Harva tietää, että Bulgaria on yksi Euroopan vanhimmista valtiosta. Se on perustettu jo vuonna 681. Asukkaita maassa on noin 7,6 miljoonaa ja maa on pinta-alaltaan suunnilleen kolmasosa Suomen pinta-alasta. Bulgarian pinnanmuodostus on hyvin vaihteleva. Etelän vuorialueeseen jo tutustuin. Alava Tonavan laakso on maan viljelyaluetta ja kaunis Mustameren rannikko elää turismista. Nyt on viimeinen viikko täällä reissullani menossa. Lentoni lähtee ensi lauantaina Burgasista. Ajattelin vielä tehdä pienen maaseutukierroksen ennen Burgasiin ajoa. Ehkä siten pääsen paremmin kiinni Bulgarian ihmisten elämään.
Aamulla ennen lähtöä kävin vielä eilisessä Djannen ravintolassa aamiaisella. Kysyin tarjoilijalta vaihtoehtoja. Hän tarjosi English Breakfast. Sanoin, että juuri eilen söin sen, entä mitä muita vaihtoehtoja on.
Tottakai tiesin aamiaislistan… mitä olin eilen aamulla jo katsonut. Kaveri sanoi, miten olisi bulgarialainen aamiainen ja nyökkäsin…ok. Annos tuli ja olipa aika komea aamiainen. Iso annos oikein muhevaa ja pehmeää porsaan nyhtää, kunnon ohra-sienilisäkekakku ja paljon vihanneksia ja kannulinen mustaa teetä. Nyökyttelin ja sanoin, että oli paljon parempi ja terveellisempi kuin ”puritaani englantilainen”. Lasku tuli, mutta hinta oli reilusti tupla englantilaiselle (mikä mielestäni oli listan kallein aamiainen). Turistia ehkä ”kusetettiin” tai…. En viitsinyt siitä sanoa sen kummempaa vaan ajattelin, ettei tuo lisävitonen aamiaisen hintaan talouttani kaada;)
Balkan&Turkki 32. etappi ti 21.10.2014 Sunny Beach – Byala , 43 km / # 2955 km, +852m / -776 m.
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3666234
Läksin aamupäivällä pois Sunny Beachin kovin hiljaisesta ”turistirysästä”. Yleensä yritän välttää turistipaikkoja, mutta kun tuo Sunny Beach nyt oli niin ”hollilla”, tuli käytyä. Noitahan on joka maassa ja eri harrastustenkin puitteissa. Suomessa hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Ylläs ja Tahko. Tottakai turismi työllistää paikallisia ihmisiä sen ajan, kun matkailijat siellä ovat. Mutta jos haluaa nähdä jotain syvempää, kannattaa mielestäni tehdä Camelboots-reissuja ja yrittää tutustua paikalliseen elämään. Syödä ja juoda siellä missä paikallisetkin ja yrittää haistella ja maistella vaikka sitä kautta maata ja maan tapoja. Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Sitä en lähde arvostelemaan. Toinen arvostaa puitteita ja tasoa, toinen katsoo asioita vähän toisin silmin;)
Ajoin rantatietä kohti Varnaa. Heti alussa oli aikamoinen nousu…merenpinnasta yhtäjaksoinen liki kymmenen kilometrin nousu noin 450 metriin. Ilma oli tänään upea, iltapäivällä oli lämpöä noin 24 astetta ja tuuli oli hiljainen. Heti alussa oli vähennettävä vaatetta. Hihaton pyöräpaita ja sen päällä tosin pidin oranssin turvaliivin, koska tie oli kapea ja liikenne sangen vilkas. Hiki lensi, mutta sen takiahan kuntolomalle on lähdetty. Tunnin verran meni aikaa ennen kuin olin ylhäällä. Mutta yllättävän hyvin pyörä kulkee tässä vaiheessa. Ajoin suurimman osan nousua pienimmällä välitykselläni 34 – 30, mikä oli aika sopiva tien jyrkkyyteen nähden. Katsoin jälkikäteen, että jyrkin kohta oli 16,8%, minkä paikan luultavasti pystyin tunnistamaankin yhdessä serpentiinin mutkassa. Siinä piti painaa lisää kierroksia, jottei vauhti hyytynyt kokonaan.
n
Tänään etappini oli superlyhyt vain 43 km. Pääsyy siihen oli, että halusin varmistaa majapaikan ennen lähtöä. Eikä Booking.com tarjonnut majoituksia edempänä reitilläni. Täällä Byalan pienessä rantakaupungissa oli tosin runsaasti tarjontaa. Valitsin pääosin muiden matkailijoiden hyvien suositusten perusteella halvimman. Pelkkä yö olisi maksanut vain 10 euroa, mutta otin huoneen terassilla ja puolihoidolla kahdellakympillä. Majapaikkani, jota jouduin jonkun verran kyselemään ihmisiltä on Family Hotel Rusalka ihan pienen ja rauhallisen Byalan keskustassa. Isäntä oli katolla ilmeisesti asentamassa aurinkopaneelia ja huikkasi minulle sieltä, että avaa se isompi portti. Kymmenen minuutin päästä hän tulikin alas ja osoitti minulle huoneeni. Panin ajovaatteet pesuun ja kuivumaan huoneeni isolle terassille, mistä on hieno näköala merelle. Suihkun jälkeen tein pienen kävelylenkin kaupungissa ja nyt kirjoittelen tätä upealla terassillani. Nettiyhteys aina välillä vähän pätkii, mutta yleensä toisella kertaa kuvatkin ilmestyvät tekstin tueksi;)
Sovin isännän kanssa, että illallinen voisi olla seitsemän pinnassa. Jännä nähdä mitä siellä on tarjolla… Puolisen tuntia on vielä aikaa ja ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja viiletä. Taidanpa ottaa pyykit pois täältä ulkoterassilta ja vetää pitkät housut shortsien sijaan…
Illallisella olin alakerran kivassa ulkoravintolassa. Ruoka oli hyvin pelkistetty. Kaksi sopivasti grillattua sianlihavarrasta ja vähän ranskan perunoita…ei muuta. Oli hyvän makuista kyllä. Isäntä toi ruokajuomaksi pikkulasin punaviiniä ja lasin rakia. Keltaisesta väristä päätellen raki oli paikallista, mutta ihan maistuvaa, ei siis mitään ”paloöljyä”. Jälkkäriksi pöydälle oli varattu iso terttu hyvin pestyjä viinirypäleitä. Kelpasi meikäläiselle oikein hyvin. En mitään superillallista odottanutkaan! Aamiaisen sovimme kahdeksan – yhdeksän pintaan ja toivotimme hyvää yötä.
Istuin vielä pitkään pimeässä mutta lämpimässä Bulgarian illassa. Terassini oli rauhallinen. Mitään liikenteen ääniä tai muita häiriötekijöitä ei sinne kantautunut. Taivas oli jo sysimusta, mutta siellä täällä pilkahteli valoja meren rannalta. Luulenpa, ettei Suomessa enää ole terassikelejä tänä vuonna, joten kaikki talteen ennen kotiin paluuta. Toki meillä on kotona ihana lasiterassi, missä pystyy hyvin jatkamaan kautta;)
Aamiaisella oli mukava yllätys. Astelin alas hotellin ulkoilmaravintolaan. Siellä oli iso televisio, missä oli YLE 1-kanava päällä. Isäntä tiesi, että olen Suomesta. Hän oli kai netistä hakenut YLEAreenan ja sitä kautta tuli suoraa ykköskanavan ohjelmaa. Katselin siinä samalla uutiset aamiaista nauttiessani. Eilen pesemäni lyhyet pyöräasut ovat jo kuivat, joten eiköhän tässä panna kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kohti sisämaan yllätyksiä.
Keskiviikkona pääsin vihdoin jo aiemmin mainostamaani sisämaahan. Ilma oli edelleen lämmin…ennusteen mukaan noin 24 astetta tänäänkin, mutta nyt oli riesana aika navakka lounaan puoleinen tuuli. Melkein koko päivän liki 80 km ajoin noin 8 m/s sivuvastaiseen puuskatuuleen. Onneksi ihan lopussa, missä tuuli olisi ollut aivan vastainen, edessä olevat kukkulat suojasivat pahimmalta. Kirjoitan tätä juttua illalla kivassa Family Hotel Belvederyssä, mistä on kaunis näköala Tsonemo Dam-järvelle.
Balkan&Turkki 33. etappi 22.10.2014 Byala – Asparuhovo, 82 km / # 3037 km, +758m / -766m
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3669644
Heti aamulla oli noin seitsemän kilometrin kipuaminen. Siinä sai mukavasti elimistön hereille. Sitten tultiin monta kilometriä alas ja toinen päivän kunnon nousu vajaa viisi kilometriä pitkä seurasi sen jälkeen. Loppupäivä olikin aika tasaista. Tosin taistelua tuulen kanssa. Reilun kahdenkympin ajon jälkeen reitti kääntyi sisämaahan länttä kohden ja noin 8 m/s tuuli puhalteli lounaasta sivuvastaisesti. Se oli aikamoinen jarru melkein koko päivän. Onneksi oli lämmintä.
PikkuGeetä fillarinaviani ruokin aina uusilla paikannimillä Dolni Chifnik, Grozdyovo, Dalgopol ja lopulta Asparuhovo olivat PikkuGeen koordinaatit tänään. Hyvin se löysi kaikki paikat ja käyttäytyi siivosti tällä kertaa. Tiesi varmaan, että Fillarantilla oli nyt kunnon Bulagarian tiekartta
1:540 000 tukena. Tie vaihteli aikalailla. Välillä oli aika huonopintaista, mutta sentään koko ajan kestopäällystettä. Siinä sitä kuoppia kierrettiin… Joskus aina poikkesin päätieltä taajamaan, tässä on kirkkokuva Pchelnikistä.
Otin tänään yhden kuvan keskellä ei mitään. Siinä kohdassa tuli 45 km ajon jälkeen tasan 3000 km täyteen Balkan & Turkki-reissulla! Sen kunniaksi en mitään kuoharia kohottanut, vain pienet hömpsyt pyöräpullosta ja matka jatkui… On nyt tällä reissulla jäänyt aika monta kuoharia varastoon kotimaassa nautittaviksi.
Dalgopol oli ainut vähän isompi kaupunki ennen majapaikkaani. Kurvasin sinne keskustaan ja yhdellä kioskilla otin välipalaksi hotdogin kahvin kera. Alunperin pelkäsin loppumatkan reilua kymmentä kilometriä tuon kovan tuulen takia. Onneksi vastatuulen suojaksi oli ilmestynyt iso kukkula, joten pääsin aika helpolla Asparuhovan kylään. Hotellini löysin hyvin. Kerran kävin kysymässä yhdestä paikasta ja sain ohjeet eteenpäin ja vasemmalle. Sen jälkeen Hotel Belvedere-kylttejä oli kiitettävästi ja ajelin niiden mukaan. Hotelli oli iloinen yllätys kauniin järven rannalla. Kaunis huoneisto, missä alakerrassa on parivuode, minkä aion valloittaa. Yläkerrassa olisi vielä kaksi vuodetta. Nopeimmat saavat ilmaiseksi;)
Ennen suihkua päätin käydä vielä fillarilla keskustassa syömässä. Eihän sinne ollut matkaa kuin reilu kilometri. Ostin palautusjuomaa minimarketista ja poikkesin vielä yhdessä kuppilassa kysymässä ruokapaikkaa. Paikan omistaja puhui ”ihanjees-englantia” ja sain taas kertoa mistä maasta ja minkä reitin olin fillaroinut. Ulkoterassilla oli paljon paikallisia ihmisiä ja tottakai sana kiiri. Yhden oluen verran oli juttua reissusta ja lopuksi kättelin porukkaa… mukava kohtaaminen, minkä paikan isäntä vielä sopivasti tulkkasi muille paikalla olijoille;) Sain myös samalla ruokapaikkaohjeet ihan hotellini viereen. Siellä söin fillaristin energia-annoksen parin olusen kanssa. Hyvää perusruokaa ei mitään hienostelua!
Sain muuten uuden kaverin heti hotelliin tultuani. Leppoisa musta koira tuli haistelemaan. En tunne kovin hyvin koirarotuja, mutta jonnekin ”lapukan” suuntaan voisi viitata. Pitääpä ottaa huomenna kuva siitä. Joka kerta kun tulen tai menen, se tulee ”rapsutettavaksi”. Aika leikkisäkin tuo veijari on pallonsa ja kepakkonsa kanssa. Ei vaan tottele suomen kieltä, jotta saisi pysymään aloillaan kuvanottohetkellä;)
Tänään on viimeinen puristus sisämaan kierroksella. Tutkin juuri noita sääennusteita reittini varrella. Aika navakkaa 6-7 m/s pääosin vastatuulta näyttäisi olevan tiedossa. Onneksi luvataan lämmintä noin 23 astetta. Sateen mahdollisuus on olemassa, mutta toivotaan parasta. Burgasiin taitaa olla suunnilleen sama matka kuin eilenkin noin 80 km. Kartan mukaan reitti menee matalan vuorijonon poikki alussa, mutta onneksi tie mutkittelee joen mukaan. Tieprofiilia en vielä ole Ridewithgps-ohjelmalla katsonut. Pitääpä lähteä tutkimaan saako tästä hotellista aamiaista vai menenkö eiliseen iltapaikkaani? Löytyihän se aamiainen omasta hotellista. Fetajuustolla täytettyä omelettia leivän kera, kolme kuppia vahvaa kahvia ja lopuksi niin niin makea hunajalla ja pähkinärouheella täytetty pannukakku (ohukainen)…nami, nami:)
Balkan&Turkki 34.etappi to 23.10.2014 Asparuhovo – Burgas, 83 km / #3119 km, +880m / – 935m.
Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3673217
Oli helpompi 83 km reissu Burgasiin kuin edeltä käsin pelkäsin. Aluksi ajelin liki kolmekymmentä kilometriä vuorten välisessä solassa, mihin tuuli ei päässyt puhaltamaan. Tie kiemurteli kuin käärme joen mukaan ja kummallakin puolen oli vuoren seinämä turvana. Sen jälkeen kun tulin avomaalle, tuuli otti vallan. Puhalsi aika ikävästi vastaan. Sitkeästi vain tuulta päin matka käy. Vauhtiahan se hidastaa aika lailla, mutta mihin tässä on kiire. PikkuGeelle annoin puolimatkan osoitteeksi Ayton, mikä olikin ainut vähän isompi kaupunki tämän päivän matkalla. Maisemat olivat varsinkin solaosuudella ihan hienoja. Kapea tie polveili vuorten välissä. Piennarta ei ollut, mutta hyvin liikenteen kanssa pärjäsi.
Matkalla oli tänään yksi aika hyvä ”töppyrä”, missä piti nousta noin puoleen kilometriin. Se taisikin olla nyt tämän reissun viimeinen hikiosuus. Lämpöä oli mukavasti noin 22-23 astetta. Sää oli tänään puolipilvinen ja onneksi ei sadetta tullut. On tätä kiipeämisen ihanuutta ja rasittavuutta reissulla jo koettu. Ihmeen hyvin olen saanut hinattua reilun yhdeksänkymmenen kilon elopainoni plus nuo pyörän päällä kulkevat painolastini yli vuorten. Pitääpä reissun lopussa tehdä vähän laskelmaa kokonaisnousumetreistä ja verrata niitä vaikka Rooma-Hämpton eläkepolkaisuun.
Puolimatkassa Aytonissa tuon vuoritöppyrän jälkeen pidin pienen tankkaustauon. Vedin jarrut päälle kaupungin keskustan laskussa ja pysähdyin suositulle ”nakkikioskille”. Siihen jonon jatkoksi vaan. Mitään hajua ei ollut seinällä olevasta listasta. Mutta siinä kun jonotin ja vuoroni tuli, osoittelin edellisiä tilauksia. Muutama pikku pihvi. ranskalaiset, iso sämpylä ja juomaksi piimää (jota luulin maidoksi) ja jälkkäriksi kahvia. Taisi kustantaa koko setti vajaa kaksi euroa:)
Loppumatka Burgasiin oli aluksi aika puuduttavaa vastatuulta. Mutta sitten tuli alamäki, mikä helpotti kummasti. Burgashan on meren rannalla ja itse oli sitä ennen yli kahdensadan metrin korkeudessa. Ennen Burgasiin tuloa huomasin Byggmax-kompleksin. Poikkesin sinne katsomaan pyörän sidontateippiä sun muuta. Hortoilin pitkään hyllyjen välissä ja loppujen lopuksi löytyi iso rulla pakkausteippiä. Silmäni osuivat myös pakkausmuovirullaan, minkä kannoin kassalle. Eivät millään maanitteluista huolimatta myyneet sitä minulle, joten pelkän teippirullan kanssa jatkoin matkaa. Hostel Old Houselöytyi aika helposti ihan Burgasin ytimestä. Kävin yhdessä liikeessä kysymässä, koska PikkuG ei tunnistanut osoitetta. Kaveri katsoi osoitteen älypuhelimesta ja ruksasin sen omaan karttaani. Vajaa puoli kilometriä taaksepäin ja se oli siinä. Old House-Hostellin isäntää oli jo kehuttu aiemmin kommenteissa eikä turhaan. Aivan mahtava tyyppi! Kylläpä muuten kylmä Zagorka maistui hyvältä tämän päivän reissun jälkeen vaikka tarjoiltiinkin Ariana-lasista:)
Majotuin ja maksoin huoneeni. Levat olivat jo vähissä, joten kipaisin isännän ohjeiden mukaan lähimmälle automaatille nostamaan hiukan lisää. Samalla ostin pyöräilijän palautusjuomat kämpille. Suihkussa tuli käytyä ja blogia on tullut kirjoitettua jo aika rupeama. Nälkäkin alkaa vaivata, joten olisikohan aika lähteä syömään. Huomenna on uusi päivä. Tarkoitukseni on katsoa joku hotelli ihan lentokentän tuntumasta. Kone lähtee huomenna illalla Suomeen. Reissuni on nyt ihan viimeistä silausta vailla… Panen tämän postauksen nyt maailmalle ja kerron vielä lopputunnelmat vähän myöhemmin;)
Fillarantin pyöräreissu Balkanille ja Turkkiin 