Serbian ytimessä

Torstai-iltapäivänä sain erinomaiset reittiohjeet hotelliini serbimieheltä. ”Ajat tuota katua, kuudennesta liikennevalosta käännyt vasemmalle, sitten tulee liikenneympyrä, siitä jatkat vielä suoraan eteen päin ja kohta näet hotellin kyltin.” Näin tein ja olen viime yön viettänyt siistissä ”Hotel Golf – Krucevac”. Golfin kanssa tuolla nimellä ei liene muuta tekemistä kuin mainostarkoitus. Kyseessä on kylpylähotelli. Vähän vielä taustaa edelliseen. Saavuttuani Krusevaciin menin syömään. Tapani mukaan valitsin ruokapaikan, missä oli paljon paikallisia. Pieni baari ihan kaupungin ytimessä oli täynnä väkeä. Itseasiassa tein simme itse paikkani. Yksi pieni siniruutuliinainen pöytä oli vapaana, muttei tuolia. Ulko-ovea piti auki yksi tuoli, jonka nappasin käyttööni. Panin kiven sen sijaan ovitueksi. Tilaaminen ei tahtonut onnistua, koska henkilökunta ei ymmärtänyt enkä ruokalistasta saanut juuri mitään selvää. Viereisessä pöydässä oli iso joukko paikallisia. Alussa mainitsemani serbimies tuli avuksi englantia puhuen. Hän kertoi olleensa merillä nuorena ja muutenkin ulkomailla Shanghaissa ym. oppineensa englantia. Lisäksi hän mainitsi, että tämä pieni ja vaatimaton baari on hänen ja monien paikallisten suosikki. Täältä saa kuulemma kaupungin parasta ruokaa. Hyvää grilliruokaa todella oli! Lopuksi kiitin miestä kädestä pitäen. Hän alkoi kertoa Serbian sotaisasta menneisyydestä, puhetta tuli enkä ymmärtänyt kuin osan. Hän vakuutti, että nykyisin serbit haluavat elää rauhassa naapuriensa kanssa… Todella sympaattinen noin viisikymppinen kaveri, joka kertoi nykyisin pitävänsä jalkapallokoulua nuorille ja tekevän jotain liiketoimintaa. Harmitti jälkikäteen, kun en älynnyt kysyä hänen nimeään tai otattanut kuvaa meistä molemmista kädet olkapäillä, sen verran välitöntä kanssakäymisemme oli;)

IMG_1942.JPG

Tuosta sainkin aasinsillan pieneen Serbia-tutkielmaan.
Hotel Golf sijaitsee Gavrila Principa-kadulla, mitä ei naviystäväni pikkuG tunnistanut. Siksi kysyin ajo-ohjeita. Tuo herra Gavrilo Principa oli osaltaan syyllinen ensimmäisen maailmansodan alkamiseen. Sota alkoi 1914 Itävalta-Unkarin hyökkäyksellä Serbiaan serbinationalistisen Gavrilo Principin tekemän arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen. Toisessa maailmansodan aikana muodostettiin Demokraattinen federatiivinen Jugoslavia. Serbian kommunisteilla oli johtava asema maassa neljä vuosikymmentä. Entinen partisaanijohtaja Josip Broz Tito hallitsi maata aina vuoteen 1980.

IMG_1941.JPG

Lähihistoria on myös myrkyisä. Vuonna 1989 Serbian presidentiksi valittu Slobodan Milošević otti autonomiset Kosovon ja Vojvodinan suoraan hallintoon. Vuosina 1991–1992 Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina ja Makedonia erosivat Jugoslaviasta. Milošević aloitti 1998 poliisi- ja sotilaskampanjan Kosovon vapautusarmeija KLA:ta vastaan, johon liittyi myös siviiliväestöön kohdistuneita julmuuksia ja noin 13 000 kuolonuhria eri puolilla. NATO pommitti Serbiaa maaliskuusta kesäkuuhun 1999. Pommituksissa kuoli 500–1500 siviiliä. Milošević pidätettiin 2001 ja luovutettiin tuomittavaksi Haagiin sotarikostuomioistuimeen. Vuonna 2003 liittovaltion parlamentti muodosti Serbian ja Montenegron valtioliiton. EU keskeytti lähentymisneuvottelut Serbian kanssa 2006 kunnes Bosniassa kansanmurhasta syytetty kenraali Ratko Mladić luovutetaan Haagin sotarikosoikeuteen. Kosovon autonominen maakunta julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi ja sai tukea ja tunnustusta Yhdysvalloilta ja useilta Euroopan unionin mailta. Kosovon asema suhteessa Serbiaan on edelleen kansainvälisesti avoin kysymys. Mikäli tarkempi tieto kiinnostaa, sitä voi tutkia oheisesta Wikipedia-lähteestä, josta tein pikalyhennelmän. http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Serbia. On siinä nykyserbeillä ollut sulattalemista!

IMG_1967.JPG

Balkan – Turkki 8. etappi 18.9.2014 Kragujevac – Krusevac, 76 km / # 740 km, +1176m / -1201m
Reitti:http://ridewithgps.com/trips/3476322

Aamu valkeni kauniina. Luvassa oli lämmin päivä. Sitä se tosiaan oli. Lämpötila oli iltapäivällä hellelukemissa. Ajelin hihattomalla ajoasulla liki koko päivän. Tänään oli kilometrimäärältään lyhyt päivä, mutta hurjat nousut toivat raskautta. Kuvaavaa oli, että keskinopeus noin 120 kg yhdistelmälläni jäi noin 16 kilometriin tunnissa, kun se muina päivinä on ollut yleensä 20 – 23 km/h. Mistään vuoristosta ei tänään ollut kyse vaan raskaista useamman kilometrin noin 8-10% nousuista (max. 11,4%), joita tänään oli todella monta. Korkeuserot olivat yleensä muutama sata metriä, ylimmillään kävin liki puolessa kilometrissä. Reittiprofiilin voi todeta reittilinkistä klikkaamalla. Kaikki nousut pystyin kuitenkin polkemaan ylös pienimmällä välityksellä 34-30. Saapa nähdä miten oikeilla vuorilla käy;)
Pyöräilyn yksi lainalaisuus toteutui tänäänkin: Ei ylämäkeä ilman alamäkeä! Aikamoista kyytiä alas tultiinkin vaikka huono tienpinta pakotti jatkuvasti jarruille.

IMG_1971.JPG

No ei tuo ihan kuva ihan todellista ollut;) Varmaan mittarikin sai ylimääräisiä sydämmen tykytyksiä hurjista alamäkipompuista, kun hurjan lukeman oli maksimiksi rekisteröinyt. Tosiasiassa vauhti jäi vähän yli viiteenkymppiin, monta muutama traktori tuli ohitettua alamäessä heittämällä. Maisemat olivat kaunista katseltavaa koko päivän. Pieniä kyläpahasia oli runsaasti, paikallistie polveili niiden läpi.

br />
IMG_1969.JPG

Kestopäällyste vaihteli koko ajan. Välillä oli hyvää uutta, välillä isommat reiät paikattua vanhaa ja välillä veden raiskaamaa terävää rosopäällystettä. Varsinkin alamäissä sai olla todella tarkkana! Vajaan seitsemän tunnin ajorupeaman jälkeen laskettelin Krusevacin kaupunkiin. Toki tehollinen ajoaika jäi reiluun neljään ja puoleen tuntiin. Nälkä oli ja päätin mennä syömään ennen hotellin etsimistä. That´s it, mistä tänään kertomukseni aloitin!

IMG_1966.JPG

Hotel Golf sijaitsi muutama kilometri ydinkeskustan ulkopuolella. En viitsinyt enää illalla lähteä kaupunkia sen kummemmin katsomaan, koska olin jo ajanut sen läpi. Sen sijaan tein muutaman kilometrin iltajaloittelun ja kävin paikallisessa supermarketissa katsomassa. Aika jännä piirre oli, että henkilökuntaa oli hurjasti. Jopa jokaisella hedelmien punnituspisteellä oli naishenkilö, joka otti ostamani kaksi banaania ja punnitsi ne. Samoin muissakin palvelupisteissä riitti myyjiä. Ilta sujui sitten tutuissa merkeissä blogihommia, sosiaalinen media, vaimon kanssa videokeskustelu Facetime-toiminnon kautta, seuraavan päivän reittisuunnitelma & majapaikan varaaminen. Tälläistä reissumiehen elämä on. Aika ei tahdo riittää edes Hesarin ja Hämeen Sanomien lukemiseen vaika ne Ipadilla ovat. Olen varmaan vain pari kertaa lukaissut täällä ollessani. Onneksi Facebook pitää aika hyvin ajantasalla maailman ja Hämeenlinnan tapahtumista;)

IMG_1968.JPG

Nyt on perjantaiaamu ja kello on kohta kymmenen. Aamiainen sulaa hiljalleen mahassa. Kohta pitää laittaa taas kimpsut ja kampsut pyörälaukkuihin ja lähteä uusiin seikkailuihin. Varasin jo illalla majapaikan The Only One Apartment isosta Nis-nimisestä kaupungista. Sinne ei ole matkaa kuin noin kahdeksankymmentä kilometriä, mutta reittiprofiilin mukaan nousuja riittää tällekin päivälle. Saataapi olla, että vietän ”Nishissä” vapaapäivän. Kaupungissa on noin
400 000 asukasta. http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ni%C5%A1

IMG_1970.JPG

Balkan & Turkki 9. etappi 19.9.2014 Krusevac – Nis , 75 km / # 815 km , +812m / -775m
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3481695

IMG_1978.JPG

Nishissä sitä ollaan. Kello on yli yksitoista illalla. Kävin juuri kaupungilla pienellä happihyppelyllä ja söin samalla pizzan. Tämä majapaikkani on muutama sata metriä isosta kävelykatualueesta. Kun ennen viittä iltapäivällä tulin tänne, yritin saman tien varata toisen yön, mutta kaikki huoneet olivat jo menneet. No eipä hätiä mitiä. Booking.com ei ole jättänyt minua pulaan, eikä nytkään. Varasin toisen hyväntuntuisen apartementoksen myös ihan ydinkeskustasta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Onpa nyt aikaa pitää vähän vapaata ja katsella kaupunkia sekä tehdä rästihommia pois.

IMG_1974.JPG

Päivän reitti oli melkein toisinto eilisestä. Ajelin taas pikkuteitä. Tiukkoja nousuja ja laskuja riitti myös tänään, tosin ei ihan niin paljon kuin eilen. Mutta ihan riittävästi. Reittiohjelmani mukaan joukkoon sopi yksi 15,8 % pätkäkin. Maisemat olivat myös yhtä kauniita kuin eilen, kumpuilevaa maastoa, missä tie polveili kukkuloiden välissä. Yleisin hyötyvilja täällä näkyy olevan maissi samoin kuin Romanian luoteisosassa. Tänään tuli vastaan paljon pieniä taimiviljelmiä. Serbian kuusi on monelle Suomessakin tuttu. Seuraavassa kuvassa taitaa juuri olla kasvamassa niitä. Tänään olin ehkä vieläkin enemmän extreme-maastossa. Etukäteen jännitin yhtä pätkää, mitä reittiohjelmani tarjosi nimikkeellä ”Bikepath”. Lähinnä ongelma oli sen löytämisessä, koska pikkuG ei tunnistanut sitä ollenkaan. Oman 1:800 000 karttani mukaan en uskaltanut valita tietä, vaikka uskoin olevani oikeilla jäljillä. Kyselin Ribare-kylän asukeilta neuvoa. Sain kahtakin tietoa. Onneksi en lähtenyt ensimmäisen neuvojan ohjeiden mukaan. Olisi tullut reilu kahdenkympin lisälenkki. No samalla tienasin tölkin kylmää limpsaa, kun jututin ensimmäistä miestä.

IMG_1973.JPG

Naviystävääni pikkuGeetä pitää kehuakin. Tuon yhden pikkutien se hukkasi, mutta muuten hoiti päivän työnsä ansiokkaasti. Yleensä laitoin sille välietappikohteita, jotka se löysi kiitettävästi. Samoin jo hyvissä ajoin ennen päätekaupunkiin saapumista näpyttelin majapaikkani osoitteen. PikkuG vei minut hienosti perille isossa ja monimutkaisessa kaupungissa. Ennen majoittumista tein vielä fillarilla pienen katsastuksen hotellin lähialueilla. Syntyi kokonaiskuva lähiseudusta, johon oli helppo lähteä illalla kävellen. Kävellessä laitan yleensä Sporttrackerin päälle. Siitä on kaksikin hyötyä, ensinnäkin saan HeiaHeiaa varten matka- ja aikalukemat. Toiseksi pystyn sen avulla suunnistamaan, koska se merkkaa tekemääni reittiä.

IMG_1976.JPG

Olen ollut täällä Serbiassa jo kotvan aikaa. Ihmiset täällä ovat huomiota herättävän kookkaita. Varsinkin nuorissa on paljon todella pitkiä. Miehet ovat komeita ja näyttävän näköisiä. Ylipaino ei täällä ole ollenkaan samanlainen ongelma kuin länsimaissa. Naiset ovat myös kookkaita, osin ehkä luisevia eikä kovin puoleensa vetäviä. Jotenkin olemuksessa varsinkin jo keski-ikäisillä näkyy elämän kovuus. Nuorissa on tulevaisuus sanotaan. Jotenkin serbinuoret ovat aluksi vähän pidättyväisiä. Aika paljon ajaessani ja ihmisiä nähdessäni moikkaan tai huudan lisäksi paikalliseen tapaan tsau. Kyllä sieltä vastauksia ja peukutuksia tulee. Eilen illalla Krusevacissa kävellessäni pistin merkille, että iltaisin lapset ja nuoret touhuavat lähikorttelissa paljon koripalloa heittämässä tai jalkapalloa potkimassa. Taitavat olla Serbian ykkösurheilulajeja?

IMG_1986.JPG

Balkan & Turkki Välipäivä 20.9.2014 Nis, kiertelyajoa 27 km / # 842 km
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3486758

IMG_1993.JPG

Luovutin Only One-huoneeni aika tarkkaan puolilta päivin.Panin pikkuGeehen 4Rooms-kämpän osoitteen ja menoksi. Matkaa olikin vain alle kilometri uuteen majapaikkaan. Majoituin ja läksin samantien tutustumisajelulle. Sain hotellista kartan , mihin oli merkitty Nishin matkailukohteita. Läksin niitä katsastamaan.

IMG_1991.JPG

Karuja kohteita kaikki! Ensimmäisenä oli vuorossa The Skull Tower hieman keskustan ulkopuolella. Maksoin 150 dinaarin pääsymaksun ja opas läksi esittelemään. Kyseessä on vuoden 1809 Cegarin taistelu. Taistelun jälkeen Turkkilaiset (osmaanit) olivat muuranneet serbisotilaiden pääkalloista muurin osoittamaan osmaaniuhrien määrää ja toisaalta pelotukseksi Serbiasukkaille. Kohde sijaitsi silloin Konstantinopolin tien varrella. Alunperin tornissa oli pääkalloja 952, mutta aikojen myötä niiden määrä oli huvennut 58 kalloon. Myöhemmin tornin ympärille oli rakennettu synagoogan näköinen rakennus, jotta viesti säilyisi jälkipolville.
Linkki: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Skull_Tower

IMG_1997.JPG

Seuraavaksi ajoin Medianaan. Se oli kuitenkin kiinni. Kyse olisi ollut Serbian tärkeimmästä arkeologisesta paikasta aina Rooman vallan ajoilta. Linkki: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Mediana

Sen sijaan pikkuG johdatti minut aivan toiselle puolelle kaupunkia. Memorial Complex 12. Februar on yksi harvoista säilyneistä natsileireistä Euroopassa. Paikan historiallisuus johtuu myös siitä, että 12. helmikuuta 105 leirin vankia onnistui paeta joukkopaossa leiristä. Paikka on muistona serbien, romanialaisten ja juutalaisten karusta kohtelusta Saksan miehitysaikana 1941-1944. Esittelyyn en halunnut mennä. Otin vain muutaman kuvan leirialueen sisältä.

Linkki: Nis-kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. http://en.m.wikipedia.org/wiki/Ni%C5%A1

IMG_1992.JPG

Muuten tuli kaupungilla pyöritettyä Corratec-ratsua. PikkuG osoitti taas oivallisuutensa paikkojen haussa. On hienoa ajaa kaupunkiliikenteessä, kun koko ajan näkee edessä olevan reittisuunnitelman. Voi suunnitella ryhmittymiset ja muut jatkoliikkeet, eikä tarvitse jatkuvasti pysähtyä karttaa katsomaan. Kello on jo yli viisi iltapäivällä enkä ole aamupalan jälkeen syönyt juuri mitään. Nyt aika lähteä ulos syömään. Huominen on ihan auki vielä. En ole yhtään katsonut karttaa enkä majoituspaikkojakaan. Mutta onhan tässä ilta aikaa ja aamulla voi jatkaa;) Taidan kuitenkin julkaista tämän blogipostauksen sitä ennen. Noiden synkkien kuvien lisäksi vähän postiivisempaa. Elämä jatkuu. Nuo häärattaat treffasin myös tänään kaupungin katsastamisreissullani.

IMG_1994.JPG

Advertisements
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Serbia, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s