perunoita…ei muuta. Oli hyvän makuista kyllä. Isäntä toi ruokajuomaksi pikkulasin punaviiniä ja lasin rakia. Keltaisesta väristä päätellen raki oli paikallista, mutta ihan maistuvaa, ei siis mitään ”paloöljyä”. Jälkkäriksi pöydälle oli varattu iso terttu hyvin pestyjä viinirypäleitä. Kelpasi meikäläiselle oikein hyvin. En mitään superillallista odottanutkaan! Aamiaisen sovimme kahdeksan – yhdeksän pintaan ja toivotimme hyvää yötä.

IMG_2280.JPG

Istuin vielä pitkään pimeässä mutta lämpimässä Bulgarian illassa. Terassini oli rauhallinen. Mitään liikenteen ääniä tai muita häiriötekijöitä ei sinne kantautunut. Taivas oli jo sysimusta, mutta siellä täällä pilkahteli valoja meren rannalta. Luulenpa, ettei Suomessa enää ole terassikelejä tänä vuonna, joten kaikki talteen ennen kotiin paluuta. Toki meillä on kotona ihana lasiterassi, missä pystyy hyvin jatkamaan kautta;)

IMG_2284.JPG

Aamiaisella oli mukava yllätys. Astelin alas hotellin ulkoilmaravintolaan. Siellä oli iso televisio, missä oli YLE 1-kanava päällä. Isäntä tiesi, että olen Suomesta. Hän oli kai netistä hakenut YLEAreenan ja sitä kautta tuli suoraa ykköskanavan ohjelmaa. Katselin siinä samalla uutiset aamiaista nauttiessani. Eilen pesemäni lyhyet pyöräasut ovat jo kuivat, joten eiköhän tässä panna kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kohti sisämaan yllätyksiä.

IMG_2283.JPG

Keskiviikkona pääsin vihdoin jo aiemmin mainostamaani sisämaahan. Ilma oli edelleen lämmin…ennusteen mukaan noin 24 astetta tänäänkin, mutta nyt oli riesana aika navakka lounaan puoleinen tuuli. Melkein koko päivän liki 80 km ajoin noin 8 m/s sivuvastaiseen puuskatuuleen. Onneksi ihan lopussa, missä tuuli olisi ollut aivan vastainen, edessä olevat kukkulat suojasivat pahimmalta. Kirjoitan tätä juttua illalla kivassa Family Hotel Belvederyssä, mistä on kaunis näköala Tsonemo Dam-järvelle.

IMG_2291.JPG

Balkan&Turkki 33. etappi 22.10.2014 Byala – Asparuhovo, 82 km / # 3037 km, +758m / -766m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3669644

Heti aamulla oli noin seitsemän kilometrin kipuaminen. Siinä sai mukavasti elimistön hereille. Sitten tultiin monta kilometriä alas ja toinen päivän kunnon nousu vajaa viisi kilometriä pitkä seurasi sen jälkeen. Loppupäivä olikin aika tasaista. Tosin taistelua tuulen kanssa. Reilun kahdenkympin ajon jälkeen reitti kääntyi sisämaahan länttä kohden ja noin 8 m/s tuuli puhalteli lounaasta sivuvastaisesti. Se oli aikamoinen jarru melkein koko päivän. Onneksi oli lämmintä.

IMG_0693.JPG

PikkuGeetä fillarinaviani ruokin aina uusilla paikannimillä Dolni Chifnik, Grozdyovo, Dalgopol ja lopulta Asparuhovo olivat PikkuGeen koordinaatit tänään. Hyvin se löysi kaikki paikat ja käyttäytyi siivosti tällä kertaa. Tiesi varmaan, että Fillarantilla oli nyt kunnon Bulagarian tiekartta
1:540 000 tukena. Tie vaihteli aikalailla. Välillä oli aika huonopintaista, mutta sentään koko ajan kestopäällystettä. Siinä sitä kuoppia kierrettiin… Joskus aina poikkesin päätieltä taajamaan, tässä on kirkkokuva Pchelnikistä.

IMG_0694.JPG

Otin tänään yhden kuvan keskellä ei mitään. Siinä kohdassa tuli 45 km ajon jälkeen tasan 3000 km täyteen Balkan & Turkki-reissulla! Sen kunniaksi en mitään kuoharia kohottanut, vain pienet hömpsyt pyöräpullosta ja matka jatkui… On nyt tällä reissulla jäänyt aika monta kuoharia varastoon kotimaassa nautittaviksi.

IMG_0695.JPG

Dalgopol oli ainut vähän isompi kaupunki ennen majapaikkaani. Kurvasin sinne keskustaan ja yhdellä kioskilla otin välipalaksi hotdogin kahvin kera. Alunperin pelkäsin loppumatkan reilua kymmentä kilometriä tuon kovan tuulen takia. Onneksi vastatuulen suojaksi oli ilmestynyt iso kukkula, joten pääsin aika helpolla Asparuhovan kylään. Hotellini löysin hyvin. Kerran kävin kysymässä yhdestä paikasta ja sain ohjeet eteenpäin ja vasemmalle. Sen jälkeen Hotel Belvedere-kylttejä oli kiitettävästi ja ajelin niiden mukaan. Hotelli oli iloinen yllätys kauniin järven rannalla. Kaunis huoneisto, missä alakerrassa on parivuode, minkä aion valloittaa. Yläkerrassa olisi vielä kaksi vuodetta. Nopeimmat saavat ilmaiseksi;)

IMG_2293.JPG

Ennen suihkua päätin käydä vielä fillarilla keskustassa syömässä. Eihän sinne ollut matkaa kuin reilu kilometri. Ostin palautusjuomaa minimarketista ja poikkesin vielä yhdessä kuppilassa kysymässä ruokapaikkaa. Paikan omistaja puhui ”ihanjees-englantia” ja sain taas kertoa mistä maasta ja minkä reitin olin fillaroinut. Ulkoterassilla oli paljon paikallisia ihmisiä ja tottakai sana kiiri. Yhden oluen verran oli juttua reissusta ja lopuksi kättelin porukkaa… mukava kohtaaminen, minkä paikan isäntä vielä sopivasti tulkkasi muille paikalla olijoille;) Sain myös samalla ruokapaikkaohjeet ihan hotellini viereen. Siellä söin fillaristin energia-annoksen parin olusen kanssa. Hyvää perusruokaa ei mitään hienostelua!

IMG_2294.JPG

Sain muuten uuden kaverin heti hotelliin tultuani. Leppoisa musta koira tuli haistelemaan. En tunne kovin hyvin koirarotuja, mutta jonnekin ”lapukan” suuntaan voisi viitata. Pitääpä ottaa huomenna kuva siitä. Joka kerta kun tulen tai menen, se tulee ”rapsutettavaksi”. Aika leikkisäkin tuo veijari on pallonsa ja kepakkonsa kanssa. Ei vaan tottele suomen kieltä, jotta saisi pysymään aloillaan kuvanottohetkellä;)

IMG_2295.JPG

Tänään on viimeinen puristus sisämaan kierroksella. Tutkin juuri noita sääennusteita reittini varrella. Aika navakkaa 6-7 m/s pääosin vastatuulta näyttäisi olevan tiedossa. Onneksi luvataan lämmintä noin 23 astetta. Sateen mahdollisuus on olemassa, mutta toivotaan parasta. Burgasiin taitaa olla suunnilleen sama matka kuin eilenkin noin 80 km. Kartan mukaan reitti menee matalan vuorijonon poikki alussa, mutta onneksi tie mutkittelee joen mukaan. Tieprofiilia en vielä ole Ridewithgps-ohjelmalla katsonut. Pitääpä lähteä tutkimaan saako tästä hotellista aamiaista vai menenkö eiliseen iltapaikkaani? Löytyihän se aamiainen omasta hotellista. Fetajuustolla täytettyä omelettia leivän kera, kolme kuppia vahvaa kahvia ja lopuksi niin niin makea hunajalla ja pähkinärouheella täytetty pannukakku (ohukainen)…nami, nami:)

IMG_2297.JPG

Balkan&Turkki 34.etappi to 23.10.2014 Asparuhovo – Burgas, 83 km / #3119 km, +880m / – 935m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3673217

IMG_2300.JPG

Oli helpompi 83 km reissu Burgasiin kuin edeltä käsin pelkäsin. Aluksi ajelin liki kolmekymmentä kilometriä vuorten välisessä solassa, mihin tuuli ei päässyt puhaltamaan. Tie kiemurteli kuin käärme joen mukaan ja kummallakin puolen oli vuoren seinämä turvana. Sen jälkeen kun tulin avomaalle, tuuli otti vallan. Puhalsi aika ikävästi vastaan. Sitkeästi vain tuulta päin matka käy. Vauhtiahan se hidastaa aika lailla, mutta mihin tässä on kiire. PikkuGeelle annoin puolimatkan osoitteeksi Ayton, mikä olikin ainut vähän isompi kaupunki tämän päivän matkalla. Maisemat olivat varsinkin solaosuudella ihan hienoja. Kapea tie polveili vuorten välissä. Piennarta ei ollut, mutta hyvin liikenteen kanssa pärjäsi.

IMG_2301.JPG

Matkalla oli tänään yksi aika hyvä ”töppyrä”, missä piti nousta noin puoleen kilometriin. Se taisikin olla nyt tämän reissun viimeinen hikiosuus. Lämpöä oli mukavasti noin 22-23 astetta. Sää oli tänään puolipilvinen ja onneksi ei sadetta tullut. On tätä kiipeämisen ihanuutta ja rasittavuutta reissulla jo koettu. Ihmeen hyvin olen saanut hinattua reilun yhdeksänkymmenen kilon elopainoni plus nuo pyörän päällä kulkevat painolastini yli vuorten. Pitääpä reissun lopussa tehdä vähän laskelmaa kokonaisnousumetreistä ja verrata niitä vaikka Rooma-Hämpton eläkepolkaisuun.

IMG_2302.JPG

Puolimatkassa Aytonissa tuon vuoritöppyrän jälkeen pidin pienen tankkaustauon. Vedin jarrut päälle kaupungin keskustan laskussa ja pysähdyin suositulle ”nakkikioskille”. Siihen jonon jatkoksi vaan. Mitään hajua ei ollut seinällä olevasta listasta. Mutta siinä kun jonotin ja vuoroni tuli, osoittelin edellisiä tilauksia. Muutama pikku pihvi. ranskalaiset, iso sämpylä ja juomaksi piimää (jota luulin maidoksi) ja jälkkäriksi kahvia. Taisi kustantaa koko setti vajaa kaksi euroa:)

IMG_2298.JPG

Loppumatka Burgasiin oli aluksi aika puuduttavaa vastatuulta. Mutta sitten tuli alamäki, mikä helpotti kummasti. Burgashan on meren rannalla ja itse oli sitä ennen yli kahdensadan metrin korkeudessa. Ennen Burgasiin tuloa huomasin Byggmax-kompleksin. Poikkesin sinne katsomaan pyörän sidontateippiä sun muuta. Hortoilin pitkään hyllyjen välissä ja loppujen lopuksi löytyi iso rulla pakkausteippiä. Silmäni osuivat myös pakkausmuovirullaan, minkä kannoin kassalle. Eivät millään maanitteluista huolimatta myyneet sitä minulle, joten pelkän teippirullan kanssa jatkoin matkaa. Hostel Old Houselöytyi aika helposti ihan Burgasin ytimestä. Kävin yhdessä liikeessä kysymässä, koska PikkuG ei tunnistanut osoitetta. Kaveri katsoi osoitteen älypuhelimesta ja ruksasin sen omaan karttaani. Vajaa puoli kilometriä taaksepäin ja se oli siinä. Old House-Hostellin isäntää oli jo kehuttu aiemmin kommenteissa eikä turhaan. Aivan mahtava tyyppi! Kylläpä muuten kylmä Zagorka maistui hyvältä tämän päivän reissun jälkeen vaikka tarjoiltiinkin Ariana-lasista:)

IMG_2299.JPG

Majotuin ja maksoin huoneeni. Levat olivat jo vähissä, joten kipaisin isännän ohjeiden mukaan lähimmälle automaatille nostamaan hiukan lisää. Samalla ostin pyöräilijän palautusjuomat kämpille. Suihkussa tuli käytyä ja blogia on tullut kirjoitettua jo aika rupeama. Nälkäkin alkaa vaivata, joten olisikohan aika lähteä syömään. Huomenna on uusi päivä. Tarkoitukseni on katsoa joku hotelli ihan lentokentän tuntumasta. Kone lähtee huomenna illalla Suomeen. Reissuni on nyt ihan viimeistä silausta vailla… Panen tämän postauksen nyt maailmalle ja kerron vielä lopputunnelmat vähän myöhemmin;)

IMG_2288.JPG

Kategoria(t): Bulgaria, matkapäiväkirja, matkareitti, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi

Balkanin – Turkin reissun viimeinen viikko pyörähti käyntiin

 

Läksin fillarireissulleni tiistaina syyskuun 9. päivä, joten taitaa olla kohta kuusi viikkoa täynnä. Aika menee kuitenkin hirmu nopeasti. Onhan tässä aika paljon uusia maisemia nähnyt ja monenlaista kokenut. Matka alkoi Unkarin Budapestistä, josta suuntasin Romanian kautta Serbiaan. Serbiasta jatkoin Makedonian kautta Etelä-Bulgarian vuorille, mikä on ollutkin haasteellisin ja ehkä mieleenpainuvin alue. Sieltä koukkasin Kreikan kautta Turkkiin. Turkissa olinkin aika pitkään edeten aina Izmirin tuntumaan, minkä jälkeen muutin kurssia pohjoista ja Burgasista varaamaani lentoa kohden. Istanbulin läpiajo oli toinen hurja kokemus tällä reissulla. Nyt olen kolmatta päivää Bulgariassa Mustanmeren rannalla. Norwegianin lento lähtee Burgasista ensi lauantaina, joten tässä on sitä ennen vielä viisi-kuusi päivää aikaa katsella Bulgarian seutuja.

IMG_0675.JPG

Balkan&Turkki 31.etappi /siirtymätaival Burgas – Sunny Beach, 56 km / # 2851 km, +418m / -431m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3656331

IMG_2254.JPG

Aamulla läksin lyhyelle siirtymätaipaleelle Sunny Beachille siinä yhdentoista pinnassa. Halasin lämpimästi iki-ihanan hotellini emännän ja ”tohkeissani” unohdin pyörän etulaukun hotellin respaan. Toki huomasin sen muutaman sadan metrin ajon jälkeen ja pyörähdin takaisin. Siellä emäntä odottelikin laukku kädessään. Uuden hotellin varasin vasta tänä aamuna. Troy Plaza Hotel on aika vaatimaton, mutta perustoiminnot on kunnossa: hyvä internet-yhteys, lämmin suihku ja kylmä jääkaappi;)

IMG_0676.JPG

Ajoin ensin Burgasin keskustaan, jonne matkaa oli reilu kymmenen kilometriä. Pääsyy oli se, että minulta puuttui Bulgarian alueen kartta. Kartta löytyikin keskustan kirjakaupasta ja samalla tuli katsastettua vähän Burgasin ydinkeskustaa. Join siellä myös kahvit ja söin jäätelön. Ilma oli tänään aika viileä. Taisi jäädä iltapäivälläkin pitkästä aikaa vähän alle kahdenkymmenen. Tosin aurinko paistoi koko päivän, mutta itä-koillinen tuuli oli viileä. Burgas on noin 200 000 asukkaan kaupunki, missä on kivoja ja huomiota herättävän pitkiä kävelykatualueita keskustassa.

Tässä linkki kaupunkiin: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Burgas

IMG_0677.JPG

Ajoin tämän päivän matkani koko ajan Mustanmeren rantaa seuraten. E87 / 9-tie oli hyväkuntoinen, mutta sangen kapea ja siitä puuttui lähes koko matkan piennarkaista. Toisaalta autojen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Burgasista lähdön jälkeen ohitin Pomorien ja Nesebarin lomakohteet. Pomoriessä pistäydyinkin pois päätieltä ja tein muutaman kilometrin lenkin. Nesebarista muutama kilometri eteenpäin alkaakin Bulgarian kuuluisin lomanviettoalue Sunny Beach.

Tässä matkatoimistolinkki:http://www.rantapallo.fi/bulgaria/sunny-beach/

IMG_0679.JPG

Sunny Beach elää turismista. Sen pääsensonkiaika on kesä ja alkusyksy. Lokakuun loppu on jo hiljaista aikaa, joten kun saavuin kaupunkiin iltapäivällä, oli aika hiljaista. Pitääpä lähteä kävelemään joku iltalenkki niin näkee, tapahtuuko täällä tähän aikaan mitään. Hotelleja on vieri vieressä. Itselläni oli hieman vaikeuksia löytää hotelliani, koska PikkuG fillarinavini ei tunnistanut hotellia eikä edes sen osoitetta. No kysyvä löytää. Tiesin, että olen aivan hotellin lähialueella. Kävin kysymässä yhdestä apteekista. Mies ei tiennyt, mutta hän tuli ulos ja kyseli itse muilta lähinaapureilta. Yksi vanhempi herra tunnistikin paikan ja neuvoi minulle suunnan. Muutaman sadan metrin päästä löysin Troy Plaza Hotellin.

IMG_0680.JPG

IMG_0681.JPG

Näitä hedelmäkojuja on täälläkin. Tuolta mukavalta mammalta ostin matkalla kolme komeaa omenaa. Yhden söin heti ja kaksi panin pyörälaukkuun. Ja hinta oli huimaava 1 leva (noin 50 senttiä) 🙂
Jo aiemmin mainitsemastani iltalenkistä kerron hiukan. Kävelin noin kolmen kilometrin lenkin ja samalla kävin syömässä Iris-ravintolassa. Tilasin paikan Iris-spesiaalin, mikä piti sisällään kanaa rapeassa sianlihakuoressa, maistuvaa sienikastiketta ym. Olipa hyvä annos (11 levaa / noin 5,50 euroa). Samassa ravintolassa oli meneillään jotkut paikalliset juhlat ja menoa oli hauska seurata. Sitä tosin en ymmärrä, että tupakkalaki ei ole ulottunut tänne. Ruokaravintolassa vedettiin täyttä päätä sätkää ja juhlissa oli paljon myös lapsia;(

IMG_2079.JPG

IMG_2081.JPG

Balkan&Turkki Ma 20.10.2014 Välipäivä Sunny Beachillä, iltapäivälenkki 61 km, # 2912 km, +480m / -480m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3662926

IMG_0682.JPG

Illalla ja aamulla pähkäilin moneen kertaan jatkoa. Tein mainiolla reittiohjelmallani Ridewithgps monta luonnosta enkä oikein päässyt selvyyteen. Aamulla sitten kävin maksamassa vielä toisenkin yön edulliseen kämppääni. Aamiaisen nautin kadun toisella puolella Djannyn ravintolassa. Tulipa vedettyä English Breakfast ja kannullinen teetä ja jälkkäriksi vielä naapurikonditoriossa iso lattekahvi ja sitäkin isompi makea suklaalla ym. täytetty leivonnainen. Eiköhän tuolla setillä päivällä fillari kulje;)

IMG_2262.JPG

Puolen päivän korvissa oli pienen fillariveryttelyn aika. Katsoin kartalta sopivan lenkin sisämaahan ja sieltä takaisin Pomeriin rannikolla ja sitä ylös tänne. Tulipa samalla käytyä tsekkaamassa Mustanmeren autio hiekkarantakin. On se aikamoinen muutos, mikä täällä käy kauden loputtua. Valtava määrä infraa ja toimintoja suijetaan talven ja alkukevään ajaksi. Surullisen näköistä, kun ajelin tuota rantabulevardia useamman kilometrin. Sitä vaan voi kuvitella millainen vilinä täällä on ollut vielä kuukausi sitten.

IMG_0689.JPG

Tuolla sisämaan puolella oli aika rauhaisaa ajella. Katselin kaikessa rauhassa maisemia. Ruska valtaa täälläkin rinteitä vaikka tänäänkin pystyin ajamaan lyhyessä ajoasussa. Tienpinta vaihteli aikalailla ja rannikolle lasketellessa piti olla hereillä. Vaimon pyynnöstä kävin yhdellä hautausmaallakin nappaamassa muutaman kuvan. Näkyy tapana olevan laittaa vainajan kuva hautakiveen.

IMG_0686.JPG

IMG_0684.JPG

Rannikolle tultuani ohitin samat tutut maisemat kuin eilenkin. Sama hedelmämyyjä päivysti tänäänkin Aheloyssa ja tänäänkin ostin häneltä kolme omenaa. Hyvin muisti:) Ajelin Nesebarin ohi ja ohitin myös kaupunkini, koska halusin katsoa rantaa vähän pidemmälle. Sveti Vlassa tein ”uukkarin” ja laskettelin takaisin Sunny Beachille. Siellä tuli vielä kurvailtua rannalla ym. kaupunkia katsellen.

IMG_0688.JPG

Tänään olisi taas kuoharin paikka! Tosin muutama aiempikin on jäänyt korkkaamatta.Tuo juontaa fillarikaverini Tapio Holopaisen tavasta, kun tuhat kilometriä täyttyy. Minulla tuli täyteen tänään 9000 km fillarilla ajoa tänä vuonna. Viime vuonna raja meni rikki vasta kylmässä Suomessa 18.12.2013, mutta nyt olen vähän etuajassa ja paljon lämpimimmissä olosuhteissa. Lukema on nyt 9018 km. Siitä on hyvä jatkaa;)

IMG_0685-0.JPG

Huomisesta en ole vielä aivan varma. Aamulla suunnittelin vielä loppuviikosta tekeväni pienen sisämaan lenkin ennen matkan loppumista Burgasiin. Aikaa on tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantai. Lento lähtee lauantaina. Aamulla sääennuste näytti loistokeliä 23-24 astetta tiistaille ja keskiviikolle. Torstaina luvattiin sadetta ja aikamoinen lämpötilapudotus. Jätän ratkaisun vielä aamuun… mutta pistän näkyviin kuitenkin tuon reittisuunnitelmani.

Kolmen päivän kierros? : http://ridewithgps.com/routes/6313758

Kategoria(t): Bulgaria, matkapäiväkirja, matkareitti, yleistietoa pyöräilystä | 4 kommenttia