Up & Down Etelä-Bulgarian Rodopi-vuorilla

Tänään oli hauska sattuma. Aamulla läksin kuin läksinkin oman ratkaisuni mukaan kohti itää – kohti Bulgarian korkeitä itäisiä vuoria. Edellisessä postauksessani tein vain arvelun, mutta sääennusteet katsottuani, uskalsin lähteä kohti korkeuksia. Noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen alkoi koko päivän kestänyt nousu. Näin edessä puolen kilometrin päässä retkipyöräilijän hahmon sivulaukkuineen. Pikkuhiljaa nousussa ero supistui ja ajoin kaverin kiinni. Sitten ajelimmekin yhdessä aina etukäteen varaamaani majoitukseen asti noin kuutisenkymmentä kilometriä yhdessä ristimäämme Up & Down-reittiä.

Hän on Frank Saksan Bremenistä. Nice to met you Frank my friend! It was great to ride together trough the tuff mountains:)
Meistä tuli hyvät kaverit päivän yhteisten koettelemusten myötä. Frank on myös intohimoinen minua parikymmentä vuotta nuorempi fillaristi. Hän oli lähtenyt Wienistä reissuun, mutta hänen kohdepaikkakuntaansa Bulgariassa en saanut ihan varmaan selville, taisi olla Burgas. Puhuimme englantia päivän aikana, missä hän oli minua etevämpi. Pyöräilijöinä olimme aika sopusointainen pari, joten matkamme tämän päivän hurjissa nousuissa sujui yhteissävelin. Tosin Frankillä oli kolme keskiöratasta, joita minäkin kaipasin jyrkimmissä paikoissa (max 17,2%);) Frank jatkoi vielä eteenpäin, mutta vaihdoimme e-mail-osoitteemme. Juuri äsken panin hänelle kiitokset ym. menemään ja blogiosoitteeni. Sain häneltä myös luvan kertoa hänestä ja julkaista kuvia. Myöhemmin sain häneltä jo vastauksenkin. Siinä hän kertoi olevansa jo Kreikan rajan pinnassa Zlatogradissa. Itsekin olen suunnitellut jatkavani sinne välipäivän jälkeen.

Täällä vuorilla männytkin itkevät vettä. Helppo siitä on täyttää pyöräpullo!

Balkan & Turkki 16. etappi su 28.9.2014 Gotse Delchev – Borino, 74 km / # 1410 km, +1748m / -1130m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3535494

Huh huh kyllä näitä nousuja tuntuu riittävän! Tänään reitti oli ylivoimaisesti kovin tähän mennessä tällä reissulla. Tuo Up & Down kuvaa hyvin päivää. Borinon reilusta viidestä sadasta metristä alkoi päivän ajo. Kymmenkunta kilometriä ensin loivasti alaspäin hiukan alle 500 metrin korkeuteen. Sitten alkoi loppupäivän nousuosuus. Jokainen voi katsoa tuon ylös & alas-sahaamisen reittilinkin korkeusprofiilista. Kaksi kertaa nousimme Frankin kanssa peräti 1375 m ja 1385 metriin, mutta sitten taas sata tai jopa kaksisataa metriä alaspäin ja taas ylös. Sanoinkin muutamaan otteeseen Frankille siinä hikoilessamme, it´s not fair… 100 m up & 100 m down. Fillaroinnin tuntevat osaavat arvostaa nousumetrejä. Tänään niitä kertyi lyhyen 74 kilometrin matkalle 1748 metriä, mikä on ihan kohtuullinen lukema varsinkin kuorman kanssa.

Yösijani perhehotelli Daisyon ollut aivan upea paikka. Illalla en muualle enää lähtenytkään haettuani ”pakolliset palautusjuomat”. Aamiaisella oli perheen 25 vuotias poika palveluvuorossa. Hän alkoi esitellä aamiaisvaihtoehtoja. Luetteli tarkkaan kansainvälisen aamiaisen sisällön. Sitten hän sanoi, että toisen vaihtoehtona on ”local breakfast” ja oli aloittamassa erittelyä…tartuin siihen kiinni ja totesin offcourse local …suprise! Aamiainen oli erinomainen ja sopivan tukeva myös. Kyllä tällä kelpaa näillä eväillä suunnata taas vuorille.

Tänään kapuaminen jatkuu… Kohta pitäisi laittaa tavarat kasaan ja suunnata kohti Smolyania. Matka ei ole pitkä vain noin kuutisenkymmentä kilometriä. Mutta haastetta luo noin 1700 metriin kohoava tie ja näytti matkalla olevan muitakin pienempiä nousuja. Ihan kunnon fillaripäivä tiedossa. Ilmakin näyttää ikkunasta katsottuna hyvältä vaikken ennustetta vielä tutkinutkaan. Varasin juuri äsken majapaikan Smolyanin kaupungin keskustasta Hotelli Luxorista. Panenpa lisäterveisiä tulemaan, kunhan pääsen perille;)

Balkan & Turkki 17. etappi ma 29.9.2014 Borino – Smolyan , 59 km / #1469 km, +1435m / -1627m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3544679

Rodopivuoret on vuoristo Kaakkois-Euroopassa, Bulgarian ja Kreikan rajalla. Ne jaetaan kolmeen vuorijonoon: Rila- Pirin- ja Rodopivuoristoon. Pirinvuorilla on 40 yli 2 500 metrin korkuista huippua. Eteläisimmillä Rodopivuorilla on välimerellinen ilmasto ja erittän monipuolinen kasvillisuus. Lajeja on tunnistettu yli 11 900, monet ovat kotoperäisiä. Lintulajeista tunnetuimpia ovat päiväpetolinnut kuten keisarikotka, muuttohaukka, hanhikorppikotka ja pikkukorppikotka.

Maanantaipäivän ajoin vuorostani yksin. Samaa kiipeämistä ja laskemista kuin eilenkin. Tosin tänään laskua oli enemmän kuin nousua, kuten noista otsikon nousu-/laskumetrilukemista näkyy. Rhodopi-vuoria mentiin Corratec-ratsun ja pikkuGeen kanssa hiljaa ja kovaa! Borinosta alkoi pienen nousun jälkeen noin 17 kilometrin lasku liki 1200 metristä 720 metriin. Mutta pienen kahvittelun jälkeen seurasikin tämän reissun korkeimmalle paikalle vievä nousu, jota jatkui noin 30 kilometriä. Mutta hienoa oli hikisenä päästä Ridewithgps:n osoittamaan 1692 metrin korkeuteen. Tosin oma Garmin pikkuG näytti 1685 metriä samassa paikassa. Näin tarkan huomion oli tehnyt ystäväni Pekka Järvinen Facebook-reittilinkkini tutkittuaan. Kiitos Pekka!

Mutta sen jälkeen tultiinkin taas alas. Tuolta 1700 metrin korkeuksista laskettelin 13 kilometriä noin 930 metriin majoituspaikkaani Smolyaaniin. Tuo laskettelu on vähän huono termi tässä yhteydessä, koska ylhäällä ainakin puoleen väliin asti tie oli aivan kammottavassa kunnossa. Isoja jopa metrin kokoisia ja kymmenkunta senttiä syviä teräväreunaisia kraatereita oli siellä täällä. Autotkin kiemurtelivät niiden välissä. Siinä sai nojata jarrukahvoihin ja väistellä noita ahnaita kitoja yhtenään. Vauhtia ei uskaltanut pitää ollenkaan. Majapaikkaan saavuttuani huomasin, että varsinkin vasemman käteni jarrukahvasormet olivat aivan valkoiset ja tunnottomat jatkuvasta pusertamisesta. Joskus käy työstä alamäkikin;) Onneksi ei mitään haavereita tullut. Kerran pysähdyinkin, kun normaali jarrujen vihellys muuttui erilaiseksi. Pelkäsin, että vanne kuumenee liikaa ja räjäyttää renkaan. Tuo ongelma tulee helposti kuulemma hiilikuituvanteilla. Omat alumiinikiekkoni kestivät hyvin eivätkä olleet kovin kuumat.

Majapaikkani Luxor-hotelli aivan Smolyanin keskustassa on hieno. Äskeinen kuva on otettu hotellihuoneen ikkunan läpi saapumisiltana. Aloin saman tien ajatella jäämistä toiseksikin yöksi. Varsinkin sen jälkeen kun oli käynyt hotellin suomalaisessa saunassa. Suomalainen Sawo-saunafirma oli toimittanut saunan tänne. Ilmeisesti se oli tullut kokonaistoimituksena, koska jopa paneelit näyttivät suomalaisilta. Linkki :http://fi.sawo.com/

http://www.booking.com/app_link/hotel/bg/complex-luxor.html?aid=336317&checkin=2014-09-30;checkout=2014-10-01;group_adults=1;app_hotel_id=247135

Mukava siinä liki 80-asteen lämmössä oli köllötellä ja oikoa nousun rasittamia kinttuja. Niinpä varasin toisen yön Booking.comin välityksellä heti saunan jälkeen. Jotenkin uskomattoman halpaa on asuminen ja eläminen täällä Bulgariassa. Nytkin minulla on todella iso kahden hengen huone aamiaisella ja muilla herkuilla. Yö maksaa 18,90 euroa! Myös palvelu pelaa hienosti. Illalla tein pienen kävelylenkin ja hotellille tultuani kysyin respan tytöltä pizzeriaa. Viinipullo oli jo hankittu kävelyreissulla. Hän sanoi kaksikin vaihtoehtoa kaupungilla tai sitten täällä hotellissa. Hän esitteli pizza-listan, josta valitsin herkkusieni ja kinkkupizzan. Tyttö sanoi, että hän käy tekemässä tilauksen ja tuo pizzan huoneeseeni. Maksoin 4,40 levaa eli hiukan yli kaksi euroa. Virkailija ei millään halunnut ottaa juomarahaa, mitä hänelle tyrkytin. Noin puolen tunnin päästä huoneeni oveen koputettiin ja hän toi kuuman höyryävän pizzan nälkäille matkamiehelle.

Aamupalan jälkeen katselin noita jatkosuunnitelmia. Nyt uskoisin, että pahimmat vuoret on Bulgariassa jo ylitetty. Tarkoitus on jatkaa tästä kohti Kreikan rajaa. Todennäköinen suunta on Zlatograd aivan rajan pinnassa. Sama paikka, mistä pari päivää sitten tapaamani Frank lähetti sähköpostia. Sitten Kreikkaan ehkä vain yhdeksi yöksi. Katselin noita Kreikan ja Turkin hotellihintoja. Ne näyttävät tuplaantuvan tai jopa kolminkertaistuvan totutuista noin 15 euron hotellihinnoista. Tuli mietintä päälle jatkanko alkuperäisen suunnitelmani mukaan alas Turkin eteläosaan vai keksinkö jonkun uuden reitin? Matka jatkuu joka tapauksessa…:D