Bulgarian jogurttia maistamassa

Bulgarian historian tärkeimpiin kuuluva käännekohta, itsenäisyyden saavuttaminen Turkista 1800-luvun lopulla, koskettaa läheisesti myös Suomea. Kuuluisa Suomen kaarti taisteli silloin voitokkaasti Balkanin vuorilla ”kärsien vilua ja nälkää”, kuten tutussa laulussa sanotaan. Ajelin eilen Blagoevgradiin vuorten yli. Itseasiassa Makedonian ja Bulgarian raja-asemat sijaitsevat korkeimmalla kohdalla 108-tiellä noin 1200 metrin korkeudessa. Vähän ennen vuorelle nousua Delchevossa söin tuhdin välipalan leipomoliikkeen edustalla. Kaksi isoa täytettyä leipää/piirakkaa ja kyytipoikana puoli litraa Bulgarian jugrttia!

Bulgariassa on noin seitsemän miljoonaa asukasta ja sen pinta-ala on noin kolmannes Suomesta. Maa on pintamuodoiltaan moninainen. Balkanin vuoristo halkoo maan lännestä itään. Maa liittyi Euroopan unioniin vuonna 2007.
Tässä wikipedialinkki:http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bulgaria

IMG_0562.JPG

Balkan&Turkki 13. etappi Kocani (Makedonia) – Blagoevgrad (Bulgaria), 94 km / #1219 km, +1698m / -1668m
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3512271

Tämän reissun ensimmäinen kunnon huiputus! Kocanista ajelin reilu 50 kilometriä A3-tietä (M5) pitkin kohti koillista/kaakkoa. Tie nousi hiljalleen, toki alkumatkalla oli joitakin jyrkkiäkin kinkareita, 300 metristä 600 metriin. Deltchevosta alkoi sitten kymmenen kilometrin todellinen kiipeäminen. Kapuaminen loppui Makedonian ja Bulgarian raja-asemille, mitkä sijaitsivat liki 1200 metrin korkeudessa. Yllättävän hyvin kuitenkin pääsin paikoitellen jyrkänkin (max. 16,8%) vuoren ylös. Asetin tavoitteeksi ajaa aina sata metriä korkeuseroa kerrallaan ja sitten huili ja nestettä. Välillä meni parikin sataa metriä, mutta kieltämättä liki 120 kiloinen yhdistelmäni hidasti matkantekoa. Vauhti tuon kymmenen kilometrin nousun aikana vaihteli noin 6 -10 kilometriin tunnissa. Tosin kaikista pienintä vaihdetta ei tarvinnut käyttää kuin jyrkimmissä paikoissa.

IMG_0564.JPG

Ennen tosinousun alkua pidin pari taukoa. Ensimmäinen oli kauniin Kalimanci-järven pohjoispäässä Kamenicassa. Siellä hörppäsin turkkilaisen kahvin. Maksaessani sattui hauska juttu. Kahvi maksoi 20 denaaria (n. 30 senttiä). Tyttö antoi satasesta takaisin kolme kympin seteliä ja yhden kolikon. Jätin tippirahaa tuon kolikon ja yhden seteleistä sen enempää katsomatta. Tarjoilija sai siis juomarahaa 60 denaaria eli kolme kertaa kahvin hinnan. Kolikko olkin 50 denaaria. Itse tajusin asian vasta pöytääni mentyäni. Alkoi hymyilyttää. No varmaan parempaan tarpeeseen meni;)

IMG_2040.JPG

Ennen jyrkän nousu alkua kurvasin leipomoliikkeen terassille. Siellä hörppiessäni jogurttia ja popsiessani maistuvia leipiä, tuli kaksi nuorta tyttöä ujosti juttusille. Siitä kehkeytyi englannin oppitunti puolin ja toisin. Tytöt olivat kymmenvuotiaita viidesluokkalaisia, joilla englannin opinnot olivat alkuvaiheessa. Toinen vähän rohkeampi esittäytyi Kerstiniksi ja toinen Anastasiaksi. Siinä jututimme toinen toisiamme tuon ruokahetken aikana. Itseäni alkoi oikein naurattaa, kun Kerstin kysyi olenko urheilija. Joo golf ja pyöräily;) Hän itse kertoi pelaavansa tennistä. Kysyin saanko ottaa kuvan ja annoin kummallekin lähtiessäni pienen setelin. Kiva kohtaaminen:)

IMG_1949.JPG

Balkan & Turkki 14.etappi 25.9.2014 Blagoevgrad – Bansko, 59 km/ # 1278 km, +1118m/ -524m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3516512

Tänäänkin oli tiukka vuoristotaival. Hyvästelin viehättävän hotellivirkailijan vähän ennen kahtatoista. Pyörä oli paikallaan hotellin edessä, vaikka viime yönä näin pahaa unta sen häviämisestä. Ei muuta kuin laukut Corratec-ratsun selkään ja Banskon majapaikan osoite PikkuG-naviini!
Alkumatka oli tylsää ajettavaa noin 17 kilometriä vilkasliikenteistä E79/1- valtatietä pitkin. Tosin ajoa helpotti se, että laskua oli jonkin verran aina 280 metrin korkeuteen (tai pitäisikö sanoa mataluuteen). Yksi inhottava noin puolen kilometrin mittainen tunneli osui välille. Tämä oli reissun kolmas tunneli, onneksi kaksi muuta Makedoniassa ja tämä ovat olleet lyhyitä. Muistissa on vielä Rooma-Hämpton-eläkepolkaisuni pahat tuntemukset pitkistä tunneleista.

http://fillarantti.wordpress.com/2013/04/27/apenniinien-selatys/

IMG_0570.JPG

Mutta sitten alkoi nousu. Sitä jatkuikin 27 kilometriä yhtämittaa. Aluksi nousu oli sangen maltillista, mutta viimeinen kymmenen kilometriä meinasi puristaa loputkin mehut Fillarantista. Nousun voi todeta hyvin oheisesta reittilinkistä. Loppujen lopuksi pääsin kuin pääsinkin korkeimmalle kohdalle Predeliin 1140 metrin korkeuteen. Mutta pari kertaa piti tankata välillä. Aamupala hotellissani oli hyvin kevyt. Siksi pidin pienen etutankkauksen Gradovassa ennen nousuosuuden alkua. Mitään ruokaravintolaa en sieltä löytänyt, joten piti tyytyä pienen sekatavarakaupan eineksiin ja syödä ne kaupan edustalla. Toinen välitankkaus oli vajaa kaksisataa metriä ennen huippua. Pikkuravintolan ranskikset ja jauhelihapihvi.

IMG_2041.JPG

IMG_0571.JPG

Korkeimmalta kohdalta Predelistä alkoi lasku. Sitä tultiin aika hurjaa kyytiä alas noin kahdeksaan sataan metriin Razlogiin. Majapaikkaani Banskoon piti taas kiivetä vähän yli 900 metriin. Bansko on Bulgarian kuuluisin talviurheilukeskus. Nyt se oli aika kuollut paikka. Täällä on valtavasti majoituskapasiteettiä. Tarkoitukseni on pitää tämä päivä eli perjantai vapaata. Varasin juuri uuden hotellin ensi yöksi Booking.comin kautta. Vaihtoehtoja on valtavasti ja hinnat huippuedullisia. Yhden hengen huone hakukriteerillä sain alkaen 9,90 euroa aamiaisen kera noin 50 majapaikkaa täältä pikkukaupungista. Valitsin kalliimman hotellin Kadeva House suositusten perusteella. No maksoihan se peräti 13 euroa aamiaisen kanssa;) Linkissä on artikkeli Banskon talviurheilukeskuksesta laskettelijoille tiedoksi.

http://www.lumipallo.fi/hiihtokeskukset/muu-eurooppa/bansko/
Ja Wikipedia: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Bansko

IMG_2047.JPG

Välipäivää vietän sateen merkeissä. Toisaalta hyvä, ettei tarvitse sateessa ajaa, mutta toisaalta ei. Olin vähän etukäteen ajatellut, että vapaapäivän kunniaksi ajan noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle golfkentälle ja mahdollisesti jopa pelaan kierroksen siellä. Nyt on jo iltapäivä ja vettä on tullut tasaiseen tahtiin aamusta lähtien. Onneksi hotellin vaihtomatka ei ollut kuin kilometri alamäkeä, joten siinä ei ehtinyt kastua. Pirin Golf & Country Club on Bulgarian tunnetuimpia golfkeskuksia. Se sijaisee Razlogista pari kilometriä länteen vuorten syleilyssä. Tässä linkki: http://www.piringolf.bg/

Äsken kävin hotellin alakerran ravintolassa syömässä. Kysyin emännältä suositusta. Sen mukaan valitsin Katunin meze from chicken. Ruoka olikin erinomaista. Emäntä toi vielä pyytämättä annoksen kotitekoista jäätelöä. Nyt on aikaa suunnitella tulevia. Olin vähän kahden vaiheilla jatkaako kotona suunniteltua vuoristoreittiä Etelä-Bulgariassa vaiko ”oikaista” suoraan Kreikan puolelle. Sen verran rohkaisevia olivat sääennusteet, että todennäköisesti pysyn vielä Bulgarian vuorilla. Tosin huomiselle Banskoon luvattiin vielä sateen jatkuvan. Tein huomiselle majoitusvarauksen niinkin lähelle kuin viidenkymmenen kilometrin päähän Gotse Delcheviin. Lisäksi huomisen reitin pitäisi olla koko lailla alamäkeä, joten vaikka satelisikin niin kyllä tuon kipaisun kestää;)

IMG_2049.JPG

Advertisements
Kategoria(t): Bulgaria, Makedonia, matkapäiväkirja, matkareitti, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s