Mitähän Turkin sisämaasta löytyy?

IMG_2151.JPG

Balikesirin Provinssi (maakunta) rajoittuu Egean mereen lännessä, työntyy etelässä Izmirin tuntumaan, pohjoisessa sen rajat määrittää Marmaran meri ja idässä se ulottuu jonkin verran sisämaahan. Provinssissa on asukkaita reilu miljoona ja sen hallinnollinen keskus on Balikesirin kaupunki.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Bal%C4%B1kesir_Province

Olin jo usemman päivän katsellut Turkin länsirannikkoa.Eilen illalla mietin erilaisia jatkomahdollisuuksia reilulle kahdelle viimeiselle viikolle. Yksi rajoittava tekijä on, että olen varannut lennon Suomeen Burgasin kaupungista Mustanmeren rannalta Bulgariasta. Tein reittiohjelmallani Ridewithgps kolme neljä eri mallinnusta hotellistani Turkista Burgasiin. Aamulla sitten tein ratkaisun. Varasin Booking.comin välityksellä hotellihuoneen Balikesirin kaupungista noin sata kilometriä itään sisämaahan. Länsirannikon tutkailu loppui tällä kertaa siihen.

IMG_0073.JPG

Balkan&Turkki 23. etappi ke 8.10.2014 Gure – Balikesir, 102 km / # 2148 km, +1361m / -1226m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3597513

Aika kettumainen ajopäivä vaikka matkaa ei ollut kuin sata kilometriä! Otetaan ensin positiiviset asiat. Lämpötila oli ideaali noin 24 astetta. Tie oli suurimmalta osaltaan aivan loistava. Sileä asfaltti ja leveä kolmen metrin reunakaistale. Sitten niitä rasitteita. Matkalla oli pari aika rankkaa nousua, vaikka ei menty parhaimmillaan kuin noin 550 metriin. Mutta nousuja oli useita ja nousumetrien määrä oli yhteensä 1361 metriä. Rankaksi päivän teki pyöräilijän pahin vihollinen tuuli. Se puhalteli tänään suurin piirtein idästä, tosin ihan loppumatkasta se oli kääntynyt koillisen puolelle. Kun tuulen voimakkuus oli sääennusteen mukaan 6-7 m/s (noin 20 km/h), se todella rasitti ja hidasti matkan tekoa kohti itää. Alamäissä ei tahtonut saada vauhtia ollenkaan ja muutamassa 8-10% ylämäessä solasta puhaltava vastatuuli yritti lopettaa matkan teon kokonaan. No pienimmällä välitykselläni kaikki nousut taistelin ylös.

IMG_2160.JPG

Monena päivänä olen ihmetellyt noita omatoimimyyjiä teiden varsilla. Miten ihmeessä kannattaa pystyttää valtava määrä kojuja valtateiden varrelle? Siellä on myynnissä lähinnä maataloustuotteita, hedelmiä, vihanneksia ym. Jonkin verran on näkynyt myös jotain käsitöitä ja muita pientuotteita. Yleensä kojun vieressä on auto tai joku kärry. Monesti on ollut niin, että myymäläkojun hoitaja on ollut nukkumassa siinä. Ei siinä varmaan kovin paljon kerry Turkin liiroja päivän mitaan, sen verran paljon noita pisteitä on vierekkäin ja siellä sun täällä. No yrittää pitää:) Itsekin täydensin energiavarastojani ja ostin noin reilun puolen kilon annoksen viikunoita. Niissä on paljon energiaa ja niitä on helppo popsia taukopaikoilla.

IMG_2158.JPG

Balikesiriin saavuin vähän ennen iltakuutta. Tämän päivän aika rankka satanen vei tehollista aikaa liki kuusi tuntia, joten lähinnä vastatuulesta johtuen keskinopeus jäi vain vähän yli 17 kilometriin tunnissa. Balikesir on aika iso kaupunki. Täällä on asukkaita Wikipedian mukaan vajaa kolmesataa tuhatta. Kävin iltakahdeksan aikaan syömässä ja samalla tein pienen kävelylenkin lähikulmilla. Liikekaduilla on viritetty jo jouluvalot. Tai en ole varma onko kyse joulusta vai mistä, mutta ihan kivannäköisesti ne värittävät etelän tummaa iltaa. Iltaruokani oli hyvin vaatimaton. Salaattia, leipää ja lihapötköjä ja CocaColaa, kun olutta ei saanut! No löytyihän sitä olutta muutama tölkki jälkiruuaksi pikkumarketista ennen hotellille takaisin tuloa. Alkoholijuomat on täällä Turkissa piilotettu vain tiettyihin kauppoihin. Suurin osa minimarketeista sun muista pelaa limsalinjalla.

Tässä linkki kaupunkiin: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bal%C4%B1kesir

IMG_2161.JPG

Entä mitä huomenna? Pitääpä alkaa katsoa karttaa ja miettiä minne seuraavaksi. Pikku hiljaa lähden kohti pohjoista tai koillista eli yleissuuntana on Istanbulin suunta. Karttaohjelman mukaan täältä on vain noin kolmesataa kilometriä Istanbuliin suorinta reittiä. Varmaan on hyvä suunnitella vähän lisämutkia tai lyhentää päivämatkoja, koska tuo noin alhainen lukema yllätti itsenikin. Aikaahan minulla on vielä Burgas – Helsinki-lentoon reilu kaksi viikkoa. Monet Facebook-kaverini ovat varoitelleet Turkin Isis-mellakoista, joista täälläkin on näkynyt televisiokuvaa, Kuolleitakin on yhden uutisen mukaan jo kaksitoista. Itseäni ei pelota. Maailma on vaaroja täynnä ja jos niitä alkaa pelkäämään, ei uskalla tehdä mitään. Tuon noin kahdenkymmenen miljoonan jätti-Istanbulin kiertäisin mielelläni muutenkin, mikäli se vaan on mahdollista. Ja vastapainoksi haluaisin varata vähän luppo- tai pyöräilyaikaa Mustanmeren seutuville. Minulle Bulgaria teki vaikutuksen, paitsi halpa hintataso, minusta ruoka siellä on monipuolisempaa ja parempaa kuin täällä Turkissa.

IMG_2162.JPG

Aamulla teinkin sitten ”Väyryset”! Päätinkin lähteä lämpimän ja myötätuulen matkaan. Asia muhi jo illalla nukkumaan mennessä ja kun aamulla katsoin ennusteet, asia oli selvä. Tänne Balikesiriin ja siitä vähän pohjoiseen luvattiin +18C ja navakkaa pohjoistuulta eli vastaista. Sen sijaan vajaa sata kilometriä alemmas ennuste tuulen suhteen oli sama 18-22 km/h pohjoistuulta, mutta lämpötila iltapäivällä noin 23 astetta eli viisi astetta enemmän. Ilmeisesti viileän ja lämpimän raja kulki noilla seuduilla, koska paikkojen korkeuksissa ei ollut oleellista eroa. Niinpä päätin aamupalan jälkeen, että lähden vielä nauttimaan etelän lämmöstä muutamiksi päiviksi;)

IMG_2166.JPG

Balkan&Turkki 24. etappi to 9.10.2014 Balikesir – Soma, 85 km / # 2233 km, +1157m / -1179m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3601280

IMG_2167.JPG

Eiliseen verrattuna oli lähes käänteinen päivä. Eilen oli kammottava vastatuuli, nyt taas hyvä myötäinen. Eilen asfaltti oli kuin ”vauvan peppu”, tänään terävää ja rosoista sepeliasfalttia. Nousuja kumpanakin päivänä oli lähes identtisesti eli yli tuhannen nousumetriä kumpanakin. Siltikin tämä päivä olisi diilivalintani. Tuuli on pahin pyöräillyn vastus, tänään se oli ystävä!

IMG_2168.JPG

Ajoin Balikesiristä Soman kaupunkiin. Alussa oli pikku hakemista löytää oikea reitti ulos liki kolmensadan tuhannen asukkaan Balikesiristä. Kaikki opasteet neuvoivat Izmiriin, mutta minä tahdoin pienempää tietä Soman kaupunkiin Savastepen kautta. Kerran jo ajoin pitkäksi muutaman kilometrin, kun seurasin pääreittiä ulos kaupungista. Onneksi fillarinavini pikkuG oli hereillä. Täyskäännös ja siinähän se oli oikea risteys, jonka liikennevilinässä olin ohittanut. Täällä on aika hektistä liikenne ja siinä pitää keskittyä liikennevirran mukana pysymiseen, jolloin ei kaikkia sivureittejä huomaa. Kiitos pikkuG taas kerran!

IMG_2169.JPG

Jo aiemmin taisin sanoakin tuosta sepeliasfaltista. Näillä main sitä tapaa usein. Paljon minua kokeneempi maailman matkaaja Ahti Auno kommentoikin Facebookissa tuota. Hän on reissanut myös näillä main ennen isoa Alaskasta Argentiinaan-fillarireissuaan ja kertoi, että sepeli imetetään bitumilla, jotta kivet pysyvät paikoillaan. Tien reuna varsinkin on melkein pelkkää sepeliä. No onneksi tänään ei oikeastaan ollut tien reunaa tai se oli vain vajaa puoli metriä. Siltikin hirvitti aluksi renkaiden puolesta, kunnes siihen tottui. Alamäet olivat kuitenkin aika täristystä. Tänään myötätuulessa vauhti nousi jarruttelusta huolimatta hiukan yli kuuteenkymppiin. Kädet oli aika hellinä tärinän jälkeen. Onneksi ei ihan isoja pomppuja tullut vastaan tai osin ehdin niitä väistää.

IMG_2172.JPG

IMG_2170.JPG

Soman kaupunkiin saavuin siinä viiden pinnassa. Ajomatkaa tänään oli vain 85 kilometriä, joskin aika jyrkkiäkin nousuja (max 13,4%) oli matkan varrella ihan riittävästi. Ylimääräisiä sydämen lyötejä loppumatkalla aiheuttivat taas kerran pari koiraa, jotka hyökkäsivät tehdaskiinteistön portin raosta perääni raivoisasti haukkuen. Tavoite oli ilmiselvä. Hyvin kehittynyt pyöräilijän pohkeeni oli kohteena. Onneksi alamäki ja kova spurttaus karkuun pelasti. Pikkusen jouduin hakemaan hotellia, vaikka pikkuGeen valikoimista se löytyi, mutta ihan eri paikasta. Kyselemällä ihmiseltä ”sujuvalla Turkin kielelläni” löysin sen loppujen lopuksi hyvin. Kun näin hotellin kyltien vasemmalla puolella, ajoin tarkoituksella vielä pari kilometriä ylös keskustaan katsomaan paikkaa ja samalla hommasin palautusjuomat. Niiden kanssa oli sitten hyvä lasketella hotellille.

IMG_2174.JPG

IMG_2176.JPG

Soma hotelli Hotel La Bella Soma somassa Soman kaupungissa;) Kelpaa täällä Fillarantin köllötellä ja blogia kirjoitella. Uusi ja upea hotelli kohtuu hintaan (31 euroa). Olisi tänne mahtunut muitakin. Kävin tunti pari sitten alhaalla syömässä, kun en viitsinyt toista kertaa lähteä mäkeä ylös ydinkeskustaan. Soman kaupunki kuuluu Manisan maakuntaan. Manisaan on noin sata ja Izmiriin on matkaa reilu satakunta kilometriä. Täällä Somassa on asukkaista noin vähän yli satatuhatta. Täällä on kiva tapa. Kaupungin kyltissä on paitsi kaupungin nimi, siinä lukee myös Nufus: kaupungin asukasmäärä Soma on aika vireän tuntuinen paikka lyhyen kiertoajelun pohjalta.

IMG_2178.JPG

Aamulla ei olisi halunnut pois ollenkaan. Sen verran kivat olosuhteet olivat hotellissani. Myös aamiainen vahvisti mielikuvaa. Otin siitä kuvankin. Monenlaista tavaraa oli tarjolla. Tee täällä Turkissa on erinomaista ja sitä tulee litkittyä aamiaisella paljon. Mutta matkaan oli lähdettävä, kun tuli varattua hotelli isosta Manisan kaupungista vajaa sata kilometriä etelään.

IMG_2179-0.JPG

Balkan & Turkki 25. etappi pe 10.10.2014 Soma – Manisa, 104 km / # 2337 km, +660m / -712m (max. 6,1%)

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3606200

IMG_2180-0.JPG

Loistava retkifillaristin päivä! Jo aamulla, kun suunnittelin reitin ja katsoin sääennusteen, tuntuivat palikat olevan kohdillaan. Satakunta kilometriä matkaa, hyvä myötäinen , lämpöä luvassa noin 26 astetta eikä mitään pahoja nousujakaan. Tosin alussa reilu kaksikymmentä kilometriä kiusaa teki karkea sepeliasfaltti, mihin jo eilen tutustuin. Panen tuosta vielä oikein lähikuvan, miltä se pyörän renkaan pinnasta näyttää. Aika veijareita nuo Swalben rengasinsinöörit ovat, kun renkaani ovat kestäneet tätä höykytystä jo pitkään. Tosin jo kotimaassa varauduin täristykseen, kun seurasin Turkin ympäriajoa. Siinä pyöriin oli vedetty ylimääräiset tankonauhat tuon tärinän takia. Itsekin laitoin enemmäkin kuin tuplasti tankonauhaa. Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Mutta dramaattinen muutos tapahtui puolessa välissä matkalla ”Ahtisaareen” (Akhisarin kaupunki). Siitä alkoi koko loppumatkan kestänyt upea sileä asfaltti ja kolmen metrin reuna-alue. Tuntui se hienolta aiemman täristyksen jälkeen. Corratec-ratsuni oikein hirnahteli, kun pääsi sileän pinnotteen vauhtiin ja pikkuG säesti- suoraan vaan!

IMG_2171.JPG

Loppumatka mentiinkin kovaa! Epätasaisella ja nousuja sisältävällä alkumatkalla keskinopeus jäi noin 18 km/h:ssa. Sen jälkeen tuuli ja osin myös alamäkivoittoinen reitti nosti keskarin tämän reissun ennätykseen. Katsoin mittaristani reilun yhdeksänkymmenen kilometrin ajon jälkeen saapuessani isoon Manisan kaupunkiin, että koko matkan keskinopeus oli liki 26 kilometriä tunnissa (25,8 km/h). Kaupungissa pikkuG ajelutti vielä noin kymmenen kilometriä hotellia hakiessa. Senkin jälkeen lopullinen keskinopeus oli 104 km:n matkalle 24,7 km/h:ssa. Aika hujellusta oli tuo loppumatka. Seuraavana on luostarikuva ja sen takana kohoaa komea 1211 metriä korkea vuori. Oikein ihmetytti, kun pysähdyin ottamaan kuvan ja tarkistin kartasta vuoren korkeuden. Etelä-Bulgariassa kiipesin raskaasti kuormatulla fillarilla vielä tuota puoli kilometriä korkeammalle!

IMG_2181.JPG

Olen tehnyt nyt tätä reissua tasan kuukauden. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä reilu 2300 km. Siitä olen tyytyväinen, ettei mitään haavereita ole sattunut. Ajan aika rohkeasti kaupungeissa ja otan paikkani ajoneuvona. Joskus on tööttäyksiä tullut, mutta itse olen sitä mieltä, että aristelemalla saattaa itsensä suurempaan vaaraan. Tänäänkin liki neljänsadan tuhannen erittäin vilkkaassa Manisassa annoin painaa pikkuGeen ohjeiden mukaan aika suruttomasti. Toinen tyytyväisyyden aihe on terveys. Ei mitään ongelmia, ei kramppeja, rasitus- tai mahaongelmia ole ollut tähän mennessä. Enkä ole käyttänyt pullovettä kuin poikkeustapauksissa. Yleensä olen juonut kraanavettä hotelleissa. Pyöräpulloa matkan varrella olen täyttänyt kioskeista pullovedellä tai cokiksella tms. Onneksi jalat ovat toimineet koko reissun ajan hyvin. Yhdellä juomatauolla, kun nautiskelin auringosta otin oikein jalkaselfien. Alkaa reidet ja pohkeet näyttää pikkuhiljaa pyöräilijän jaloilta;)

IMG_2182.JPG

Pari tuntia sitten kävelin Manisan vilkkaassa vilinässä iltalenkin. Hampurilainen tuli haukattua suositussa keskuspuistossa, missä suihkulähde tanssi musiikin mukaan. Varsinainen syy kävelylenkkiini oli kuitenkin bussiasema. Tein jo pari päivää sitten päätöksen, kun läksin tälle ylimääräiselle ”etelän lomalleni”, että otan aikataulua kiinni junalla tai bussilla. Otogar eli bussiterminaali löytyi reilun kilometrin kävelyn jälkeen. Suurin ongelma siellä oli löytää joku englantia taitava. No nuorimies löytyi, kun minua palloteltiin muutamalla luukulla. Ostin bussilipun huomiselle lauantaille Manisasta Bursaan. Kuulemma pyörän saa mukaan bussiin. Toivottavasti bussikuski huomenna on samaa mieltä. Lippu maksoi 40 Turkin liiraa eli vain noin 13 euroa. Matkaa täältä on Bursaan sentään liki kolmesataa kilometriä. Bussi lähtee huomenna lauantaina klo 11.10 ja sen pitäisi olla perillä noin klo 16. Pitääpä katsoa majapaikkaa huomiselle Bursasta. Vähän haikea olo jää siitä, että nyt lämpö jäänee tänne ja Fillarantti lähtee uusiin seikkailuihin viileämmissä olosuhteissa:(

IMG_2185.JPG

IMG_2184.JPG

Mainokset
Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, Yleinen, yleistietoa pyöräilystä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Mitähän Turkin sisämaasta löytyy?

  1. merjakytoaho sanoo:

    Hienosti menee Antti! Miten pyörän renkaat kestää noin epätasaisen tienpinnan?
    Tsemppiä jatkoon!

    Tykkää

  2. Olli Wendelin sanoo:

    Hienoja kuvia ja maisemia, hyvät näkyy olevan ruuat ja juomat. Hatunnosto kovalle seikkailulle, vaatii kovaa kuntoa; henkistä ja fyysistä. toivon jatkossakin kovia nousuja ja kirkasta mieltä.
    Hyvä Antti! Olliw

    Tykkää

    • fillarantti sanoo:

      Kiitos vaan Olli…sinähän noita elämän nautintoja osaat arvostaa;) Nyt olen ihan Turkin ja Bulgarian rajan tuntumassa. Mietin, että jäisikö vielä yhdeksi yöksi tänne Turkin puolelle pitämään välipäivää, koska aikataulussa on hyvin varaa? No antaa muhia yli yön…eiköhän tämä Efes taas anna hyvät yöunet!

      Tykkää

  3. fillarantti sanoo:

    Sitä minäkin olen ihmetellyt…Saksalaiset rengasinssit osaa;) Ei kertaakaan ole tullut rengasrikkoa, muutaman kerran olen vähän lisännyt ilmaa. Kiitos toivotuksista Merja:)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s