Balkan & Turkki-fillarireissun muistelua: Osa 1 Budapestistä Aasian portille

IMG_1890-0.JPG

Corratec-ratsuni lepäsi matkan lentokentälle Renaultin ruumassa

Tammikuu 2015 on lopuillaan. Lensin Bulgarian Burgasista Suomeen 25.10.2014. Balkan&Turkki-pyöräreissun loppumisesta on kulunut nyt kolme kuukautta. Reissublogini reunuksessa on linkkilista, missä viimeisenä on reittikartta. En kuitenkaan ole saanut sitä toimimaan, joten tässä eräänä päivänä ”askartelin” koko matkareitin ennestään tutulla Ridewithgps-ohjelmalla. Sen innoittamana ajattelin vielä kerran blogata reissusta etenkin, kun nyt on jo sopivasti ajallista etäisyyttä.

068

Kesäkuvaa 2014 kotoisen harjoituslenkin jälkeen Hämptonissa

Matkareitin jaoin kahteen osaan lähinnä siitä syystä, että koko matkan karttatiedosto tuntui olevan turhan ”kova pala” ainakin omalle Acer-kannettavalleni. Osa 1 kattaa alkumatkan reitin Euroopan puolella eli Unkari, Romania, Serbia, Makedonia, Bulgaria, Kreikka ja Bosborin salmen pohjoispuoleinen osa Turkista. Osa 2 vie matkareitin Aasian puolelle Turkkiin ja sieltä takaisin Istanbulin kautta Bulgariaan. Tässä matkareitin tiedostot:

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229 Matkareitti ja yöpymiset: Osa 2. http://ridewithgps.com/routes/6872820

Reitin saa näkyviin klikkaamalla tiedostoa. Reitin yksityiskohdat näkyvät skaalaamalla reittiä suuremmaksi. Kunkin ajopäivän reitin päätekohtaan  olen merkinnyt vaaleansinisen Bike Parking-symbolin (yöpymispaikka), missä alatietona on ajoetapin järjestysnumero ja päivämäärä sekä toteutunut päiväreitin pituus. Reittiä voi tarkastella suurentamalla ja pienentämällä karttanäkymää. Myös korkeuserot näkyvät sivun alalaidassa, joskaa ei kovin havainnollisesti johtuen pienestä mittakaavasta. Jälkimmäisessä osassa (osa 2.) näkyy loppumatkan reitin lisäksi myös alkumatkan yöpymispaikat, jolloin siitä hahmottuu koko matkan reitti.

Määrällinen yhteenveto kertoo seuraavaa. Alkumatkan pituus (osa 1.) on 1712 km ja reitin korkeusmetrit (+14490m / -14608m) ja loppumatkan (osa 2.) vastaavat tiedot ovat 1388 km ( +13743m / -13754m). Yhteismäärä 3100 km poikkeaa hieman (noin -100 km) ajamastani matkasta. Pääsyy siihen on se, että esillä olevista luvuista puuttuvat vapaapäivien ajot ja hieman muutakin paikallisajoa. Kyseessä on ajoreitti paikkakunnalta toiselle. Puhelimeni Ridewithgps-applikaatiolla reissun aikana mittaamani matkan yhteismäärä oli 3164 km / +34778m / 163 h 05′ / 88476 kcal. Tuostakin luvusta puuttuu hieman paikallisajoja, illalla fillarilla syömään & kaupunkia katsomaan etc.;) Summasummarum noin 3200 km!

Ridewithgps on mielestäni erinomainen pyöräilijän applikaatio. Kannattaa tutustua linkkiin: http://ridewithgps.com/

IMG_1903.JPG

Fillaristin ”terveellinen” mutta mojova aamiainen

Seuraavaksi palautan hieman matkaa mieleeni matkan edistymisen myötä. Läksin ajoreissuun Budapestistä majoittumalla lentokentän läheisyyteen. Unkarissa majoituin lisäksi kolmella paikkakunnalla Kecskemetissä, Szegedissä ja lähellä Romanian rajaa pienessä Makon kaupungissa. Unkari ei ihmeemmin säväyttänyt, koska jo aiemmin olen pyöräillyt siellä vuonna 1977 ja käynyt monesti sen jälkeen muissa merkeissä. Tasaista maatalousaluetta silmän kantamattomiin. Ja fillarilla-ajokiellot valtateillä!  Tässä lyhyt ote blogipostauksestani Budapestistä etelään – Punkarin Unkari: ”Ajoin viitostietä oikeastaan koko päivän. Vaihtoehtona olisi ollut samansuuntainen moottoritie. Olin yllättynyt, että valtatiellä oli hevosajoneuvo-, traktori- ja polkupyöräliikenteen kieltävä merkki. No ei se tahtia haitannut eikä virkavaltaa näkynyt mailla eikä halmeilla. Taitaa Unkarissakin olla säästöpaineet yhtä kovat kuin kotona Suomessa. Sattumalta löysin Mirja Prihan blogista vuonna 2011 saman sattumuksen.( http://mip63.com/2011/08/25/balaton-korut-pohjoista-rantaa/?) Mirja kyseli blogikuvassa ko. liikennemerkin lisäkilven ”Kiveve Celforgalom” merkitystä. Käännösohjelmani osasi kertoa – ”Paitsi kauttakulkuliikenne”. Tosin omalla reitilläni valitettavasti tuota lisäkilpeä ei ollut enkä toki olisi sitä siinä vaiheessa ymmärtänytkään;)

IMG_1911.JPG

Tätä liikennemerkkiä vasten piti ajaa monta kertaa pääteillä Unkarissa

Romania-osuuteni oli kovin lyhyt. Oikaisin maan länsiosan poikki Serbiaan. Viivähdin vain yhden yön noin 300 000 asukkaahn vilkkaassa Timisoaran kaupungissa. Romaniassa oli selvästi köyhemmän oloista kuin Unkarissa vaikken ollutkaan millään alikehittyneellä alueella. Myös kulkukoirat jäivät mieleni syövereihin! Tässä suora lainaus blogini Romania-postauksesta: ”Yksi pieni jännitysmomentti mahtui Romanian ajo-osuudelle. Olen jossakin aikaisemmassa bloggauksessa kertonut, että suhtaudun varauksella (lue pelkään) kulkukoiriin, joista on peloteltu varsinkin Romaniassa. Nyt ei ollut kyse kulkukoirasta, vaan ajettuani yhden kylän ohi, ponkaisi musta ”rotikan” näköinen iso peto auki jääneestä portista perääni. Onneksi minulla oli etumatkaa jonkin verran ja tulihan siinä päivän maksiminopeus kehitettyä. Kyllä siinä pumppu hakkasi vielä jälkikäteenkin. Onneksi saalis ehti alta pois!”

IMG_1934.JPG

Romania oli toinen maa Balkan-Turkki reissulla

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_1941.JPG

Aamumarkkinat olivat jo täydessa tohinassa Timisoarasta lähdettyäni.

Romaniasta Fillarantin Corratec-ratsu halusi Serbiaan. Serbiasta syntyikin jo sangen hyvä kokonaiskuva, koska ajoin noin 500 km liki koko maan läpi . Yöpymispaikat olivat Vrsag, Smederova, Kragujevac, Nis ja Vhladicin Han. Maassa näkyi selvästi vielä sodan jälkiä. Teiden varsilla oli kaatuneiden ”kyläpäälliköiden” muistomerkkejä (mm. Milosevicin julmuudet ja NATOn pomitukset). Myös ihmisten kookas ruumiin rakenne Serbiassa oli silmään pistävää. Maaston muodot alkoivat heti Serbiaan tulon jälkeen muuttua. Aiempi tasankomaisema muuttui vihreäksi ja kumpuilevaksi ylängöksi ja etelässä alkoi vastaan tulla jo pieniä vuorenkinkareita. Vähän omaa entistä nostalgiaa oli Serbiaan myös. Tässä lainaus blogipostauksesta:  ”Jo toista päivää Serbiassa… Vanhat muistot heräsivät, kun ajoin eilen Serbian rajan yli. Vuonna 1977 olin ystäväni Rauli Nummenmaan kanssa pitkällä pyöräreissulla silloisessa Jugoslaviassa ja Unkarissa. Presidentti Tito hallitsi silloin isällisellä kädellään laajaa Jugoslaviaa. Odottelimme pyöriämme muutaman päivän Jugoslavian pääkaupungissa Belgradissa ja sieltä siirryimme Adrian meren rannalle silloisen Albanian rajalle ja läksimme polkemaan rantaa pitkin ylöspäin…. Tein tästä vanhasta reissusta jälkipostauksen viime talvena: http://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/ ”

IMG_1948.JPG

Maisemat Serbiassa muuttuivat jo kumpuileviksi. Onneksi edessä on alamäki!

Makedonian tasavalta olikin sitten kokonaan uusi tuttavuus. Tosin Makedoniassa en viipynyt kuin kaksi yötä ja matkaa tuli taitettua noin 200 km. Maa vältti väkivaltaisuudet Jugoslavian hajottua, mutta etniset kiistat veivät maan sisällissodan partaalle kymmenisen vuotta myöhemmin. Näkemäni paikkakunnat olivat varsinkin infrastruktuuriltaan alikehittyneet. Tuli jotenkin mieleen Suomi 1950-luvulla. Tässä pieni katkelma Makedonian blogistani:  ”Tapani mukaan ajattelin tehdä mukavan iltalenkin kävellen keskustaan ja takaisin. Kilometrin käveltyäni pilkkopimeässä, ei katuvaloja ei jalkakäytäviä, jouduin hyppelemään ajoradan reunaa pitkin autoja väistellen. Itsesuojeluvaistoni sanoi, että nyt riittää. Kadun toisella puolella oli nuori tyttö, jolta kysyin neuvoa. Hän kertoi odottavansa poikaystäväänsä. Kohta paikalle tulikin mopolla nuori mies, joka soitti minulle taksin. No sitten taksilla ensimmäistä kertaa näillä reissuilla keskustaan ja vähän kierrosta sielläkin…90 denaaria eli noin puolitoista euroa kolmen neljän kilometrin keikasta. En muista Rooma-Hämpton eläkepolkaisullakaan käyttäneeni taksia, aina vain jalan tai pyörällä. Aikani iloista elämänmenoa katseltuani ostin pizzan ja viinipullon mukaani ja hyppäsin toisen taksin kyytiin ja osoitteeksi Hotelli Lav.”

IMG_2017.JPG

Bulgariasta tuli reissuni suosikkimaa. Kun suunnittelin reissua kotimaassa olin kahden vaiheilla uskallanko lähteä ollenkaan Etelä-Bulgarian vuoristoon. Silloin jo tein vaihtosuunnitelman. Jos on hyvät ilmat niin kohti itää Bulgariaan muuten alas etelään helpomman reitin Kreikkaan. Jo Makedonian/Bulgarian raja-asemalle nouseminen oli aika haastavaa, koska se sijaitsi 1200 metrin korkeudessa. Onneksi valitsin kuitenkin tuon haasteellisen reitin, koska maisemat ja ihmisten ystävällisyys palkitsivat ajamisen vaivat. Parhaimmillaan kipusin Rodopi-vuorilla up&down-tekniikalla npoin 1700-metrin korkeudessa. Maisemat olivat mahtavia ja raikas mutta lämmin vuoristoilma hyväili. Rankkaahan ajaminen oli, kun pahimmat kiipeämisosuudet olivat jopa 20 % nousuja.

IMG_0562.JPG

Tapasin reissulla saksalaisen reissufillaristin, jonka kanssa ajelimme päivän verran. Tässä suora lainaus blogistani: ”Näin edessä puolen kilometrin päässä retkipyöräilijän hahmon sivulaukkuineen. Pikkuhiljaa nousussa ero supistui ja ajoin kaverin kiinni. Sitten ajelimmekin yhdessä aina etukäteen varaamaani majoitukseen asti noin kuutisenkymmentä kilometriä yhteisesti ristimäämme Up & Down-reittiä.

IMG_2060.JPG

Hän on Frank Saksan Bremenistä. Nice to met you Frank my friend! It was great to ride together trough the tough mountains:)…  Meistä tuli hyvät kaverit päivän yhteisten koettelemusten myötä. Frank on myös intohimoinen minua parikymmentä vuotta nuorempi fillaristi.” Kaiken kaikkiaan olin Bulgarian vuorilla viikon verran. Yöpymispaikkakunnat olivat Blagoevgrad, Bansko, Gotse Delchev, Borino, Smolyan ja Kirkovo. Vuoristomatkaa kertyi noin 400 km tällä kertaa. Myönteisen ennakkokäsityksen myötä palasin vielä Bulgariaan reissuni lopuksi, toki ihan erilaisiin maisemiin ja uusiin pitopöytiin -:)

IMG_2049.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_2057.JPG

Bulgarian Rodopi-vuorilta laskeuduin Kreikkaan. Kreikan käynti supistui muutamaan päivään oikeastaa vain piipahdukseksi. Olin ensimmäisen yön isossa Alexanrapoulisin kaupungissa ja toisen pienessä maaseutupaikkassa Loutrasissa lähellä Turkin rajaa. Corratec-ratsuni hirnui vain noin 150 km Kreikassa;) Kreikka oli ”aika hulinaa” rauhallisen Bulgarian vuoristoviikon jälkeen. Tässä lyhyt lainaus blogistani: ”Varsinkin ravintoloiden, pikkukauppojen, leipomoliikeiden ym. määrä oli aivan hillitön suomalaiseen vastaavan kokoiseen kaupunkiin verrattuna. Ja paikat olivat illalla täynnä nuorisoa ja vanhempaa väkeä. Liikennekulttuuri on täällä aika kaaosta. Pysäytetään auto liikennevaloihin ja haetaan sinä aikana kahvi ja päivän lehti kuppilasta. Suojatiellä saa olla varovainen, autot eivät paljoa kunnioita jalankulkijoita. Kerrankin löysin huonomman esimerkin, koska olen kovasti kritisoinut Hämeenlinnan huonoa suojatiekulttuuria. Fillari on upea kulkuneuvo kaupungissa. Sillä voi ohittaa jumittuneet autojonot ja sukkuloida liikenteen sisällä. Aika paljon täällä jo tasaisella rannikolla onkin alkanut näkyä pyöriä.”

IMG_0600.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229
// //

IMG_0601.JPG

Lyhyen Kreikka-piipahduksen jälkeen matka jatkui Turkkiin. Ensin ajelin Aasian portille ja sitten menin Dardanellien salmen yli lautalla Aasian mantereelle. Marmaran meri yhdistää Mustan meren ja Aigeian meren toisiinsa. Istanbulin päässä idässä on Bosborin salmi ja lännessä taas Dardanellien salmi yhdistää Marmaran meren Aigeian mereen ja erottaa Euroopan Aasian mantereesta. Ohjastin Corratec-ratsuani noin 150 km matkan Turkin Euroopan puolella. Yhden yön olin Kesanissa ja toisen yön vietin Eceabatin kaupungissa aivan lauttasataman kupeessa ennen Aasiaan siirtymistä. Tuonne Aasian portille ajelin lämpimässä myötätuulessa välillä pysähtyen valokuvia ottamaan… Tässä lyhyt ote blogistani: ”Loppumatkalla oli paljon noita puutarhatuotteita tarjolla. Pysähdyinkin oikeastaan ensimmäisen kerran koko pitkän päivämatkani aikana yhteen. Toki juomataukoja omasta pyöräpullosta pidin monella hikipaikalla aiemmin. Ostin kolme isoa tomaattia ja jyrsin ne siinä paikalla. Tyttö ei millään olisi ottanut rahaa. Sanoi hinnaksi puoli liiraa. No annoin kuitenkin 50 senttiä eurorahaa, mihin hän oli hyvin tyytyväinen. Mies, olisiko ollut paikan pomo, seurasi tapahtumaa ja tuli kyselemään matkastani. Hän tunnisti Suomen lipun ja alkoi kysellä lisää. Kerroin, että olin aloittanut pyöräreissuni Budapestistä ja sitten livahti valkoinen valhe (eli reissuni alkuperäinen päätepiste Antalya). Hän luetteli samantien ulkomuistista kaikki isot kaupungit tuon reitin varrella. Lopuksi hän antoi minulle parin kilon hunajamelonin, jonka laitoin tarakalle. Oli muuten hyvä palautussessio hotellissa suihkun jälkeen, kun pikkuveitsellä leikaten, söin koko melonin.” 

IMG_2127.JPG

Matkareitti ja yöpymiset: Osa 1. http://ridewithgps.com/routes/6872229

IMG_2119.JPG

Nyt Fillarantin Balkan & Turkki-reissua on takana vajaa kuukausi. Mutta matkaa jatkuu Aasiaan…. Lisää seuraa matkamuistelon 2. -osassa päivän parin päästä. Pysy kanavalla!

IMG_2135.JPG

Advertisements
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Balkan & Turkki-fillarireissun muistelua: Osa 1 Budapestistä Aasian portille

  1. Paluuviite: Balkan & Turkki-fillarireissun muistelua: Osa 2 Turkin mantereella ja sieltä Istanbulin kautta Bulgariaan | Fillarantin pyöräreissu Balkanille ja Turkkiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s