Etelän lämmöstä kohti Istanbulia ja ohikin jo…

IMG_0075.JPG

Tein muutaman päivän ylimääräisen ”etelän loman” vaikka Balikesiristä minun piti jatkaa pohjoiseen. Toisaalta osin improvisaatioon perustunut suunnan muutos oli nappivalinta hetkeen. Nautin joka solullani hienosta myötätuuliajosta ja lämpimistä ilmoista. No tänään otin tuon ”harharetken” osin takaisin, laitoin itseni ja Corratec-ratsuni bussiin ja painuimme noin 250 km pohjoisemmaksi Bursaan.

IMG_2187.JPG

Balkan & Turkki 11.10.2014 Siirtymä Manisa – Bursa, 11km / # 2349km, +108m / -33m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3613742

Jo illan kävelylenkillä hankin bussilipun Bursaan. Aamulla Arma-hotellissanautin kiireettömän buffe-aamiaisen ja sen jälkeen kävin vielä kaupungilla jaloittelemassa. Sitten pakkasin tavarat pyörän selkään ja menin jo tuttua reilun kilometrin reittiä Manisan bussiterminaaliin. Mutta ei se bussiin pääsy niin helppoa ollutkaan! Kello lähestyi 11.10 bussin lähtöaikaa. Bussi tuli ja varmistin vielä, että se menee Bursaan. Panin Corratec-ratsuni itse auton ruumaan lepäämään ja olin menossa sisään bussiin tarjoten lippuni. Olikin väärän bussifirman lippu. Pyörä pois autosta. Kello oli jo 11:10 ja löysin yhden englantia puhuvan nuoren naisen, joka sanoi, että bussi on vaan myöhässä. Se tuli kymmenisen minuuttia oikean lähtöajan jälkeen. Nyt osasin verrata lipussa olevaa bussifirman nimeä bussin kylkeen. Oikein oli. Mutta ruuma oli niin täynnä tavaraa, ettei kuski kertakaikkiaan suostunut ottamaan pyörääni mukaan vaikka kuinka yritin selittää. Onneksi tieto oli kai kiirinyt lipunmyyntiin ja sieltä tuli sama englantia puhuva kaveri, jolta olin ostanut eilen lipun ja vielä varmistanut, että minulla on pyörä mukana. Hän pyysi minut sisään ja antoi 40 Turkin liiraa takaisin ja ohjasi toiselle luukulle, mistä ostin liupun toiseen Bursaan menevään bussiin. Bussi lähti 11:45 ja siihen nippa nappa saatiin Corratec-ratsu mahtumaan. Huh…meinasi hiki tulla!

IMG_0639.JPG

Linja-autossa on tunnelmaa, lauletaan laulussa. Tuli siinä reilu viisi tuntia istuttua ja katseltua maisemia ja ihmisiä. Alkumatka olikin tuttua reittiä, mitä laskettelin eilen Akhisarista Manisaan. Sen jälkeen maisemat vaihtuivat uusiksi. Tuuli oli kova ja siunasin sitä, että istuin bussissa. Se olisi ollut aivan vastainen. Olin varannut bussimatkalle reittikartat mukaan ja pystyin seuraamaan missä mennään. Linja-auto oli hyvin varustettu. Siinä oli istuin-ruutu lentokoneiden tapaan, mistä pystyi katsomaan elokuvia, tv-kanavia tai kuuntelemaan musiikkia ym. Bursaan saavuimme noin 16:30. Sitten vaan pyörä autosta ja noin kymmenen kilometrin matka Bursan keskustaan alkoi. Bursa on Turkin neljänneksi suurin kaupunki ja siellä on oli puolitoista miljoonaa asukasta. Se on myös Turkin autoteollisuuden keskus, missä mm. Fiatilla ja Renautilla on tuotantolaitokset. Oli hämmentävää ajaa melkoisessa liikenneruuhkassa kaupungin pohjoispäässä sijaitsevasta bussiterminaalista kaupungin sydämeen. Pillit soivat, kun Fillarantti sukkuloi kaistalta toiselle;)

Tässä Wikipedia-linkki kaupunkiin: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bursa

IMG_2191.JPG

Illalla pähkäilin jatkoa enkä osannut päättää;) Yöllä asia muhi niin, että päätin ajaa suoraan Bursasta Yalovan kaupunkiin, mikä on Marmaranmeren rannalla. Pääsyy päätökseeni oli, että Yalovasta on useita lauttayhteyksiä Istanbuliin tai sitten Pendikiin vastarannalle Istanbulista noin 35 km kaakkoon. Tuota Istanbulin hullunmyllyn kiertämistä olin miettinyt ja pähkäillyt kartalta monta kertaa. Jos yrität kiertää sitä Mustanmeren puolelta, joudut kuitenkin tulemaan Istanbuliin, koska Bosborinsalmen ylityspaikkoja ei ole tuolla päässä. En ainakaan internetiltä löytänyt mitään lauttayhteyksiä sieltä päästä.

IMG_2202.JPG

Balkan&Turkki 26. etappi su 12.10.2014 Bursa – Yalova,
71 km / # 2419 km, +884m / -1039m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3618309

IMG_2192.JPG

Päivän ajo sujui aika odotetusti. Tiesin ongelmakohdat jo reitin suunnittelun ja sääennusteen pohjalta. Osuudella oli kaksi aika hyvää nousua, joita vastatuuli vielä tehosti. Vaikka kumpikaan ei ollut mikään vuorinousu, silti reilu 200 metrin korkeusero pani kunnolla hikoilemaan. Varsinkin jälkimmäinen, missä jo Marmaranmereltä tuleva tuuli puhalsi suoraan vastaan. Nousu alkoi loivana 32 kilometrin jälkeen ja jyrkkeni loppuen 49 kilometrin kohdassa. Lisäksi tänään tuli muutama pisara vettä juuri tuon nousun ylälaidoilla. En muista montako viikkoa olen ajanut niin, ettei ole satanut ollenkaan. Sitten tuon lakipisteen jälkeen saikin lasketella Yalovan kaupunkiin asti. Ilma viilentyi tuon pikkusateen ja pilvien myötä, joten vedin ennen laskuun lähtöä päälleni mainion Shimano-kevytpusakan.

IMG_2193.JPG

IMG_2194.JPG

IMG_2195.JPG

Puolisen kilometriä ennen hotelliani pääkadulla sattui hauska tapahtuma. Auto pysähtyi eteeni ja kaveri veivasi ikkunan auki ja huuteli englanniksi Suomi-poika. En pysähtynyt vaan kommentoin jotain vauhdissa. Kaveri ei siitä luovuttanut vaan ajoi ohitseni ja parkkeerasi autonsa ja tuli ulos. Hän kertoi, että oli ollut kolme vuotta Suomessa töissä ja tunnisti pyörän lippuni. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja yksi poliisikin liittyi kiinnostuksesta seuraan. Kaveri kyseli matkastani ja poliisi peukutti. Kerroin, että olen Hämeenlinnasta, jonka tuo Suomessa työssä ollut hyvin tunnisti. Majoituin vaatimattomaanSheref-hotelliin.

IMG_2196.JPG

Iltaisin olen ottanut tavaksi tehdä pienen kävelylenkin. Olen huomannut, että se mukavasti tasapainottaa pyöräilystä jäykkiä jalkoja. Samalla voi katsoa paikkakuntaa ym. Kun lähdin hotellista, ihmettelin hälytysajoneuvojen pillien huutoa. Muutama sata metriä käveltyäni yksi kadunosa oli suljettu poliisin nauhoilla ja ihmisiä oli hirveästi paikalla. Oli menossa dramaattinen tapahtuma. Kun tulin paikalle viisikerroksisen talon katolla oli arviolta noin nelikymppinen mies, joka huusi Allahia ja uhkasi hypätä kadulle. Paikalla oli palokuntaa ja poliiseja vaikka kuinka paljon. Katolle oli mennyt myös pelastusviranomaisia, mutta tuo kaveri uhitteli koko ajan, ettei saa tulla lähelle. Hän kerran jopa jo kiipesi reunankin yli. Tottakai kamerat räpsyivät. Ihmisiä oli varmaan ainakin viisisataa paikalla eikä kukaan välittänyt poliisien suojanauhoista. Palokunta oli jo saanut pullistumaan paineilmatäytteisen noin viisimetriä korkean Safety-tyynyn. Sitten tuo epätoivoinen mies poltti tupakkansa loppuun ja seisoi katon reunalla ja nosti molemmat kädet ylös ja oli juuri hyppäämässä huutaen jotain. Siinä vaiheessa selän takaa joku pelastusmiehistä sai tempaistua kaveriin kiinni ja vedettyä hänet takasin katolle. Onnellinen loppu… toisaalta itse tulin siihen tulokseen, että mies ei hyppää, koska homma kesti niin pitkään.

IMG_2204.JPG

Syömään…. Olen jotenkin jo kyllästynyt näihin Turkin sapuskoihin… Kebabia muodossa tai toisessa tai muita pieniä liha-annoksia ym. No kerran on tullut sentään rannikolla aiemmin syötyä kalaakin. Päätin nyt syödä ”lohturuokaa”. Lähellä loisti Burger Kingin mainosvalot ja ne sokaisivat silmäni. King Burger XXL-menuannos meni helposti nälkäisen Fillarantin pohjattomaan vatsaan… se siitä paikallisesta ruokakulttuurista! Kävelin vielä noin kuuden kilometrin lenkin Marmaranmeren tunnelmallista rantaa pitkin ja poikkesin samalla reissulla lauttasatamassa katsomassa huomista varten aikatulut ja reitit. Illalla meni aika myöhään miettiessäni taas tuota Istanbul-ongelmaani… miten , minne ym.?

IMG_2205.JPG

Aamulla päätinkin sitten mennä pikalaivalla suoraan Istanbulin sydämeen. Illalla olin vielä sitä mieltä, että menen Pendikiin ennen Istanbulia ja yritän sieltä käsin löytää sopivan ohituskohdan. Loppujen lopuksi katsoin parhaaksi katsoa härkää silmästä silmään. Valmiiksi katsomani pikalautta lähti 10:30 Yanikapiin Bosborinsalmen länsipuolelle ihan ydinkeskustaan. Matkaa lauttasatamaan ei ollut kuin noin puoli kilometriä. Lipunosto (27 Tl /Fillarantti&pyörä) sujui kädenkäänteessä ja sitten odotustilan kautta paatille. Olikin aika juhlavaa kyytiä. Matkaa oli noin viisikymmentä kilometriä ja ilmoitettu matka-aika oli kolmevarttia. Oli hieno istua ulkona peräkannen terassilla ja katsoa, kun potkurin vana kuohusi ja maisemat vaihtuivat. Upeaa oli tulla myös Yanikapin satamaa kohden, kun oikealla puolella näkyi osa mahtavaa Istanbulin 20 miljoonan asukkaan kaupunkia kukkuloineen ja moskeijoineen. Otin aika monta kuvaa noista upeista moskeijoista ym. Tässä nistä muutama…

IMG_0643.JPG

IMG_0649.JPG

Vajaa neljänkymmenen kilometrin fillarimatka läpi Istanbulin olikin melkoinen seikkailu. Voinkin sanoa, että tuon kokemuksen jälkeen uskallan lähteä pyörällä mihin tahansa kaupunkiin. Ajoin aluksi osin fillarinavini PikkuGeen ohjeilla, mutta kun se yritti komentaa koko ajan keskustaan päin, päätin ajaa jo reittisuunnitelmastani katsomaa rantatietä mahdollisimman pitkään. Tosin alkuun menin pikkuGeen ohjeilla koukkauksen ydinkeskustaan, mutta liikenne oli sitä hullunmyllyä, ettei siellä voinut edetä kunnolla mihinkään. Rantatietä ajelin sitten parikymmentä kilometriä, kunnes oli pakko suunnistaa keskustan läpi menevälle D100-tielle.

IMG_0651.JPG

Oli hurja kokemus vetää Helsinkiin verraten Kehätie-ykköstä liki toiset kaksikymmentä kilometriä. Tosin mittasuhteet olivat aivan erilaiset! Kaksitoista kaistaa täynnä autoja. Keskialueella oli varattu kaksi kaistaa busseille, kaista kumpaankin suuntaan, mutta sitten oli molemmin puolin viisi kaistaa täynnä henkilöautoja ja raskasta liikennettä ym. Ambulansseja ulvoi ohi vähän väliä ja paikallinen ajotyyli on varovasti sanottuna aika vauhdikasta. Lisäksi tie meni Ataturk-päälentokentän läheltä, minkä takia ylitse ulvoi vielä lentoliikenne. Tärkeintä oli pitää linjansa ja paikkansa liikenteessä. Noita lentsikoita ei sentään tarvinnut varoa;) Eikä tiellä mitään reunakaistaa ollut, koska sitä tuskin oli suunniteltu kevyelle liikenteelle. En nähnyt koko päivänä yhtään toista fillaristia, moottoripyöriä toki meni ohi. Jos tuossa liikenteessä alkaa aristelemaan, voi heti luopua hommasta. Pahimpia paikkoja olivat vähän väliä tulevat ulosmenot ja vastaavasti sisääntulot, jolloin autoja vyöryi ohi vasemmalta ja oikealta. Moni jätti viime tippaan ulosmenon ja se tarkoitti sitä, että koukkasivat sitten aika täpärästi nenän edestä ulos oikealle. Loppujen lopuksi tuosta peilistänikään ollut mitään hyötyä näin kovassa liikenteessä. Piti vaan luottaa siihen, että itse ajat suoraan oikeaa kaistan reunaa ja ettei kukaan aja päälle! Kuvatkin jäivät ottamatta hullunmyllyssä;)

IMG_0650.JPG

Majapaikkani löytäminen oli aika episodi. Edellisessä hotellissa oli aivan surkea internet-yhteys. Sain juuri ja juuri varattua Booking.comin kautta hotellin ja katsottua reittiä. Mutta aamulla, kun piti ottaa tiedot ylös, netti pätki taas. Minulla oli hotellin nimi ja epämääräinen osoite, muttei puhelinnumeroakaan. Se oli sähköpostiin tulleessa vahvistuksessa, mutten voinut ladata postia ilman internettiä. Onneksi painoin mieleeni kaupunginosan Baylikduzu, jonka mukaan annoin pikkuGeelle ohjeet ja lopussa ”moottoritieltä” poisajoa helpotti myös tuon kaupunginosan ulosajokyltit. Mutta isossa Istanbulissa kaupunginosat ovat isoja. Kun tulin otaksemalleni alueelle kävin monelta huoltoasemalta kysymässä neuvoa. Neuvoja täällä saa, mutta ei niistä monesti ole mitään hyötyä. Olin jo aika kuumana, kunnes yhdellä asemalla siististi pukeutunut nuorimies otti asian selvittääkseen. Hän teki varmaan puoli tuntia hommaa asian eteen. Minulla oli vain tuo hotelin nimi ja epämääräinen osoite. Oman puhelimensa kautta hän selvitti hotellia montaa reittiä. Lopulta hän antoi oman nettiyhteytensä minun Iphone-tukiasemaksi, jolloin sain sähköpostivarauksen auki. Selvisi, että Booking.com- hotellini nimi The White Points Suites & Studios Tuyap olikin markkinointifirman nimi ja hotellin nimi oli aivan jotain muuta. Episodi jatkui kannaltani suotuisasti ja upean ystävällinen mies hyppäsi autoonsa ja pyysi minua seuraamaan häntä pyörällä. Ajoimme taas tuossa hurjassa D100-tien liikenteessä noin pari kilometriä. Kaveri jäi aina välillä odottamaan, kunnes kääntyi sivutielle Tuyapin suuntaan ja lopulta pysähtyi ja näytti minulle ison kompleksin. Tuolla se on! Kiitoksistani ei meinannut tulla loppua, mutta hän vaan totesi itse rakastavansa myös matkustamista ja sanoi, että on hieno auttaa matkamiestä. Mitenhän olisin muuten selvinnyt oikeaan paikkaan?

Onneksi on yösija, tosin ei kummoinen. Huonoin puoli on se, ettei Booking.comin lupauksista huolimatta täällä ole internet-yhteyttä. Kyseessä on rakenteilla oleva alue ja hotellikompleksi kärsii kuulemma johtajan mukaan siitä, kun kävin valittamassa hänelle ongelmaa. Oli muuten aika ”kiero tyyppi” selitti ja selitti, mutta näkyi läpi koko ajan läpi eikä suostunut tiputtamaan hintaa. Kävin jo sitä ennen sympaattisen majapaikan englantia osaavan Syyriasta tulleen apupojan kanssa kyselemässä aika monta lähialueen ravintolaa ym. Sama juttu! Tuntuu aika ”kädettömältä” olla ensimmäistä kertaa tällä matkalla ilman internettiä. Miten tässä huomisen reitin, majapaikan (somesta puhumattakaan) ym. hoitaa, kun on tullut jo niin nettiriippuvaiseksi. Toisaalta pitäisi jo tällä iällä muistaa, että on sitä aiemminkin tehnyt pyöräreissuja ja vaikka mitä ennen tietokoneita tai internettia.

IMG_2203.JPG

Kokenut kettu keinot keksi:) Läksin katsomaan sapuskapaikkaa jalan. Silmäni kiinnittyi noin puolen kilometrin päässä olevaan jättihotelliin. Kaya Ramada Plaza luki tornin kyljessä ja laskin 30 asuinkerrosta ja lisäksi ylhäällä oli vielä muita tiloja. Onneksi olin laittanut päälle sentään siistit vaatteet. Porttivahdille vain moikkasin ja sitten askelsin itsevarmoin askelin jättipyöröovista sisään ja samaa tahtia metallinpaljastimen läpi ja nyökkäys vartijalle. Sopivasti isossa aulassa tuli vastaa kaunis hotellivirkailija, jolta kysyin ”what´s the password of internet”? Hän ohjasi minut istumaan aulaan mahtavalle nahkatuolille ja kirjoittauduin heidän wifi-verkkoonsa Iphonellani. Eikä ollut mikään köyhän miehen verkko. Facebook tuli salamana, samoin sähköpostit ym. Harmittaa vaan, kun puhelimeni lataus veteli viimeisiä enkä enää kehdannut mennä pyytämään laturia, koska ”varkaissa” olin. Lopuksi kysyin vielä hienosti pukeutuneelta respavirkailijalta, josko voisin tulla tänne aamulla aamiaiselle. Sekin palvelu puuttui omastani. Vastaus oli tervetuloa, mutta hinta on 20 euroa. Taidanpa katsoa jonkun muun paikan! Ja tuskin sinne pyörävehkeissä pääsisinkään porttivahdilta läpi;) Pystyin sentään vielä soittamaan aulasta vaimolle Facetime-puhelun, ettei ole huolissaan matkaaja-äijästään.

IMG_2219.JPG

Järjestyi se aamiaispaikkakin. Kävelin omalle majapaikalleni tuosta hienostohotellista ja samalla katselin sopivaa ruokapaikkaa. Kello oli jo iltakahdeksan enkä ollut syönyt mitään Yalova-hotellini tosi köyhän aamiaisen jälkeen. Toisaalta ajoakaan ei ollut ollut kuin nelisenkymmentä kilometriä tosin aikaa haastavaa varsinkin henkisesti. Muutaman palautusoluen ehdin sentään nauttimaan ennen iltakierrosta. Silmäni kiinnittyi Pizza Newyork-paikkaan lähinnä siitä syystä, että ikkunassa luki Free Wifi. Loistava pizza tuli syötyä parin oluen kanssa, tosin pirun kallis. Itse asiassa liirani loppuivat kesken, koska 59 Tl:n hinta yllätti. Kun oli puhe huomisesta aamiaisesta, isäntä antoi luvan maksaa erotuksen aamulla. En kehdannut kysyä aamiaisen hintaa. Toisaalta huomisen päivän suunnittelu (majapaikka & reitti) jää aika paljon ilmaan, ellen pääse internetin ääreen. Toivottavasti verkko kanssa pelaa. Harmittaa, kun akun vähyyden takia en uskaltanut pizzareissulla testata verkkoa.

IMG_2216.JPG

Balkan&Turkki 27.etappi Istanbul – Saray ti 14.10.2014, 98 km / # 2556 km, +1294m / – 1328m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3629590

Tänään on 42-vuotishääpäivämme. On siinä ollut Ullalla kestämistä liikkuvaisen miehen kanssa. Aamulla suunnistinkin aamiaiselle eiliseen pizzapaikkaan ja sain soitettua Facetime-puhelun kotiin. Samalla onnistui päivän suunnittelutoimet. Varasin majoituksen noin sadan kilometrin päästä Saraysta, tein reittisuunnitelman ja hoitelin muitakin asioita Ipadilla aamiaisen yhteydessä. Matka alkoi reilu viisi kilometriä tuota samaa Istanbulin Kehäykköstä kuin eilenkin, mutta tänään ei ollut niin kovaa ruuhka kuin eilen. Toki matkaa oli jo liki viitisenkymmentä kilometriä keskustasta. Sen jälkeen koukkasin kohti luodetta ja Catalcaa pienemmälle tielle. Oli rauhoittavaa päästä pois tuosta Konstanttinopolin muurahaispesästä.

IMG_2220.JPG

Tämän päivän reitti oli aika ”pomppuinen”. Matkalla ei ollut yhtään tiukkaa nousua, mutta siitä huolimatta kertyi noin 1300 nousumetriä. Korkein paikka oli vain 270 metriä, mutta koko ajan oli tuota vähän ylös ja sitten alas ja taas sama kuvio uudestaan. Tuli mieleen Etelä-Bulgarian vuoret, missä jonakin päivänä oli sama homma tosin potenssiin monta. Toisaalta oli ihana ajaa välillä vähän rauhallisempaa tietä. Tienpinta ei ollut kummoinen, mutta hyvin sillä pärjäsi. Maalaismaisemat vaihtuivat ja matka eteni monien kumpuloiden takia verkkaisesti. Pidin juomataukoja ja nautin hihattomassa asussa lämpimästä säästä 22-24 astetta.

IMG_2223.JPG

IMG_2222.JPG

Tämän päivän ajomatkalla ei ollut Catalcan jälkeen mitään isompia kaupunkeja. Loppumatka sujui noin kahdensadan metrin korkeudessa. Välillä mentiin vähän yli tuon lukeman ja taas tultiin parikymmentä metriä alas. Sellaista hidasta ja pomppuista oli tämän päivän reitti. Ilma oli mukavan lämmin eikä tuulikaan tehnyt kiusaa. Toivoisinkin, että näitä kelejä riittäisi vielä reissuni kymmenen viimeistä päivää. Toki riskit huonoille säille ovat olemassa. Etenen koko ajan hiukan pohjoiseen ja onhan sentään lokakuun puoliväli jo nyt.

IMG_2224.JPG

Hotelliini Elit Hotel Saray saavuin jo puoli viideltä iltapäivällä. Vaatimaton hotelli, mutta kelpaa Fillarantille oikein hyvin (20 euroa yö aamiaisen kanssa). Ehkä tuo nettiyhteyden tunnussana ”elit1956” viittaa oikeaan ajanjaksoon. Jotenkin puitteet ovat viisi- tai kuusikymmenluvulta. Palautusjuomat hankin jo ennen majoittumista ja samalla ajelin muutaman kilometrin ylimääräistä sightseeing-ajoa ja katselin nurkkia. Eipä kannata lähteä edes iltalenkille, sen verran ”nuutuneen” näköinen tämä noin 50 000 asukkaan Saroy on. Meninkin alas hotellin ravintolaan, missä kaksi ”mieskokkia” tekivät minulle ”illallisen”. Ottivat jääkaapista valmiita kaupan lihapullia. Toivat esin rapeaa lämmintä leipää ja ihan kunnon salaatin ennen noiden lihapullien lämmitystä. Maistui toki ihan hyvältä nälkäiselle kulkijalle parin Efeksen kera.

IMG_2225.JPG

Huomenna on päivä uusi. Pitääpä alkaa katsomaan karttaa ja suunnittelemaan majapaikkaa. Tuntuma on se, että vielä yksi yö on tämän jälkeen Turkissa ja sitten Bulgarian lihapatojen ääreen. Mutta katsotaan, mitä yö ja aamu tuo tullessaan. Samalla pyydän anteeksi, että tästä postauksesta tuli näinkin pitkä. Oli ongelmia nettiyhteyden takia….

Advertisements
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s