Se on menoa nyt!

 

IMG_2026

 

Kirjoitan tätä bloggausta Helsingin lentoasemalla terminaali kakkosessa. Pub The Oak Barrel lienee monelle muullekin tuttu paikka 25. portin pielessä;) Olutlasissani helmeilee kuparinruskea Suomenlinna-aleolut ja koneen lähtöön on vajaa tunti. Matka Budapestiin Norwegianilla on alkamassa. Hyvästelin Corratec-ratsuni puolisen tuntia sitten ja laitoin hieman kauroja mukaan koneeseen. Toivottavasti taluttivat sen oikean koneen ruumaan. Pyörälaukut pakkasin Ikean siniseen kassiin, teippasin yhteen ja lähtivät matkatavarana. Fillarantti ja tankolaukku käsimatkatavarana starttaavat kohta portista 18 uusiin seikkailuihin.

IMG_1890-0.JPG

Corratec-ratsuni lepäsi matkan lentokentälle Renaultin ruumassa

Viime ajat ovat olleet aika hektisiä. Sunnuntaipäivä meni maanmittarien vuotuisessa golfkisassa Hirsalassa. Pakkaushommat ajoittuivat eiliseen ja tänään oli vuorossa viimeistelyt ja vaimon hyvästely. Sain kyydinkin lentoasemalle pienellä jekulla;)

Antin Iphone 051  Antin Iphone 725

 

Palaan vielä lyhyesti viime bloggauksessa esillä olleisiin varustemääriin. Asetin tavoitteeksi painon vähentämisen tällä reissulla. Tavoite toteutui vain osin. Viime vuoden Rooma-Hämpton eläkepolkaisun 125 kilon kokonaispaino hupeni noin 118 kiloon. Tosin painon pieneneminen johtui kolme-neljä kiloa keventyneestä kuskista ja nelisen kiloa kevyemmästä fillarista. Varusteiden paino oli samaa luokkaa kuin viimeksikin. Tässä lyhyt päivitys osa-alueittain: Kuski ajovarusteineen noin 92 kg, pyörä 13 kg, sivulaukut ajossa noin 11 kg, etulaukku noin 1 kg ja matkaeväät/pyöräpullot noin 1 kg. No näillä mennään ja toivotaan, että kuski kevenee edelleen kilometrien myötä;)

040

Tässä Corratec-ratsuni varusteineen kesän testireisulta Tallinnan satamassa

Nyt sitä ollaan ilmassa Norwegianin kyydissä. Laskeutuminen Budapestiin tapahtuu reilun parin tunnin lennon jälkeen. Matka meni kirjaimellisesti kuin siivillä ja Budapestin valot hohtivat täsmällisesti 21:20. Fillari purkautui viimeiseksi hihnalta. Noin puolen tunnin kokoamisrupeama sujui jo rutiinilla. Otin pahvit sun muut suojukset ensin pois, kirsin polkimet paikoilleen, ja suuntasin ohjaustangon suoraan ja kiinnitin peilin, laitoin etujarrun vaijerit paikoilleen ja pumppasin ilmaa renkaisiin minipumpulla (huh, tuli hiki!). Laitoin lopuksi roskat vielä roskikseen ja nostin sivulaukut paikoilleen, kiinnitin pyöränmittarin ja Garmin-navin istukkaansa ja etu- ja takavalaisimen päälle ja polkaisin ulos lämpimään Budapestin yöhön. Onneksi oli ystäväni pikkuG-navi mukana! Tuskin olisin muuten pilkkopimeässä osannut noin 12 kilometrin matkaa varaamaani majapaikkaan.

IMG_0067.JPG

 

Tätä kirjoitan jo Bocskai Panzio-majapaikassa. Pyysin emännältä muutaman oluen ja vasta täällä ylhäällä huomasin oluen olevan ”Alkoholmentes vilagos sör” ja siltä se myös maistuu. Sattuuhan sitä! Onneksi sivulaukussa oli tilkka tuotetta nimeltään Aramis V.S.O.P.;) Aamupala on tilattu aamukahdeksaksi, joten kai kohta pitää alkaa ”koisia”. Kello on nimittäin nyt 0.04, muuten sama aika kuin Suomessa vai onko sittenkään?

Aamiaisen jälkeen alkaa Fillarantin uusi seikkailu. Olen asettanut kaksi reittitavoitetta matkalle, tutustua Balkanin maihin aika monipuolisesti ja päästä lopulta Etelä-Turkkiin. Matkanteon osalta asetin myös tavoitteeksi välttää liikaa suorittamista. Matkataan Corratec-ratsun ja ystäväni pikkuG:n kanssa kohtuullisesti päivä ja viikko kerrallaan olosuhteiden ja omien tuntemusten mukaan. Toivon, että onnistun kummassakin tavoitekentässä:) Ellen niin ei itketä ja muutetaan suunnitelmia. Myös vähän tuuria tarvitaan näissä seikkailuissa. Olen ensimmäistä kertaa tällä Balkanin suunnalla. Moni on ihmetellyt, miten uskallan lähteä yksin. Olen vastannut, että aina voi sattua jotakin eikä se ole paikasta niinkään kiinni vaan itsestä. Itseäni ei pelota.

068

Kesäkuvaa kotoisen harjoituslenkin jälkeen Hämptonissa

Reittiäkään en ole lyönyt mitenkään lukkoon. Olen hahmotellut muutamia vaihtoehtoisia reittejä Balkanin läpi Turkkiin. Jos olosuhteet ja tuurit ovat kohdillaan, haluaisin ajaa Unkarista pienen Romania-poikkeaman (Timisoara) kautta Serbiaan, sieltä monen ylistämään Makedoniaan, jatkaa Etelä-Bulgarian parin kilometrin korkuisille vuoristoseuduille, koukata sieltä muutamaksi päiväksi Kreikkaan ja sitten yli Bosborin salmen Turkkiin. Turkin reittiä en ole sen kummemin vielä tutkinutkaan. Tavoite on ajaa länsirannikkoa seuraten alas Antalyaan ja katsella sieltä joskus myöhemmin lentoja Suomeen. Saapa nähdä miten äijän käy;)

 

 

Mainokset
Kategoria(t): matkareitti, matkavarusteet, Unkari, Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Se on menoa nyt!

  1. Tsemppiä 🙂

    Tykkää

  2. merjakytoaho sanoo:

    Hieno homma Antti. blogisi on seurannassa, joten pidähän meidät kartalla 🙂

    Tykkää

  3. fillarantti sanoo:

    Kiitos vaan Merja ja Jaakko kommenteistanne. Matka jatkuu ja Fillarantti polkee;) Vielä perjanatai-illan viettoa Unkarin puolella pienessä Mako-kaupungissa ja sitten rajan yli Romaniaan, jos laskevat…sissoo!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s