Отново, в България!

IMG_0666.JPG

Jälleen Bulgariassa!
Kielenkääntäjä-ohjelma on kätevä apuväline, varsinkin noissa kyriilisissä kirjaimissa. Jätin Etelä-Bulgarian vuoriston taakseni tasan kaksi viikkoa sitten siirtyessäni Kreikan kautta Turkkiin. Nyt ympyrä sulkeutui tänään, kun ylitin Turkin ja Bulgarian välisen rajan. Tällä kertaa tulin myös vuorten yli, tosin paljon matalampien kuin aiempi Rodopi-vuoristo. Korkein ylityspaikka oli aika lähellä raja-asemaa vajaan 700 metrin korkeudessa, kun parhaimillaan Rodopi-vuorilla seikkailin aika tasan tuhat metriä korkeammalla. Mutta kyllä tänäänkin kivuttavaa oli ja hiki virtasi!

Balkan & Turkki 29. etappi pe 17.10.2014 Kirklareli (Turkki) – Malko Tarnovo (Bulgaria), 56 km / #2727 km, +1147m / -1036m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3645262

IMG_2238.JPG

Aamupäivällä yritin parista kaupasta etsiä karttaa Bulgarian Mustanmeren alueesta, mutta turhaan. Katsotaan löytyykö se täältä Bulgarian puolelta. Fillarinavini PikkuG oli taas ihan levottomalla päällä, kun syötin sille määräkaupungin Malko Tarnovon. Se olisi kuljettanut minut reilun viidenkymmenen kilometrin lisälenkin kautta eli matka olisi suunnilleen tuplaantunut. Sanoin sille, ei onnistu;) Syy lienee siinä, että tietä oli rakennettu uudestaan ja välillä pikkuGeen näyttö seikkaili ihan erämaassa ja välillä siinä luki päällystämätön tie. Sinällään suunnistus oli helppoa. Tie 555 Kirklarelistä kulki pohjois-koilliseen. Maisemat alkoivat muuttua aikalailla, kun korkeutta alkoi tulla. Oikeastaan tänään ajoin koko päivän tosi kauniissa maisemassa, mitä hieno ajokeli vielä korosti. Lämpöä oli tänään iltapäivällä noin 25 – 26 astetta ja tuuli oli lempeän hiljainen.

IMG_2240.JPG

Tänään oli kunnon nousuja pitkästä aikaa. Vaikka korkeimmillaan jäätiin alle seitsemäänsataan metriin, nousumetrejä kertyi kuitenkin reilusti yli tuhannen. Se on aika paljon näin lyhyellä matkalla. Nousut eivät sinällään olleet mitään hirveän kuluttavia. Yleisilme oli se, että kilometri kaksi tie nousi ylös ja sitten tuli vauhdikkaasti alas ja taas ylös. Pinnoite oli loistava ja kunnon kolmen metrin reunakaista oli melkein koko matkan käytössä. Ehkä tuon leveän reunakaistan ja hyvän pinnoitteen rohkaisemana teinkin tänään reissun uuden nopeusennätyksen. Jossakin alamäessä Ridewithgps-ohjelma rekisteröi 68.8 km tunnissa. Vastaavasti hitaat nousut ja lopussa hotellin haku veivät aikaa niin paljon, että päivän keskinopeus jäi jopa hiukan alle 15 km tunnissa.

IMG_0667.JPG

Turkin ja Bulgarian raja-asema sijaitsee yli kuudensadan metrin korkeudessa. Ennen sitä oli hyvin kaunista maisemaa. Pikku hiljaa ylhäällä ruska alkoi saada voimaa, vaikka vielä oli hellelukemat. Rajaa lähestyessä myös puista oli tippunut paljon lehtiä ajoradalle, mitä kasoja piti väistellä. Liki koko tämänpäivän reitti oli sellaista ei kenenkään maata. Siellä täällä oli joku pieni kylä. Paimen hoiteli lehmiä tai lampaita ja oli hyvin rauhallinen tunnelma. Kummallakin raja-asemalla katsottiin passi ja Turkki löi leimankin siihen. Loput Turkin liirat ja muutama kymmenen euroa vaihdoin myös heti raja-aseman vaihtopisteessä Bulgarian levoiksi. Kurssi on muuten 1,92 levaa eli kahden levan iso-olut ravintolassa maksaa noin euron. Helppoa kuin heinänteko;)

IMG_0668.JPG

Raja-asemalta laskettelinkin sitten liki kymmenen kilometriä. Malko Tarnovon kaupunki on pieni ja aika ”nuutunut” ilmeeltään. Hotelliani jouduin hakemaan aikalailla. PikkuG ei tunnistanut sitä eikä myöskään sen osoitetta. Kyselin aika monelta ihmiseltä. Yksikin mies läksi kävellen näyttämään. Mentiin yhdessä kilometrin verran ja arvasinkin lopputuloksen. Hän vei minut keskustan ainoaan hotelliin, jonka viitan olin jo aiemmin huomannut. Toki olisin mieluummin jäänytkin siihen, mutta olin varannut toisen Booking.comin välityksellä. Sain sitten loppujen lopuksi tältä kilpailijahotellin isännältä ohjeet tuohon varaamaani hotelliin. Löytyihän se ihan hyvin hänen ohjeillaan noin kilometri keskustasta Burgasin suuntaan.

IMG_2244.JPG

Täällä Sveti Nikola Hotellissa sitä nyt ollaan. Kävin heti saavuttuani alhaalla hotellin ravintolassa syömässä ja ensiapu-oluella. Vaatimaton mutta tukeva lounaani oli kanakeittoa & leipää ja pääruuaksi reilu annos kananfileitä ranskalaisten kanssa ja pari olutta (noin 15 levaa). Huomenna pitäisi sitten taikoa jostakin kunnollinen kartta Mustanmeren lähialueesta, jotta voisi paremmin suunnitella viimeisen viikon ohjelmaa täällä Bulgariassa. Varattu lentoni Suomeen lähtee Burgasista vain noin 80 kilometrin päästä. Vaihtoehtoja lienee montakin. Joko kiertää joku sisämään lenkki tai sitten hommata hyvä tukikohta esim. Burgasista ja tehdä siitä käsin päivälenkkejä… mutta katsotaan?

IMG_2245.JPG

Enpä saanut vieläkään karttaa! Varasin eilen illalla hotellin Booking.comin kautta Burgasista. Pääsyynä valintaan olivat hotellin hyvät suosituspisteet enkä hoksannut tarkemmin katsoa sijaintia. Siinä sanottiin, että noin 300 metriä Mustanmeren rannasta, mutta nyt vasta ajaessani selvisi totuus. Tästä on Burgasin keskustaan vielä kahdeksan kilometriä, minkä toki jälkikäteen tajusin Booking.comin esittelystä. Oli hitsin hyvä juttu, että älysin panna PikkuGeelle hotelliohjeita ennen Burgasiin tuloa. Muuten olisin ajanut Burgasin-keskustan aiemmilla ohjeilla ja tullut takaisin tuon kahdeksan kilometriä. Persoonallisessa Boryana-perhehotellissa kirjoittelen tätä blogin loppua hyvän pasta-illallisen jälkeen.

IMG_2253.JPG

Balkan&Turkki 30. etappi la 18.10.2014 Malko Tarnova – Burgas, 67 km, # 2794 km, +805m / -1119m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3650016

Jatkan vielä lyhyesti tuosta illallissessiosta. Menin alas hotellin ravintolaan. Ketään ei näkynyt. Koputtelin aikani ja sitten kiipesin kerroksen ylöspäin ja näin ihmisiä ikkunan takana. Koputin varovasti ja sieltä tuli noin kolmekymppinen pitkä tummatukkainen nuorimies. Kysyin onko syötävää ja hän ohjasi minut alakerran ravintolaan. Kaveri toi minulle ruokalistan ja suositteli paikallisia kalaruokia. En ollut oikein kalapäällä ja listasta tilasin pastaa, varmuudeksi kalleimman (noin kolme euroa). Pasta tai spaghetti on hyvää fillaristin perusmuonaa…niin oli tämäkin annos. Aivan loistavan makuinen ja runsas kana, sieni, ym. sekoitus:) Ruokajuomaksi halusin punaviiniä. Kaveri suositteli alueen (noin 60km täältä Chateau Karnobat) punaviiniä ja se oli nappivalinta. Merlot-rypälepohjainen puolen litran karahvi kustansi peräti 3,41 levaa (reilu 1,5 euroa).

IMG_0670.JPG

Päivän vajaa seitsemänkymmenen kilometrin ajo oli helppo. Aluksi pelkäsin ennusteen mukaan sivuvastaista aika kovaakin tuulta (8-10m/s). Mutta tie kiemurteli sen verran ja nousujen seinänteet suojasivat tuulelta, ettei loppujen lopuksi tuuli ollut mikään ongelma. Nousuja oli alkupuolella jonkin verran. Kokonaisnuosumetrit jäivät kuitenkin reilusti alle tuhannen, joten tähän on jo tottunut. Suurin harmi tuulesta oli puolen välin jälkeen, kun ”muka” laskettelin noin 350 metrin korkeudesta pikkuhiljaa meren pinnan tasoon. Tuuli jarrutti aikalailla laskuissa vauhtia. Eipä päässyt tänään hurjastelemaan eilisen malliin;)

IMG_0671.JPG

Ajoin tänään koko päivän E87/9-tietä. Liikenne oli kuitenkin hiljaista. Matkalla ei ollut muutenkaan mitään erikoisuuksia. Ylempänä alkoi satelemaan ja panin päälleni ultrakevyen Shimanon tuuli-/sadetakin ja etulaukkuun suojuksen. Sadetta kesti ehkä reilu puolituntia ja jo alaslasketellessa sade oli jo ohi. Tänään oli pitkästä aikaa viileämpi päivä. Sadeosuudella ylempänä mittarini näytti vain noin 14 astetta, mutta kun saavuin iltapäivällä Mustallemerelle se oli kiivunnut noin kahteenkymmenneen.

IMG_0672.JPG

Viimeiset noin kolmekymmentä kilometriä olivat alamaata. Harmi vaan kun aika navakka tuuli oli sivuvastainen, ei voinut nauttia laskettelun hurmasta. Loivassa alamäessä piti polkea melkein koko ajan vauhtia lisää. Toisaalta ajettelin asian positiivisesti. Onneksi oli alamäki:) Loppumatka sujui kuitenkin suhteellisen ripeästi. Pidin muutaman pikku tauon ennen Burgasin seudulle tuloa. Hieno fiilis tuli siitä, että jo reilu kymmenen kilometriä ennen rannikkoa, alkoi Mustameri näkyä.

IMG_0673.JPG

Kerroinkin jo siitä, että luulin varanneeni hotellin aivan Burgasin keskustasta. Onneksi kerrankin pikkuG pelasti minut lisälenkiltä. Yleensä on käynyt tasan päinvastoin. Hotelliini saavuin jo hyvissä ajoin iltapäivällä, koska matka oli ollut lyhyt ja helppo. Ajoin ihan Mustanmeren rantaan asti kuvanottoa varten ja sitten kurvasin muutama sata metriä takaisin hotelliini. Ihana hotelli, kuten muutkin arvioivat olivat todenneet. Boryana-hotelli oli tässä mielessä aivan vastakohta edellisen yön hotellilleni, missä ”yrmeä emäntä” oli pääosassa. Loppujen lopuksi henkilökunta luo oleskelun sävelet eikä niinkään olosuhteet! Tosin myös huone on kaunis.

IMG_2251.JPG

Huominen on taas ihan auki, koska ei ole sitä karttaa. Kartta-ohjelmalla katselin muutamia vaihtoehtoja. Olisi mahdolista tehdä joku sisämaan kierros ennen palaamista tänne rannikolle. Jotenkin se ei ainakaan tällä hetkellä sytytä. Tai sitten suunnata alas tai ylös rannikkoa pitkin. Todennäköisesti ajan huomenna ensin Burgasin keskustaan ja hommaan sen kartan. Huomiselle sääennuste lupasi vielä pohjoisvirtausta, mutta alkuviikosta sen pitäisi kääntyä etelän puolelle ja tuoda taas ihanaa etelän lämpöä. ”Suottaapi olla”, että kohteeksi valikoituu Sunny Beach Burgasin pohjoispuolella, mikäli ennuste osuu oikeaan;)

IMG_2252.JPG

Mainokset
Kategoria(t): Bulgaria, matkapäiväkirja, matkareitti, Yleinen, yleistietoa pyöräilystä | 2 kommenttia

Güle güle Türkiye!

IMG_2231.JPG

Näkemiin Turkki! Olen nyt Kirklarelissa vajaa viisikymmentä kilometriä Turkin ja Bulgarian rajalta. Tänään ajelin hiukan vajaan 80 kilometrin matkan tänne Saraysta. Rajan läheisyys oli aistittavissa mm. monista sotilastukikohdista. Muistini mukaan Turkki kuuluu Natoon. Aika monta sotilastukikohtaa on tullut Turkissa ohitettua reissun aikana. Oli mielenkiintoista seurata tänään yhtä isoa panssaritukikohtaa, missä sotilaat juuri käynnistivät järeitä panssareitaan harjoituskentällä. Turkilla on vahva ja arvostettu armeija. Se on näkynyt monena päivänä fillarireitin varrella. Piikkilangalla aidattuja alueita, joissa on vartiotornit ja kuvauskielto. On tehnyt muutama kerta mieli ottaa kuvakin, mutta olen malttanut mieleni;)

Tässä vähän lisätietoa Turkin armeijan ja politiikan suhteesta: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Turkki#Turkin_armeijan_vaikutus_politiikkaan

IMG_0658.JPG

Balkan&Turkki 28. etappi ke 15.10.2014, 78 km / # 2634 km, +801m / -741m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3634210

Tänään oli aika helppo ajopäivä. Ilma oli loistava. Ennuste lupasi iltapäivälle 26 astetta lämpöä ja 2-3 m/s etelätuulta. Ajosuuntani oli pääosin luodetta kohden, joten tuulikin oli aika otollinen. Maasto oli kumpuilevaa ja pääosin alavaa. Ei mitään isoja nousuja, mutta kertyi noita nousumetrejä kuitenkin kahdeksansataa. Tie oli osin bitumilla sidottua sepeliasfalttia, mutta kuitenkin ihan ajettava. Lopussa tuli reilu kymmenen kilometriä tosi sileääkin pintaa, jota oli nautinto painaa laskuissa. Ajelin koko päivän hihattomassa ajoasussa auringon paisteesta nauttien ja D-vitamiinia keräten talven varalle.

IMG_2227.JPG

Matkan varrella ei tänään ollut ihmeitä. Välillä oli maalaismaisemaa ja välillä pistäydyin muutamissa kaupungeissa. Hiukan puolimatkan jäkeen oli ainut isompi kaupunki Pinarhisar, missä oli mukava lämpimässä auringonpaisteessa syödä jäätelö ja pitää samalla pieni ajotauko. Läksin aamulla Sarayn Elit-hotellista liikkeelle vasta puolen päivän tuntumissa ja ajelin mukavan verkkaista tahtia koko päivän. Kirklareliin tulin vähän ennen viittä iltapäivällä. Ensimmäistä kertaa jätin majoituksen varaamatta, koska Booking.com tarjosi vain yhtä hotellia (40euroa = sikakallis;)) liki 70 000 asukkaan kaupungista. Saavuttuani kaupunkiin kysyin fillarinaviltani PikkuGeeltä, onko sillä hotellisuosituksia. PikkuG tarjosi lähimpänä Taskin-hotellia Ajoin noilla ohjeilla hotelliin ja tein kaupat. Vaatimaton, mutta siisti hotelli, missä internet pelaa ja vain 50 Turkin liiraa yö aamiaisen kera (noin 17 euroa).

IMG_2228.JPG

Illalla katselin jatko-ohjelmaa karttaohjelman kautta. Olin yllättynyt huomatessani, että Burgasiin, mistä lentoni lähtee vasta reilun viikon päästä, onkin matkaa vain alle puolitoistasataa kilometriä. En ollut huomannut asiaa siitäkään syystä, että minulta puuttuu tuon suunnan karttalehti kokoelmastani. Kopioin jo Suomessa Euroopan karttakirjastani 1:800 000 ne lehdet, jotka otaksuin tarvitsevani. Enkä siinä ole ilmeisesti ajattelut ollenkaan Mustanmeren ranta-aluetta. No pitää hommata joku kartta, kunhan pääsen tuonne Bulgarian puolelle. Nykyinen karttani loppuu Turkin ja Bulgarian rajan vaiheille.

IMG_2238.JPG

Aamulla päätin sitten kuitenkin jäädä päiväksi vielä Turkkiin. Aikataulu sallii mainiosti välipäivän tänne Kirklareliin. Minulla on tosi edullinen ja ihan asiallinen Hotelli Taskin. Kävin tuossa aamiaisen jälkeen kysymässä toisen yön ja maksoin hotellin. Hinta tippui vielä entisestä 80 liiraan (vajaa 28 euroa) kaksi yötä aamiaisen kanssa.
Illala ja tänään päivällä kävin syömässä Durak Lokantasissa. Sain paikkaan vinkin hotellistani ja suuntaohjeet. illalla kun kävelin sinne suuntaan, kysyin vielä poliisiaseman edustan poliiseilta lisäohjeita. Heillä oli ilmeisestii työvuoron vaihto meneillään. Yksi poliiseista oli jo siviilivaatteissa ja lähti opastamaan. Kävelimme vajaa puoli kilometriä yhdessä ja kaveri näytti, että tuossa se on. Hienoa palvelua:) Lokantasista onkin muodostunut kantapaikkani. Konstailemantonta mutta hyvää turkkilaista kansan ruokaa. Eilen söin kanakeittoa isosta kattilasta ja erinomaisen pehmeitä naudan maksan palasia iso keko muutaman salaatinlehden ja sipulikasan kera. Tänään ennen pyörälenkille lähtöä otin vain lihakeittoa ja leipää.

IMG_2236.JPG

Tänään torstaina välipäivänä tein pienen veryttelylenkin pyörällä lähiseuduille Tosin tie oli paikkapaikoin niin kamala päällysteeltään, että taisi loputkin paikat irrota tärinästä huonoista hampaistani;)

Reitti:http://ridewithgps.com/trips/3638841, Kirklareli, 37 km / # 2634 km.

IMG_2237.JPG

Pysähdyin yhteen hedelmämyyntipisteeseen, missä oli pieni kulmakuppila vieressä. Ostin välipalaksi aikamoisen tertun viinirypäleitä liiralla naposteltavaksi. Eikä aikakaan, kun viereisestä pöydästä kaksi vanhempaa miestä vinkkasivat istumaan heidän pöytäänsä. No siitähän syntyi juttua. Toinen miehistä oli ollut yli kolmekymmentä vuotta Saksassa siirtötyöläisenä Nurnburgin seudulla. Yritin vaihtaa kielimoodia saksaksi. Kerroin reissustani ja mies kyseli lisää. Oli ihan kiva kohtaaminen. Lopuksi tämä reilu seitsemänkymppinen toivotteli Gute Reise ja minä vastaavasti Alles Gut! Reilu kymmenen kilometriä aiemmin ostin maalaispaikasta ison pullon Pepsiä, jolla täytin pyöräpulloni. Siellä oli vastaava homma. Tosin nyt pieni miesporukka ei osannut kieliä, mutta juttuun tultiin, kun luettelin ne maat, missä reissuni oli käynyt… Budapest & Hungary, Romanien, Serbien, Makedonia, Bulgaria, Greek, Turkey… to Ismir, Bursa, Istanbul and now here… tomorow to Bulgaria again!

IMG_2233.JPG

Vapaapäivä alkaa kääntyä illaksi. Tuo kuva on jo edellisen illan kävelyreissultani. Mutta kohta tässä pitää kävellä ”kantapaikkaan” syömään. Illan ohjelmassa on toki sen jälkeen huomisen reitin katsominen Bulgariaan ja majapaikan varaaminen. Toisaalta tänään oli helpotus tässä kiireisen matkamiehen ohjelmassa. Luin IPadilta jopa muutaman päivän Hesarin ja katsoin Jenni Vartiaisen jakson Vain Elämää-sarjasta. Paitakin tuli pestyä ja muuta pikkupuuhaa tuon päivälenkin ohella. Vaimoakin on pitänyt lämmitellä muutaman kerran päivässä noilla omena-perheen mainioila Facetime-puheluilla. Yllättävän hyvin nuo reissupäivät täyttyvät matkan rutiiniohjelmasta. Taidanpa laittaa tämä blogipostauksen vielä pakettiin ennen suihkuun menoa;)

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi

Etelän lämmöstä kohti Istanbulia ja ohikin jo…

IMG_0075.JPG

Tein muutaman päivän ylimääräisen ”etelän loman” vaikka Balikesiristä minun piti jatkaa pohjoiseen. Toisaalta osin improvisaatioon perustunut suunnan muutos oli nappivalinta hetkeen. Nautin joka solullani hienosta myötätuuliajosta ja lämpimistä ilmoista. No tänään otin tuon ”harharetken” osin takaisin, laitoin itseni ja Corratec-ratsuni bussiin ja painuimme noin 250 km pohjoisemmaksi Bursaan.

IMG_2187.JPG

Balkan & Turkki 11.10.2014 Siirtymä Manisa – Bursa, 11km / # 2349km, +108m / -33m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3613742

Jo illan kävelylenkillä hankin bussilipun Bursaan. Aamulla Arma-hotellissanautin kiireettömän buffe-aamiaisen ja sen jälkeen kävin vielä kaupungilla jaloittelemassa. Sitten pakkasin tavarat pyörän selkään ja menin jo tuttua reilun kilometrin reittiä Manisan bussiterminaaliin. Mutta ei se bussiin pääsy niin helppoa ollutkaan! Kello lähestyi 11.10 bussin lähtöaikaa. Bussi tuli ja varmistin vielä, että se menee Bursaan. Panin Corratec-ratsuni itse auton ruumaan lepäämään ja olin menossa sisään bussiin tarjoten lippuni. Olikin väärän bussifirman lippu. Pyörä pois autosta. Kello oli jo 11:10 ja löysin yhden englantia puhuvan nuoren naisen, joka sanoi, että bussi on vaan myöhässä. Se tuli kymmenisen minuuttia oikean lähtöajan jälkeen. Nyt osasin verrata lipussa olevaa bussifirman nimeä bussin kylkeen. Oikein oli. Mutta ruuma oli niin täynnä tavaraa, ettei kuski kertakaikkiaan suostunut ottamaan pyörääni mukaan vaikka kuinka yritin selittää. Onneksi tieto oli kai kiirinyt lipunmyyntiin ja sieltä tuli sama englantia puhuva kaveri, jolta olin ostanut eilen lipun ja vielä varmistanut, että minulla on pyörä mukana. Hän pyysi minut sisään ja antoi 40 Turkin liiraa takaisin ja ohjasi toiselle luukulle, mistä ostin liupun toiseen Bursaan menevään bussiin. Bussi lähti 11:45 ja siihen nippa nappa saatiin Corratec-ratsu mahtumaan. Huh…meinasi hiki tulla!

IMG_0639.JPG

Linja-autossa on tunnelmaa, lauletaan laulussa. Tuli siinä reilu viisi tuntia istuttua ja katseltua maisemia ja ihmisiä. Alkumatka olikin tuttua reittiä, mitä laskettelin eilen Akhisarista Manisaan. Sen jälkeen maisemat vaihtuivat uusiksi. Tuuli oli kova ja siunasin sitä, että istuin bussissa. Se olisi ollut aivan vastainen. Olin varannut bussimatkalle reittikartat mukaan ja pystyin seuraamaan missä mennään. Linja-auto oli hyvin varustettu. Siinä oli istuin-ruutu lentokoneiden tapaan, mistä pystyi katsomaan elokuvia, tv-kanavia tai kuuntelemaan musiikkia ym. Bursaan saavuimme noin 16:30. Sitten vaan pyörä autosta ja noin kymmenen kilometrin matka Bursan keskustaan alkoi. Bursa on Turkin neljänneksi suurin kaupunki ja siellä on oli puolitoista miljoonaa asukasta. Se on myös Turkin autoteollisuuden keskus, missä mm. Fiatilla ja Renautilla on tuotantolaitokset. Oli hämmentävää ajaa melkoisessa liikenneruuhkassa kaupungin pohjoispäässä sijaitsevasta bussiterminaalista kaupungin sydämeen. Pillit soivat, kun Fillarantti sukkuloi kaistalta toiselle;)

Tässä Wikipedia-linkki kaupunkiin: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bursa

IMG_2191.JPG

Illalla pähkäilin jatkoa enkä osannut päättää;) Yöllä asia muhi niin, että päätin ajaa suoraan Bursasta Yalovan kaupunkiin, mikä on Marmaranmeren rannalla. Pääsyy päätökseeni oli, että Yalovasta on useita lauttayhteyksiä Istanbuliin tai sitten Pendikiin vastarannalle Istanbulista noin 35 km kaakkoon. Tuota Istanbulin hullunmyllyn kiertämistä olin miettinyt ja pähkäillyt kartalta monta kertaa. Jos yrität kiertää sitä Mustanmeren puolelta, joudut kuitenkin tulemaan Istanbuliin, koska Bosborinsalmen ylityspaikkoja ei ole tuolla päässä. En ainakaan internetiltä löytänyt mitään lauttayhteyksiä sieltä päästä.

IMG_2202.JPG

Balkan&Turkki 26. etappi su 12.10.2014 Bursa – Yalova,
71 km / # 2419 km, +884m / -1039m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3618309

IMG_2192.JPG

Päivän ajo sujui aika odotetusti. Tiesin ongelmakohdat jo reitin suunnittelun ja sääennusteen pohjalta. Osuudella oli kaksi aika hyvää nousua, joita vastatuuli vielä tehosti. Vaikka kumpikaan ei ollut mikään vuorinousu, silti reilu 200 metrin korkeusero pani kunnolla hikoilemaan. Varsinkin jälkimmäinen, missä jo Marmaranmereltä tuleva tuuli puhalsi suoraan vastaan. Nousu alkoi loivana 32 kilometrin jälkeen ja jyrkkeni loppuen 49 kilometrin kohdassa. Lisäksi tänään tuli muutama pisara vettä juuri tuon nousun ylälaidoilla. En muista montako viikkoa olen ajanut niin, ettei ole satanut ollenkaan. Sitten tuon lakipisteen jälkeen saikin lasketella Yalovan kaupunkiin asti. Ilma viilentyi tuon pikkusateen ja pilvien myötä, joten vedin ennen laskuun lähtöä päälleni mainion Shimano-kevytpusakan.

IMG_2193.JPG

IMG_2194.JPG

IMG_2195.JPG

Puolisen kilometriä ennen hotelliani pääkadulla sattui hauska tapahtuma. Auto pysähtyi eteeni ja kaveri veivasi ikkunan auki ja huuteli englanniksi Suomi-poika. En pysähtynyt vaan kommentoin jotain vauhdissa. Kaveri ei siitä luovuttanut vaan ajoi ohitseni ja parkkeerasi autonsa ja tuli ulos. Hän kertoi, että oli ollut kolme vuotta Suomessa töissä ja tunnisti pyörän lippuni. Siinä sitten juteltiin niitä näitä ja yksi poliisikin liittyi kiinnostuksesta seuraan. Kaveri kyseli matkastani ja poliisi peukutti. Kerroin, että olen Hämeenlinnasta, jonka tuo Suomessa työssä ollut hyvin tunnisti. Majoituin vaatimattomaanSheref-hotelliin.

IMG_2196.JPG

Iltaisin olen ottanut tavaksi tehdä pienen kävelylenkin. Olen huomannut, että se mukavasti tasapainottaa pyöräilystä jäykkiä jalkoja. Samalla voi katsoa paikkakuntaa ym. Kun lähdin hotellista, ihmettelin hälytysajoneuvojen pillien huutoa. Muutama sata metriä käveltyäni yksi kadunosa oli suljettu poliisin nauhoilla ja ihmisiä oli hirveästi paikalla. Oli menossa dramaattinen tapahtuma. Kun tulin paikalle viisikerroksisen talon katolla oli arviolta noin nelikymppinen mies, joka huusi Allahia ja uhkasi hypätä kadulle. Paikalla oli palokuntaa ja poliiseja vaikka kuinka paljon. Katolle oli mennyt myös pelastusviranomaisia, mutta tuo kaveri uhitteli koko ajan, ettei saa tulla lähelle. Hän kerran jopa jo kiipesi reunankin yli. Tottakai kamerat räpsyivät. Ihmisiä oli varmaan ainakin viisisataa paikalla eikä kukaan välittänyt poliisien suojanauhoista. Palokunta oli jo saanut pullistumaan paineilmatäytteisen noin viisimetriä korkean Safety-tyynyn. Sitten tuo epätoivoinen mies poltti tupakkansa loppuun ja seisoi katon reunalla ja nosti molemmat kädet ylös ja oli juuri hyppäämässä huutaen jotain. Siinä vaiheessa selän takaa joku pelastusmiehistä sai tempaistua kaveriin kiinni ja vedettyä hänet takasin katolle. Onnellinen loppu… toisaalta itse tulin siihen tulokseen, että mies ei hyppää, koska homma kesti niin pitkään.

IMG_2204.JPG

Syömään…. Olen jotenkin jo kyllästynyt näihin Turkin sapuskoihin… Kebabia muodossa tai toisessa tai muita pieniä liha-annoksia ym. No kerran on tullut sentään rannikolla aiemmin syötyä kalaakin. Päätin nyt syödä ”lohturuokaa”. Lähellä loisti Burger Kingin mainosvalot ja ne sokaisivat silmäni. King Burger XXL-menuannos meni helposti nälkäisen Fillarantin pohjattomaan vatsaan… se siitä paikallisesta ruokakulttuurista! Kävelin vielä noin kuuden kilometrin lenkin Marmaranmeren tunnelmallista rantaa pitkin ja poikkesin samalla reissulla lauttasatamassa katsomassa huomista varten aikatulut ja reitit. Illalla meni aika myöhään miettiessäni taas tuota Istanbul-ongelmaani… miten , minne ym.?

IMG_2205.JPG

Aamulla päätinkin sitten mennä pikalaivalla suoraan Istanbulin sydämeen. Illalla olin vielä sitä mieltä, että menen Pendikiin ennen Istanbulia ja yritän sieltä käsin löytää sopivan ohituskohdan. Loppujen lopuksi katsoin parhaaksi katsoa härkää silmästä silmään. Valmiiksi katsomani pikalautta lähti 10:30 Yanikapiin Bosborinsalmen länsipuolelle ihan ydinkeskustaan. Matkaa lauttasatamaan ei ollut kuin noin puoli kilometriä. Lipunosto (27 Tl /Fillarantti&pyörä) sujui kädenkäänteessä ja sitten odotustilan kautta paatille. Olikin aika juhlavaa kyytiä. Matkaa oli noin viisikymmentä kilometriä ja ilmoitettu matka-aika oli kolmevarttia. Oli hieno istua ulkona peräkannen terassilla ja katsoa, kun potkurin vana kuohusi ja maisemat vaihtuivat. Upeaa oli tulla myös Yanikapin satamaa kohden, kun oikealla puolella näkyi osa mahtavaa Istanbulin 20 miljoonan asukkaan kaupunkia kukkuloineen ja moskeijoineen. Otin aika monta kuvaa noista upeista moskeijoista ym. Tässä nistä muutama…

IMG_0643.JPG

IMG_0649.JPG

Vajaa neljänkymmenen kilometrin fillarimatka läpi Istanbulin olikin melkoinen seikkailu. Voinkin sanoa, että tuon kokemuksen jälkeen uskallan lähteä pyörällä mihin tahansa kaupunkiin. Ajoin aluksi osin fillarinavini PikkuGeen ohjeilla, mutta kun se yritti komentaa koko ajan keskustaan päin, päätin ajaa jo reittisuunnitelmastani katsomaa rantatietä mahdollisimman pitkään. Tosin alkuun menin pikkuGeen ohjeilla koukkauksen ydinkeskustaan, mutta liikenne oli sitä hullunmyllyä, ettei siellä voinut edetä kunnolla mihinkään. Rantatietä ajelin sitten parikymmentä kilometriä, kunnes oli pakko suunnistaa keskustan läpi menevälle D100-tielle.

IMG_0651.JPG

Oli hurja kokemus vetää Helsinkiin verraten Kehätie-ykköstä liki toiset kaksikymmentä kilometriä. Tosin mittasuhteet olivat aivan erilaiset! Kaksitoista kaistaa täynnä autoja. Keskialueella oli varattu kaksi kaistaa busseille, kaista kumpaankin suuntaan, mutta sitten oli molemmin puolin viisi kaistaa täynnä henkilöautoja ja raskasta liikennettä ym. Ambulansseja ulvoi ohi vähän väliä ja paikallinen ajotyyli on varovasti sanottuna aika vauhdikasta. Lisäksi tie meni Ataturk-päälentokentän läheltä, minkä takia ylitse ulvoi vielä lentoliikenne. Tärkeintä oli pitää linjansa ja paikkansa liikenteessä. Noita lentsikoita ei sentään tarvinnut varoa;) Eikä tiellä mitään reunakaistaa ollut, koska sitä tuskin oli suunniteltu kevyelle liikenteelle. En nähnyt koko päivänä yhtään toista fillaristia, moottoripyöriä toki meni ohi. Jos tuossa liikenteessä alkaa aristelemaan, voi heti luopua hommasta. Pahimpia paikkoja olivat vähän väliä tulevat ulosmenot ja vastaavasti sisääntulot, jolloin autoja vyöryi ohi vasemmalta ja oikealta. Moni jätti viime tippaan ulosmenon ja se tarkoitti sitä, että koukkasivat sitten aika täpärästi nenän edestä ulos oikealle. Loppujen lopuksi tuosta peilistänikään ollut mitään hyötyä näin kovassa liikenteessä. Piti vaan luottaa siihen, että itse ajat suoraan oikeaa kaistan reunaa ja ettei kukaan aja päälle! Kuvatkin jäivät ottamatta hullunmyllyssä;)

IMG_0650.JPG

Majapaikkani löytäminen oli aika episodi. Edellisessä hotellissa oli aivan surkea internet-yhteys. Sain juuri ja juuri varattua Booking.comin kautta hotellin ja katsottua reittiä. Mutta aamulla, kun piti ottaa tiedot ylös, netti pätki taas. Minulla oli hotellin nimi ja epämääräinen osoite, muttei puhelinnumeroakaan. Se oli sähköpostiin tulleessa vahvistuksessa, mutten voinut ladata postia ilman internettiä. Onneksi painoin mieleeni kaupunginosan Baylikduzu, jonka mukaan annoin pikkuGeelle ohjeet ja lopussa ”moottoritieltä” poisajoa helpotti myös tuon kaupunginosan ulosajokyltit. Mutta isossa Istanbulissa kaupunginosat ovat isoja. Kun tulin otaksemalleni alueelle kävin monelta huoltoasemalta kysymässä neuvoa. Neuvoja täällä saa, mutta ei niistä monesti ole mitään hyötyä. Olin jo aika kuumana, kunnes yhdellä asemalla siististi pukeutunut nuorimies otti asian selvittääkseen. Hän teki varmaan puoli tuntia hommaa asian eteen. Minulla oli vain tuo hotelin nimi ja epämääräinen osoite. Oman puhelimensa kautta hän selvitti hotellia montaa reittiä. Lopulta hän antoi oman nettiyhteytensä minun Iphone-tukiasemaksi, jolloin sain sähköpostivarauksen auki. Selvisi, että Booking.com- hotellini nimi The White Points Suites & Studios Tuyap olikin markkinointifirman nimi ja hotellin nimi oli aivan jotain muuta. Episodi jatkui kannaltani suotuisasti ja upean ystävällinen mies hyppäsi autoonsa ja pyysi minua seuraamaan häntä pyörällä. Ajoimme taas tuossa hurjassa D100-tien liikenteessä noin pari kilometriä. Kaveri jäi aina välillä odottamaan, kunnes kääntyi sivutielle Tuyapin suuntaan ja lopulta pysähtyi ja näytti minulle ison kompleksin. Tuolla se on! Kiitoksistani ei meinannut tulla loppua, mutta hän vaan totesi itse rakastavansa myös matkustamista ja sanoi, että on hieno auttaa matkamiestä. Mitenhän olisin muuten selvinnyt oikeaan paikkaan?

Onneksi on yösija, tosin ei kummoinen. Huonoin puoli on se, ettei Booking.comin lupauksista huolimatta täällä ole internet-yhteyttä. Kyseessä on rakenteilla oleva alue ja hotellikompleksi kärsii kuulemma johtajan mukaan siitä, kun kävin valittamassa hänelle ongelmaa. Oli muuten aika ”kiero tyyppi” selitti ja selitti, mutta näkyi läpi koko ajan läpi eikä suostunut tiputtamaan hintaa. Kävin jo sitä ennen sympaattisen majapaikan englantia osaavan Syyriasta tulleen apupojan kanssa kyselemässä aika monta lähialueen ravintolaa ym. Sama juttu! Tuntuu aika ”kädettömältä” olla ensimmäistä kertaa tällä matkalla ilman internettiä. Miten tässä huomisen reitin, majapaikan (somesta puhumattakaan) ym. hoitaa, kun on tullut jo niin nettiriippuvaiseksi. Toisaalta pitäisi jo tällä iällä muistaa, että on sitä aiemminkin tehnyt pyöräreissuja ja vaikka mitä ennen tietokoneita tai internettia.

IMG_2203.JPG

Kokenut kettu keinot keksi:) Läksin katsomaan sapuskapaikkaa jalan. Silmäni kiinnittyi noin puolen kilometrin päässä olevaan jättihotelliin. Kaya Ramada Plaza luki tornin kyljessä ja laskin 30 asuinkerrosta ja lisäksi ylhäällä oli vielä muita tiloja. Onneksi olin laittanut päälle sentään siistit vaatteet. Porttivahdille vain moikkasin ja sitten askelsin itsevarmoin askelin jättipyöröovista sisään ja samaa tahtia metallinpaljastimen läpi ja nyökkäys vartijalle. Sopivasti isossa aulassa tuli vastaa kaunis hotellivirkailija, jolta kysyin ”what´s the password of internet”? Hän ohjasi minut istumaan aulaan mahtavalle nahkatuolille ja kirjoittauduin heidän wifi-verkkoonsa Iphonellani. Eikä ollut mikään köyhän miehen verkko. Facebook tuli salamana, samoin sähköpostit ym. Harmittaa vaan, kun puhelimeni lataus veteli viimeisiä enkä enää kehdannut mennä pyytämään laturia, koska ”varkaissa” olin. Lopuksi kysyin vielä hienosti pukeutuneelta respavirkailijalta, josko voisin tulla tänne aamulla aamiaiselle. Sekin palvelu puuttui omastani. Vastaus oli tervetuloa, mutta hinta on 20 euroa. Taidanpa katsoa jonkun muun paikan! Ja tuskin sinne pyörävehkeissä pääsisinkään porttivahdilta läpi;) Pystyin sentään vielä soittamaan aulasta vaimolle Facetime-puhelun, ettei ole huolissaan matkaaja-äijästään.

IMG_2219.JPG

Järjestyi se aamiaispaikkakin. Kävelin omalle majapaikalleni tuosta hienostohotellista ja samalla katselin sopivaa ruokapaikkaa. Kello oli jo iltakahdeksan enkä ollut syönyt mitään Yalova-hotellini tosi köyhän aamiaisen jälkeen. Toisaalta ajoakaan ei ollut ollut kuin nelisenkymmentä kilometriä tosin aikaa haastavaa varsinkin henkisesti. Muutaman palautusoluen ehdin sentään nauttimaan ennen iltakierrosta. Silmäni kiinnittyi Pizza Newyork-paikkaan lähinnä siitä syystä, että ikkunassa luki Free Wifi. Loistava pizza tuli syötyä parin oluen kanssa, tosin pirun kallis. Itse asiassa liirani loppuivat kesken, koska 59 Tl:n hinta yllätti. Kun oli puhe huomisesta aamiaisesta, isäntä antoi luvan maksaa erotuksen aamulla. En kehdannut kysyä aamiaisen hintaa. Toisaalta huomisen päivän suunnittelu (majapaikka & reitti) jää aika paljon ilmaan, ellen pääse internetin ääreen. Toivottavasti verkko kanssa pelaa. Harmittaa, kun akun vähyyden takia en uskaltanut pizzareissulla testata verkkoa.

IMG_2216.JPG

Balkan&Turkki 27.etappi Istanbul – Saray ti 14.10.2014, 98 km / # 2556 km, +1294m / – 1328m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3629590

Tänään on 42-vuotishääpäivämme. On siinä ollut Ullalla kestämistä liikkuvaisen miehen kanssa. Aamulla suunnistinkin aamiaiselle eiliseen pizzapaikkaan ja sain soitettua Facetime-puhelun kotiin. Samalla onnistui päivän suunnittelutoimet. Varasin majoituksen noin sadan kilometrin päästä Saraysta, tein reittisuunnitelman ja hoitelin muitakin asioita Ipadilla aamiaisen yhteydessä. Matka alkoi reilu viisi kilometriä tuota samaa Istanbulin Kehäykköstä kuin eilenkin, mutta tänään ei ollut niin kovaa ruuhka kuin eilen. Toki matkaa oli jo liki viitisenkymmentä kilometriä keskustasta. Sen jälkeen koukkasin kohti luodetta ja Catalcaa pienemmälle tielle. Oli rauhoittavaa päästä pois tuosta Konstanttinopolin muurahaispesästä.

IMG_2220.JPG

Tämän päivän reitti oli aika ”pomppuinen”. Matkalla ei ollut yhtään tiukkaa nousua, mutta siitä huolimatta kertyi noin 1300 nousumetriä. Korkein paikka oli vain 270 metriä, mutta koko ajan oli tuota vähän ylös ja sitten alas ja taas sama kuvio uudestaan. Tuli mieleen Etelä-Bulgarian vuoret, missä jonakin päivänä oli sama homma tosin potenssiin monta. Toisaalta oli ihana ajaa välillä vähän rauhallisempaa tietä. Tienpinta ei ollut kummoinen, mutta hyvin sillä pärjäsi. Maalaismaisemat vaihtuivat ja matka eteni monien kumpuloiden takia verkkaisesti. Pidin juomataukoja ja nautin hihattomassa asussa lämpimästä säästä 22-24 astetta.

IMG_2223.JPG

IMG_2222.JPG

Tämän päivän ajomatkalla ei ollut Catalcan jälkeen mitään isompia kaupunkeja. Loppumatka sujui noin kahdensadan metrin korkeudessa. Välillä mentiin vähän yli tuon lukeman ja taas tultiin parikymmentä metriä alas. Sellaista hidasta ja pomppuista oli tämän päivän reitti. Ilma oli mukavan lämmin eikä tuulikaan tehnyt kiusaa. Toivoisinkin, että näitä kelejä riittäisi vielä reissuni kymmenen viimeistä päivää. Toki riskit huonoille säille ovat olemassa. Etenen koko ajan hiukan pohjoiseen ja onhan sentään lokakuun puoliväli jo nyt.

IMG_2224.JPG

Hotelliini Elit Hotel Saray saavuin jo puoli viideltä iltapäivällä. Vaatimaton hotelli, mutta kelpaa Fillarantille oikein hyvin (20 euroa yö aamiaisen kanssa). Ehkä tuo nettiyhteyden tunnussana ”elit1956” viittaa oikeaan ajanjaksoon. Jotenkin puitteet ovat viisi- tai kuusikymmenluvulta. Palautusjuomat hankin jo ennen majoittumista ja samalla ajelin muutaman kilometrin ylimääräistä sightseeing-ajoa ja katselin nurkkia. Eipä kannata lähteä edes iltalenkille, sen verran ”nuutuneen” näköinen tämä noin 50 000 asukkaan Saroy on. Meninkin alas hotellin ravintolaan, missä kaksi ”mieskokkia” tekivät minulle ”illallisen”. Ottivat jääkaapista valmiita kaupan lihapullia. Toivat esin rapeaa lämmintä leipää ja ihan kunnon salaatin ennen noiden lihapullien lämmitystä. Maistui toki ihan hyvältä nälkäiselle kulkijalle parin Efeksen kera.

IMG_2225.JPG

Huomenna on päivä uusi. Pitääpä alkaa katsomaan karttaa ja suunnittelemaan majapaikkaa. Tuntuma on se, että vielä yksi yö on tämän jälkeen Turkissa ja sitten Bulgarian lihapatojen ääreen. Mutta katsotaan, mitä yö ja aamu tuo tullessaan. Samalla pyydän anteeksi, että tästä postauksesta tuli näinkin pitkä. Oli ongelmia nettiyhteyden takia….

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Mitähän Turkin sisämaasta löytyy?

IMG_2151.JPG

Balikesirin Provinssi (maakunta) rajoittuu Egean mereen lännessä, työntyy etelässä Izmirin tuntumaan, pohjoisessa sen rajat määrittää Marmaran meri ja idässä se ulottuu jonkin verran sisämaahan. Provinssissa on asukkaita reilu miljoona ja sen hallinnollinen keskus on Balikesirin kaupunki.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Bal%C4%B1kesir_Province

Olin jo usemman päivän katsellut Turkin länsirannikkoa.Eilen illalla mietin erilaisia jatkomahdollisuuksia reilulle kahdelle viimeiselle viikolle. Yksi rajoittava tekijä on, että olen varannut lennon Suomeen Burgasin kaupungista Mustanmeren rannalta Bulgariasta. Tein reittiohjelmallani Ridewithgps kolme neljä eri mallinnusta hotellistani Turkista Burgasiin. Aamulla sitten tein ratkaisun. Varasin Booking.comin välityksellä hotellihuoneen Balikesirin kaupungista noin sata kilometriä itään sisämaahan. Länsirannikon tutkailu loppui tällä kertaa siihen.

IMG_0073.JPG

Balkan&Turkki 23. etappi ke 8.10.2014 Gure – Balikesir, 102 km / # 2148 km, +1361m / -1226m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3597513

Aika kettumainen ajopäivä vaikka matkaa ei ollut kuin sata kilometriä! Otetaan ensin positiiviset asiat. Lämpötila oli ideaali noin 24 astetta. Tie oli suurimmalta osaltaan aivan loistava. Sileä asfaltti ja leveä kolmen metrin reunakaistale. Sitten niitä rasitteita. Matkalla oli pari aika rankkaa nousua, vaikka ei menty parhaimmillaan kuin noin 550 metriin. Mutta nousuja oli useita ja nousumetrien määrä oli yhteensä 1361 metriä. Rankaksi päivän teki pyöräilijän pahin vihollinen tuuli. Se puhalteli tänään suurin piirtein idästä, tosin ihan loppumatkasta se oli kääntynyt koillisen puolelle. Kun tuulen voimakkuus oli sääennusteen mukaan 6-7 m/s (noin 20 km/h), se todella rasitti ja hidasti matkan tekoa kohti itää. Alamäissä ei tahtonut saada vauhtia ollenkaan ja muutamassa 8-10% ylämäessä solasta puhaltava vastatuuli yritti lopettaa matkan teon kokonaan. No pienimmällä välitykselläni kaikki nousut taistelin ylös.

IMG_2160.JPG

Monena päivänä olen ihmetellyt noita omatoimimyyjiä teiden varsilla. Miten ihmeessä kannattaa pystyttää valtava määrä kojuja valtateiden varrelle? Siellä on myynnissä lähinnä maataloustuotteita, hedelmiä, vihanneksia ym. Jonkin verran on näkynyt myös jotain käsitöitä ja muita pientuotteita. Yleensä kojun vieressä on auto tai joku kärry. Monesti on ollut niin, että myymäläkojun hoitaja on ollut nukkumassa siinä. Ei siinä varmaan kovin paljon kerry Turkin liiroja päivän mitaan, sen verran paljon noita pisteitä on vierekkäin ja siellä sun täällä. No yrittää pitää:) Itsekin täydensin energiavarastojani ja ostin noin reilun puolen kilon annoksen viikunoita. Niissä on paljon energiaa ja niitä on helppo popsia taukopaikoilla.

IMG_2158.JPG

Balikesiriin saavuin vähän ennen iltakuutta. Tämän päivän aika rankka satanen vei tehollista aikaa liki kuusi tuntia, joten lähinnä vastatuulesta johtuen keskinopeus jäi vain vähän yli 17 kilometriin tunnissa. Balikesir on aika iso kaupunki. Täällä on asukkaita Wikipedian mukaan vajaa kolmesataa tuhatta. Kävin iltakahdeksan aikaan syömässä ja samalla tein pienen kävelylenkin lähikulmilla. Liikekaduilla on viritetty jo jouluvalot. Tai en ole varma onko kyse joulusta vai mistä, mutta ihan kivannäköisesti ne värittävät etelän tummaa iltaa. Iltaruokani oli hyvin vaatimaton. Salaattia, leipää ja lihapötköjä ja CocaColaa, kun olutta ei saanut! No löytyihän sitä olutta muutama tölkki jälkiruuaksi pikkumarketista ennen hotellille takaisin tuloa. Alkoholijuomat on täällä Turkissa piilotettu vain tiettyihin kauppoihin. Suurin osa minimarketeista sun muista pelaa limsalinjalla.

Tässä linkki kaupunkiin: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bal%C4%B1kesir

IMG_2161.JPG

Entä mitä huomenna? Pitääpä alkaa katsoa karttaa ja miettiä minne seuraavaksi. Pikku hiljaa lähden kohti pohjoista tai koillista eli yleissuuntana on Istanbulin suunta. Karttaohjelman mukaan täältä on vain noin kolmesataa kilometriä Istanbuliin suorinta reittiä. Varmaan on hyvä suunnitella vähän lisämutkia tai lyhentää päivämatkoja, koska tuo noin alhainen lukema yllätti itsenikin. Aikaahan minulla on vielä Burgas – Helsinki-lentoon reilu kaksi viikkoa. Monet Facebook-kaverini ovat varoitelleet Turkin Isis-mellakoista, joista täälläkin on näkynyt televisiokuvaa, Kuolleitakin on yhden uutisen mukaan jo kaksitoista. Itseäni ei pelota. Maailma on vaaroja täynnä ja jos niitä alkaa pelkäämään, ei uskalla tehdä mitään. Tuon noin kahdenkymmenen miljoonan jätti-Istanbulin kiertäisin mielelläni muutenkin, mikäli se vaan on mahdollista. Ja vastapainoksi haluaisin varata vähän luppo- tai pyöräilyaikaa Mustanmeren seutuville. Minulle Bulgaria teki vaikutuksen, paitsi halpa hintataso, minusta ruoka siellä on monipuolisempaa ja parempaa kuin täällä Turkissa.

IMG_2162.JPG

Aamulla teinkin sitten ”Väyryset”! Päätinkin lähteä lämpimän ja myötätuulen matkaan. Asia muhi jo illalla nukkumaan mennessä ja kun aamulla katsoin ennusteet, asia oli selvä. Tänne Balikesiriin ja siitä vähän pohjoiseen luvattiin +18C ja navakkaa pohjoistuulta eli vastaista. Sen sijaan vajaa sata kilometriä alemmas ennuste tuulen suhteen oli sama 18-22 km/h pohjoistuulta, mutta lämpötila iltapäivällä noin 23 astetta eli viisi astetta enemmän. Ilmeisesti viileän ja lämpimän raja kulki noilla seuduilla, koska paikkojen korkeuksissa ei ollut oleellista eroa. Niinpä päätin aamupalan jälkeen, että lähden vielä nauttimaan etelän lämmöstä muutamiksi päiviksi;)

IMG_2166.JPG

Balkan&Turkki 24. etappi to 9.10.2014 Balikesir – Soma, 85 km / # 2233 km, +1157m / -1179m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3601280

IMG_2167.JPG

Eiliseen verrattuna oli lähes käänteinen päivä. Eilen oli kammottava vastatuuli, nyt taas hyvä myötäinen. Eilen asfaltti oli kuin ”vauvan peppu”, tänään terävää ja rosoista sepeliasfalttia. Nousuja kumpanakin päivänä oli lähes identtisesti eli yli tuhannen nousumetriä kumpanakin. Siltikin tämä päivä olisi diilivalintani. Tuuli on pahin pyöräillyn vastus, tänään se oli ystävä!

IMG_2168.JPG

Ajoin Balikesiristä Soman kaupunkiin. Alussa oli pikku hakemista löytää oikea reitti ulos liki kolmensadan tuhannen asukkaan Balikesiristä. Kaikki opasteet neuvoivat Izmiriin, mutta minä tahdoin pienempää tietä Soman kaupunkiin Savastepen kautta. Kerran jo ajoin pitkäksi muutaman kilometrin, kun seurasin pääreittiä ulos kaupungista. Onneksi fillarinavini pikkuG oli hereillä. Täyskäännös ja siinähän se oli oikea risteys, jonka liikennevilinässä olin ohittanut. Täällä on aika hektistä liikenne ja siinä pitää keskittyä liikennevirran mukana pysymiseen, jolloin ei kaikkia sivureittejä huomaa. Kiitos pikkuG taas kerran!

IMG_2169.JPG

Jo aiemmin taisin sanoakin tuosta sepeliasfaltista. Näillä main sitä tapaa usein. Paljon minua kokeneempi maailman matkaaja Ahti Auno kommentoikin Facebookissa tuota. Hän on reissanut myös näillä main ennen isoa Alaskasta Argentiinaan-fillarireissuaan ja kertoi, että sepeli imetetään bitumilla, jotta kivet pysyvät paikoillaan. Tien reuna varsinkin on melkein pelkkää sepeliä. No onneksi tänään ei oikeastaan ollut tien reunaa tai se oli vain vajaa puoli metriä. Siltikin hirvitti aluksi renkaiden puolesta, kunnes siihen tottui. Alamäet olivat kuitenkin aika täristystä. Tänään myötätuulessa vauhti nousi jarruttelusta huolimatta hiukan yli kuuteenkymppiin. Kädet oli aika hellinä tärinän jälkeen. Onneksi ei ihan isoja pomppuja tullut vastaan tai osin ehdin niitä väistää.

IMG_2172.JPG

IMG_2170.JPG

Soman kaupunkiin saavuin siinä viiden pinnassa. Ajomatkaa tänään oli vain 85 kilometriä, joskin aika jyrkkiäkin nousuja (max 13,4%) oli matkan varrella ihan riittävästi. Ylimääräisiä sydämen lyötejä loppumatkalla aiheuttivat taas kerran pari koiraa, jotka hyökkäsivät tehdaskiinteistön portin raosta perääni raivoisasti haukkuen. Tavoite oli ilmiselvä. Hyvin kehittynyt pyöräilijän pohkeeni oli kohteena. Onneksi alamäki ja kova spurttaus karkuun pelasti. Pikkusen jouduin hakemaan hotellia, vaikka pikkuGeen valikoimista se löytyi, mutta ihan eri paikasta. Kyselemällä ihmiseltä ”sujuvalla Turkin kielelläni” löysin sen loppujen lopuksi hyvin. Kun näin hotellin kyltien vasemmalla puolella, ajoin tarkoituksella vielä pari kilometriä ylös keskustaan katsomaan paikkaa ja samalla hommasin palautusjuomat. Niiden kanssa oli sitten hyvä lasketella hotellille.

IMG_2174.JPG

IMG_2176.JPG

Soma hotelli Hotel La Bella Soma somassa Soman kaupungissa;) Kelpaa täällä Fillarantin köllötellä ja blogia kirjoitella. Uusi ja upea hotelli kohtuu hintaan (31 euroa). Olisi tänne mahtunut muitakin. Kävin tunti pari sitten alhaalla syömässä, kun en viitsinyt toista kertaa lähteä mäkeä ylös ydinkeskustaan. Soman kaupunki kuuluu Manisan maakuntaan. Manisaan on noin sata ja Izmiriin on matkaa reilu satakunta kilometriä. Täällä Somassa on asukkaista noin vähän yli satatuhatta. Täällä on kiva tapa. Kaupungin kyltissä on paitsi kaupungin nimi, siinä lukee myös Nufus: kaupungin asukasmäärä Soma on aika vireän tuntuinen paikka lyhyen kiertoajelun pohjalta.

IMG_2178.JPG

Aamulla ei olisi halunnut pois ollenkaan. Sen verran kivat olosuhteet olivat hotellissani. Myös aamiainen vahvisti mielikuvaa. Otin siitä kuvankin. Monenlaista tavaraa oli tarjolla. Tee täällä Turkissa on erinomaista ja sitä tulee litkittyä aamiaisella paljon. Mutta matkaan oli lähdettävä, kun tuli varattua hotelli isosta Manisan kaupungista vajaa sata kilometriä etelään.

IMG_2179-0.JPG

Balkan & Turkki 25. etappi pe 10.10.2014 Soma – Manisa, 104 km / # 2337 km, +660m / -712m (max. 6,1%)

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3606200

IMG_2180-0.JPG

Loistava retkifillaristin päivä! Jo aamulla, kun suunnittelin reitin ja katsoin sääennusteen, tuntuivat palikat olevan kohdillaan. Satakunta kilometriä matkaa, hyvä myötäinen , lämpöä luvassa noin 26 astetta eikä mitään pahoja nousujakaan. Tosin alussa reilu kaksikymmentä kilometriä kiusaa teki karkea sepeliasfaltti, mihin jo eilen tutustuin. Panen tuosta vielä oikein lähikuvan, miltä se pyörän renkaan pinnasta näyttää. Aika veijareita nuo Swalben rengasinsinöörit ovat, kun renkaani ovat kestäneet tätä höykytystä jo pitkään. Tosin jo kotimaassa varauduin täristykseen, kun seurasin Turkin ympäriajoa. Siinä pyöriin oli vedetty ylimääräiset tankonauhat tuon tärinän takia. Itsekin laitoin enemmäkin kuin tuplasti tankonauhaa. Mitä isot edellä sitä pienet perässä! Mutta dramaattinen muutos tapahtui puolessa välissä matkalla ”Ahtisaareen” (Akhisarin kaupunki). Siitä alkoi koko loppumatkan kestänyt upea sileä asfaltti ja kolmen metrin reuna-alue. Tuntui se hienolta aiemman täristyksen jälkeen. Corratec-ratsuni oikein hirnahteli, kun pääsi sileän pinnotteen vauhtiin ja pikkuG säesti- suoraan vaan!

IMG_2171.JPG

Loppumatka mentiinkin kovaa! Epätasaisella ja nousuja sisältävällä alkumatkalla keskinopeus jäi noin 18 km/h:ssa. Sen jälkeen tuuli ja osin myös alamäkivoittoinen reitti nosti keskarin tämän reissun ennätykseen. Katsoin mittaristani reilun yhdeksänkymmenen kilometrin ajon jälkeen saapuessani isoon Manisan kaupunkiin, että koko matkan keskinopeus oli liki 26 kilometriä tunnissa (25,8 km/h). Kaupungissa pikkuG ajelutti vielä noin kymmenen kilometriä hotellia hakiessa. Senkin jälkeen lopullinen keskinopeus oli 104 km:n matkalle 24,7 km/h:ssa. Aika hujellusta oli tuo loppumatka. Seuraavana on luostarikuva ja sen takana kohoaa komea 1211 metriä korkea vuori. Oikein ihmetytti, kun pysähdyin ottamaan kuvan ja tarkistin kartasta vuoren korkeuden. Etelä-Bulgariassa kiipesin raskaasti kuormatulla fillarilla vielä tuota puoli kilometriä korkeammalle!

IMG_2181.JPG

Olen tehnyt nyt tätä reissua tasan kuukauden. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä reilu 2300 km. Siitä olen tyytyväinen, ettei mitään haavereita ole sattunut. Ajan aika rohkeasti kaupungeissa ja otan paikkani ajoneuvona. Joskus on tööttäyksiä tullut, mutta itse olen sitä mieltä, että aristelemalla saattaa itsensä suurempaan vaaraan. Tänäänkin liki neljänsadan tuhannen erittäin vilkkaassa Manisassa annoin painaa pikkuGeen ohjeiden mukaan aika suruttomasti. Toinen tyytyväisyyden aihe on terveys. Ei mitään ongelmia, ei kramppeja, rasitus- tai mahaongelmia ole ollut tähän mennessä. Enkä ole käyttänyt pullovettä kuin poikkeustapauksissa. Yleensä olen juonut kraanavettä hotelleissa. Pyöräpulloa matkan varrella olen täyttänyt kioskeista pullovedellä tai cokiksella tms. Onneksi jalat ovat toimineet koko reissun ajan hyvin. Yhdellä juomatauolla, kun nautiskelin auringosta otin oikein jalkaselfien. Alkaa reidet ja pohkeet näyttää pikkuhiljaa pyöräilijän jaloilta;)

IMG_2182.JPG

Pari tuntia sitten kävelin Manisan vilkkaassa vilinässä iltalenkin. Hampurilainen tuli haukattua suositussa keskuspuistossa, missä suihkulähde tanssi musiikin mukaan. Varsinainen syy kävelylenkkiini oli kuitenkin bussiasema. Tein jo pari päivää sitten päätöksen, kun läksin tälle ylimääräiselle ”etelän lomalleni”, että otan aikataulua kiinni junalla tai bussilla. Otogar eli bussiterminaali löytyi reilun kilometrin kävelyn jälkeen. Suurin ongelma siellä oli löytää joku englantia taitava. No nuorimies löytyi, kun minua palloteltiin muutamalla luukulla. Ostin bussilipun huomiselle lauantaille Manisasta Bursaan. Kuulemma pyörän saa mukaan bussiin. Toivottavasti bussikuski huomenna on samaa mieltä. Lippu maksoi 40 Turkin liiraa eli vain noin 13 euroa. Matkaa täältä on Bursaan sentään liki kolmesataa kilometriä. Bussi lähtee huomenna lauantaina klo 11.10 ja sen pitäisi olla perillä noin klo 16. Pitääpä katsoa majapaikkaa huomiselle Bursasta. Vähän haikea olo jää siitä, että nyt lämpö jäänee tänne ja Fillarantti lähtee uusiin seikkailuihin viileämmissä olosuhteissa:(

IMG_2185.JPG

IMG_2184.JPG

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, Yleinen, yleistietoa pyöräilystä | 4 kommenttia

Turkin länsirannikkoa tutkailemassa

Egeanmeren rannikko on Turkin kauneimpia alueita. Pitkiä hiekkarantoja ympäröivät kirkkaat vedet, vihreät oliivipuulehdot, kalliorinteet ja mäntymetsät. Egeanmeren ilmasto on leuto ja kuumanakin kesäpäivänä käy vilvoittava merituuli. Egeanmeren alue tarjoaa jokaiselle jotakin: idyllisiä kalasatamia ja kaunista luontoa, aurinkorantoja ja suosittuja lomakyliä, nykyaikaisia harrastuksia ja historiallisia nähtävyyksiä sekä hyviä ravintoloita ja itämaisia kauppakujia.

IMG_2132.JPG

Egeanmeren alueella kasvaa enimmäk­seen paksulehtisiä pensaskasveja, jotka pystyvät varastoimaan kumimaisiin lehtiinsä tarpeeksi vettä sateettoman kesän varalle. Santelipuu, myrtti, rautatammi, päivännouto, kanerva ja laakeripuu ovat yleisimpiä Välimeren ilmaston lajeja. Näiden alla kasvavat erilaiset yrtit, kuten timjami ja salvia sekä kukkakasvit, kuten kevätkellot, syklaamit, gladio­lukset, Anatolian orkideat, anemonet, krookukset, orvokit ja neilikat. Tyypillisiä Välimeren alueen puita ovat punamänty ja mustamänty. Punamänty kasvaa merenpinnan korkeudelta aina 800-1000 metriin, jonka jälkeen alkavat mustamäntymetsiköt.

IMG_0617.JPG

Mikähän fillarinaviani pikkuG:tä oikein kenkuttaa? Jo eilen se yritti harhauttaa minut kaksi kertaa turhaan lautalle. Ensin Gelipolusta Aasian puolelle ja sitten Canakkalesta taas takaisin Euroopan puolelle Eceobatiin. En mennyt halpaan. Tänään vastapalaksi pikkuG onnistui teettämään minulle noin 15 km lisälenkin. Ensin Eceabatista lautalla Canakkaleen, oikein:) Mutta sen jälkeen pikkuG veikin minut väärään suuntaan, kiipesin jopa pirunmoisen kukkulan ylös ennenkuin tajusin asian. Tuuli oli väärässä suunnassa. Aamupäivällä en ollut vielä riittävästi hereillä;)

IMG_2135.JPG

Balkan & Turkki 22. etappi 6.10.2014 Eceobat – Kucukkuyu, 113 km / # 2020 km, +1694m / -1698m

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3587534

IMG_2131.JPG

Tänään oli loistava pyöräilysää. Jo aamupäivällä oli lämmintä. Tuulikin oli kesyyntynyt edellispäivistä. Ajelin koko päivän hihattomalla pyöräilypaidalla. Iltapäivällä lämpötila pyöri suurin piirtein hellelukemissa. Näyttipä joku kaupunkimittari jopa +28 astetta, mutta uskon, että +26 oli aika lähellä. Matkamittarini lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä. Hotelli Ejderissa oli ihan kunnon buffe-aamiainen, joten oli helppo lähteä tien päälle. Ehdin juuri ja juuri klo 11 lähtevään Canakkelen lauttaan. Lauttamatka oli lyhyt ehkä noin viisi kilometriä (2,50 Tl). Mukavat maisemat avautuivat laivan kannelta.

IMG_2136.JPG

Kukahan suomentaisi tuon kukkulan seinässä olevan tekstin?Ensimmäinen sana Dur on tullut monta kertaa vastaan täällä Turkissa liikennemerkeissä. STOP eli pakollinen pysähtyminen. Päivämatkan piti ennakkosuunnitelman mukaan olla noin 95 km, mutta erheiden takia se kasvoi 113 kilometriin. Lisäksi matkalla oli aika koviakin nousuja, vaikkei parhaimmillaan menty kuin puoleen kilometriin. Loppujen lopuksi tuli kiire. Kun laskettelin alas puolen kilometrin korkeudesta meren pinnan tasolle, aurinko oli jo laskenut. Autoissa oli valot päällä ja alkoi hämärtää. Itsekin laitoin punaisen perävilkun päälle noin kymmenen kilometrin loppulaskuun lähtiessäni.

IMG_2145.JPG

Päivän aikana oli kaksi Suomi-kohtaamista. Suunnilleen puolimatkassa poikkesin Ezinen pikkukaupungissa. Läksin D550 valtatieltä noin kilometrin sivuun ja ajoin kaupungin läpi. PikkuG ei ollut tässä vaiheessa päällä. Sitten omalla vaistollani yritin löytää valtatietä uudelleen. Kolme nuorta miestä istui laitakaupungissa kadun laidalla ja kysyin heiltä suuntaa Izmiriin. He antoivat neuvon eteenpäin ja huusivat perään Petteri Koponen. En tiedä onko Petteri pelannut koripalloa täällä vai mistä kaverit olivat hänet bonganneet. Joka tapauksessa he neuvoivat minut ilmeisen tahallaan harhareitille. Tie muuttui ihan hirveäksi, ajoin sitä parisen kilometriä ja sitten katsoin karttaa, ei h..ssä tänne päin. Ei muuta kuin takaisin. Painoin kavereista ohi toisen kerran vauhdilla ja huusin ohittaessani PETTERI KOPONENNN…!

IMG_2144.JPG

Toinen Suomi-happening oli loppumatkalla. Kymmenkunta kilometriä ennen Ayvacikiä pistäydyin huoltoasemalla täydentämään juomapullojani. Asemanhoitaja oli huomannut pyöräni lipun ja kysyi olenko Suomesta. Hän kertoi olleensa ”Juuvaskulassa”rallihommissa. Aa… Jyväskylä Ralley! Samalla sain häneltä hyvät tiedot loppumatkan kilometreistä. Olin kiroillut jo kymmenkunta kilometriä ”sepeliasfattia”, joka näkyy myös kuvassa. Mies kertoi, että sitä jatkuu vielä kymmenisen kilometriä. Sitten kuulemma paranee. Parani, muttei hyväksi muuttunut. Pyörässäni on alla 28 mm Swalbe Marathon Supreme-renkaat. Ihme, että ne kestivät tämän päivän rynkytyksen. Nyt pitää koputtaa puuta…

IMG_2149.JPG

Kysyin huoltoaseman kaverilta vielä lopun nousuista. Olin jo aamulla katsonut niitä Ridewithgps:n reittiprofiilista. Mies kertoi niiden olevan aika helppoja. Ehkä auton ratista niin tuntuukin. Tosiasia oli toista. Loppunousu puoleen kilometriin muutamaankin kertaan vei pirusti aikaa ja energiaa. Jopa niin paljon, että oli hilkulla joutua ajamaan pimeässä. Aurinko laski siinä puoli seitsemän, kun laskin serpentiiniä puolesta kilometristä meren pintaan. Olin Kuccuyussa siinä iltaseitsemän aikoihin ja oli jo aika hämärää. Onneksi ehdin:) PikkuG näytti tämän päivän energian kulutukseksi noin 5100 kcal, joten aika kova päivä.

IMG_2139.JPG

Facetime puhelu vaimolle, kaikki kunnossa! Sitten normaalit perusrutiinit. Elektroniikka lataukseen, somepäivitys, suihkussa käynti etc. Asuntoni on Berk Apart Hotel, missä on kiva oma huoneisto. Kävin ensin kaupassa hakemassa paitsi normaalit palautusjuomat myös aamua varten aamiaistarpeet, koska huoneistossa on keittiö eikä aamiaista ole tarjolla. Seuraavaksi suunnistin meren rantaan syömään. Täysikuussa ja lempeän lämpimässä illassa oli mukava kävellä rantaa pitkin ja katsoa vilkasta paikalliselämää. Bayram-juhlaa vietettiin Turkissa edelleen ja kaikki kahvilat ja ravintolat olivat pullollaan paikallisia ihmisiä. Istahdin yhteen ravintolaan ja kerroin, että minulla on sudennälkä. Enhän ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen! Tarjoilija suositteli mix-kebab… nyökkäsin ja pyysin kylmän oluen ensi hätään. Ihan kunnon annos se olikin monella lihalla varustettu, muttei mikään kulinarismin kukkanen.

IMG_2143.JPG

Kyllä lapset ja äidit ovat kauniita kaikkialla;)

IMG_2142-2.JPG

Balkan&Turkki. Välipäivä Guressa Edremitin lähellä 7.10.2014, 26 km / # 2046 km, +184m / -182m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3591498

IMG_2151.JPG

Aamulla tutkailin Booking.comin tarjontaa lähiseuduilta.
Olin ajanut pari aika kovaa päivätaivalta ja ajattelin, että pieni pysähtyminen voisi piristää. Nappasin kiinni äkkilähtötarjoukseen. Gure Hotel Paris vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä 18 euroa aamiaisella. Ajelin ennen puolta päivää rantatietä D550 pitkin kohti itää. Matkasuuntani oli juuri tuo. Reilun tunnin ajon jälkeen näkyikin valtatien varressa vasemmalla puolella hotellin katolla mainoskyltti. Respan kautta sisään ja pyörän jätin hotellin terassille lukittuna. Pieni aika vaatimaton mutta siisti hotellihuone parvekkeella. Onneksi oli ilmastointi, koska tänään ennusteen mukaan on lämpöä noin 29 astetta.

IMG_2153.JPG

Ajovaateiden pesun jälkeen uimaan. Hotellilta oli vain muutama sata metriä meren rantaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Olipa kiva kellua merivedessä ja sen jälkeen kuivattaa itsensä auringon lämmössä. Kävelin samalla reissulla noin viiden kilometrin lenkin katsellen rantatouhuja ja kaupungin vilinää. Lapset leikkivät rantavedessä ja paikalliset ihmiset olivat uimassa. Naisilla oli päällään täysi varustus. Vähän pitkän yöpuvun näköinen uima-asu ja pää peitettynä. Miehet sentään uivat shortseissa. Koiria oli aika paljon uimarannalla ja sen liepeillä. Itsellä oli Cannondale Liquigas pyörälippis auringon suojana. Tallin merkeissä nautin kylmän oluen uimaretken päätteeksi.

IMG_2155.JPG

Pankkiautomaatilla käynnin jälkeen yhytin markkinatorin. Sieltä tarttui mukaan kilo viinirypäleitä (1Tl noin 35 senttiä) ja vajaat puolen kilon pussit pähkinäsekoitusta ja rusinoita fillaroinnin matkaevääksi (4 Tl). Noita viinirypäleitä olenkin napsinut kohta jo puolisen kiloa, mutta kohta pitää lähteä katselemaan ruokapaikkaa. Niitä näyttikin olevan vieri vieressä rannalla ja sen tuntumassa ihan tuossa hotellin vieressä.

IMG_2154.JPG

Kalaahan sitä piti maistaa, kun meren rannalla on. Tuoreita ainakin olivat, kun ne nostettiin altaasta suoraan grilliin. Hyvää, muttei mitään pyöräilijän energiaevästä. Tälle välipäivälle tuo ateria sopi ihan hyvin:) Huomenna on uusi päivä, eikä vielä ole mitään hajua minne päin. Mutta eiköhän se selkene, jos ei illan niin aamun aikana sitten.

IMG_2156.JPG

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi

Aasian portilla

Turkki jakautuu kahtia maantieteellisesti. Marmaran meri erottaa Euroopan puoleisen osan Aasiasta. Itse ajoin tänään Eceabatiin, mistä on vain lyhyt lauttamatka Aasian puolelle Canakkaleen.

Tässä linkki: http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Turkki

IMG_2119.JPG

Toinen historiaa koskettava asia tämän päivän reitin varrella oli Gelibolu. Siellä käytiin ehkä Turkin lähihistorian voitollisin taistelu vuonna 1915 vastaan Ottomaanit ja Liittouneiden armeija. Tosin kummallakin puolella oli kaatuneita yli 200 000 sotilasta. Ajoin tänään yhden sen muistolehdon ohi… koskettava hautausmaa, missä oli noin tuhat turkkilaista sotilasta haudattuna.

Linkki taisteluun: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Gallipoli_Campaign

IMG_2129.JPG

Balkan&Turkki 21.etappi 5.10.2014 Kesan – Eceabat, 112 km / #1907 km, +1162m / -1280m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3577986

IMG_0606.JPG

Hieno ajopäivä tänään! Kaikki sujui kuin rasvattuna vaikka matka oli aika pitkä 112 km. Reitin suunnittelun tärkeä lähtökohta oli sääennuste. Luvassa oli myötäistä tuulta. Se meni nappiin. Alkumatkasta tosin noin 35 kilometriä ajoin sivuvastaiseen, mutta kun tien kääntymisen tiesi, sen kesti. Alussa oli myös reissun ainut kunnon nousu noin 400 metriin. Hiki valui, mutta siihen on jo tottunut. Pientä nämä nousut ovat Bulgarian vuorten jälkeen. Hei… pieni episodi sentään, mikä unohtui eilisestä. Muistin sen, kun tänään taas yksi koira halusi maistaa pohjettani. Eilen oli tositilanne. Shaefrerin näköinen aika isokin peto hyökkäsi ”moottoritien” keskikaistalta minua päin. Onneksi oli alamäki, joten pääsin pakoon. Vähän sen jälkeen alkoi nousu ja siinä en millään olisi pystynyt polkemaan karkuun!

IMG_2122.JPG

Mutta sitten mentiinkin… Tuon ison nousun jälkeen alkoi nautinnollinen monen kilometrin lasku. Tosin en uskaltanut painaa ihan täysillä, joten maksiminopeus jäi niukasti alle kuudenkympin (59,5 km/h). Fillarikaverini Järvisen Pekka kuittailikin Facebookissa, että oliko kuudenkympin rajoitus. Ihan hyvää kyytiä kuitenkin tultiin monta kilometriä. Kun tie käantyi kohti lounasta, oli kuin olisi saanut siivet selkäänsä. Takana puhalsi tänään ennusteen mukaan noin 20 – 25 km tunnissa myötäistä tai sivumyötäistä. Ja se kyllä tuntui… vauhti kasvoi tasaisellakin noin 30-35 km/h:ssa. Panoin heittämällä ohi kuuluisan Gelibolun, vaikka alunperin ajattelin pitää siellä pienen tauoan. Koko matkan keskinopeuskin nousi peräti 24,1 km/h:ssa sisältäen sentään nousut ja kahden kaupungin läpiajon.

IMG_2123.JPG

Loppumatkalla naviystäni pikkuG yritti tehdä tempun.. Panin sille osoitteeksi päätekaupungin Eceobat. Mutta pikkuG olisi halunnut välttämättä tehdä pienen risteilyn Gelipolusta toiselle puolelle lahtea ja ajaa sitten Aasian puolella loppumatkan ja tulla taas lautalla takaisin määränpäähän. Tuon pikkuG:n kanssa pitää olla hereillä koko ajan, vaikka muuten ihana ja tarpeellinen ystävä se onkin. Monesti se on pelastanut pahasta ja auttanut matkanteossa. Olen saanut pikkuGeen ennen Rooma-Hämpton eläkepolkaisua sen jälleenmyyjältä Geotrimin porukalta. Paninkin tältäkin reissulta kiitos-emailin ystävälleni Matti Ronkaiselle asiasta.

IMG_2127.JPG

Loppumatkalla oli paljon noita puutarhatuotteita tarjolla. Pysähdyinkin oikeastaan ensimmäisen kerran koko pitkän päivämatkani aikana yhteen. Toki juomataukoja omasta pyöräpullosta pidin monella hikipaikalla aiemmin. Ostin kolme isoa tomaattia ja jyrsin ne siinä paikalla. Tyttö ei millään olisi ottanut rahaa. Sanoi hinnaksi puoli liiraa. No annoin kuitenkin 50 senttiä eurorahaa, mihin hän oli hyvin tyytyväinen. Mies, olisiko ollut paikan pomo, seurasi tapahtumaa ja tuli kyselemään matkastani. Hän tunnisti Suomen lipun ja alkoi kysellä lisää. Kerroin, että olin aloittanut pyöräreissuni Budapestistä ja sitten livahti valkoinen valhe (eli reissuni aluperäinen päätepiste Antalya). Hän luetteli samantien ulkomuistista kaikki isot kaupungit tuon reitin varrella. Lopuksi hän antoi minulle parin kilon hunajamelonin, jonka laitoin tarakalle. Oli muuten hyvä palautussessio hotellissa suihkuin jälkeen, kun pikkuveitsellä leikaten, söin koko melonin.

IMG_2126.JPG

Täällä Hotelli Ejderissa nyt kirjoittelen. Kello tulee jo kohta iltakymmenen. Kävin tunti pari sitten kaupungissa syömässä. Eka homma meni vähän pieleen, kun söin varmaan elämäni ensimmäisen kalahampurilaisen, ollenkaan etukäteen tietämättä sitä. Pienessä rantaravintolassa pyysin ruokalistaa, mutta sitä ei ollut. Sitten nuori tyttö, millä oli englanti hallussa, kertoi vaihtoehtoja, Tartuin hänen mainostamaan ”fishdisheeseen” ja luulin saavani oikein kala-aterian. Tulos oli paistettua kalaa ranskanleivän palasen välissä. Toinen yritys puolen tunnin kävelyn jälkeen kebabravintolassa tuotti jo tulosta. Sain sieltä mukaan ihan hyvän annoksen kebab-lihaa ja riisiä. Ne menivät mukavasti alas parin oluen kanssa täällä hotellihuoneessani. En kehdannut ottaa kummastakaan kuvia. Tänään muuten pikkuG ilmoitti 112 km:n reitin energiankulutukseksi peräti 4900 kcal. Tosin nuo lukemat ovat kovin viitteellisiä, koska kännykkäohjelmani Ridewithgps taisi näyttää tuhatkunta kaloria vähemmän.

IMG_2124.JPG

Aasian portilla ollaan ja seuraavaksi on tarkoitus mennä katsomaan pyörän selästä Aasian puolta!

Kategoria(t): matkapäiväkirja, matkareitti, Turkki, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi

Turkinpippureita maistamaan

Turkinpippuri on vanha suomalainen ja ruotsalainen nimitys chilistä. Myöhemmin sillä on alettu tarkoittamaan myös tiettyjä väkeviä karkkeja. Turkki on tuossa aivan naapurissa. Itse asiassa ajattelin jo tänään ajaa sinne, mutta en kehdannut lähteä Kreikasta heti ensimmäisen yön jälkeen pois. Vähän samoin kuin alkumatkasta Unkarista tultuani Romaniaan leikkasin sen luoteisosan läpi, nyt sama tilanne oli Kreikan kaakkoisosan kanssa. Aamulla varasin rauhallisen maalaishotellinHotelli Isidoran vajaa parikymmentä kilometriä Alexsandrapoulikesta itään ja aika lähellä Kreikan ja Turkin rajaa.

IMG_2106.JPG

Pari tuntia sitten kävin syömässä hotellin viereisessä tavernassa. Maalaisruokaa maalaisympäristössä; papukeittoa, vaaleaa leipää ja naudanlihaspaghettia. Jälkkäriksi emäntä toi mustia viinirypäleitä pienen tertun ja neskafe viimeisteli yksinkertaisen lounaan. Ravitsevaa, muttei mikään gastronomian herkku. Minusta 17 euroa oli kohtuullisen kova hinta vai onko tämä sitä Bulgarian halvan hintatason jälkikrapulaa? Ennen lounasta ajelin pienen pyörälenkin lähikyliä katsellen. Tottakai reppu oli selässä, mihin mukavasti sujahti muutama iltaolut;)

IMG_2001.JPG

Vielä vähän lisätietoa Alexsandr(o)upoliksesta, missä olin viime yön. Eilen illalla kiertelin kaupunkia ja yllätyin, miten vilkasta sosiaalista elämää se elää. Olihan normaali torstai-ilta. Kaupungissa on Wikipedian mukaan reilu 70 000 asukasta, mutta se tuntuu paljon suuremmalta. Varsinkin ravintoloiden, pikkukauppojen, leipomoliikeiden ym. määrä oli aivan hillitön suomalaiseen vastaavan kokoiseen kaupunkiin verrattuna. Ja paikat olivat illalla täynnä nuorisoa ja vanhempaa väkeä. Liikennekulttuuri on täällä aika kaaosta. Pysäytetään auto liikennevaloihin ja haetaan sinä aikana kahvi ja päivän lehti kuppilasta. Suojatiellä saa olla varovainen, autot eivät paljoa kunnioita jalankulkijoita. Kerrankin löysin huonomman esimerkin, koska olen kovasti kritisoinut Hämeenlinnan huonoa suojatiekulttuuria. Fillari on upea kulkuneuvo kaupungissa. Sillä voi ohittaa jumittuneet autojonot ja sukkuloida liikenteen sisällä. Aika paljon täällä jo tasaisella rannikolla onkin alkanut näkyä pyöriä.

Wikipedialinkki:http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://en.wikipedia.org/wiki/Alexandroupoli&prev=/search%3Fq%3Dalexandroupolis%2Bwikipedia%2Bsuomi%26client%3Dsafari%26hl%3Dfi

IMG_2105.JPG

Balkan & Turkki 20. etappi 4.10.2014 Loutros – Kesan (Turkki), 66 km / #1795 km, +739m / -629m.

Reitti: http://ridewithgps.com/trips/3571700

IMG_2112.JPG

Tuuli on pyöräilijän paras ystävä tai pahin vihollinen. Tänään tuo tuli todettua lyhyellä reitillä. Eilen jo, kun katselin sääennusteet olin huolissani tuulioloista. Accuweather, jota yleensä käytän näillä seuduilla, lupasi idän ja koillisen välistä aika kovaa 25-35 km/h tuulta. Alkumatkasta se näyttikin voimansa. Noin viisitoista kilometriä puskin vastatuuleen. Pieni keskiöratas oli käytössä ja vauhti noin 10-12 km tunnissa tasaisellakin. Feresissä vastatuuliosuudella ennen rajaa pidin pienen tauon ja join kupin kahvia. Samassa paikassa oli komea kirkko vai moskeijakon tuo on. Muutama paikkakunnan lapsi halusi myös kuvaan.

IMG_0602.JPG

IMG_0601.JPG

Kreikan ja Turkin raja tuli vastaan noin reilun kolmenkymmenen kilometrin kohdalla. Rajamuodollisuudet olivat tavanomaiset. Kreikan rajalla passi vilkaistiin ja virkailija oli kiinnostunut matkastani. Kun kerroin taas kerran tutun stoorin, tuli ihmetystä ja kannustusta. Ihmettelivät varmaan, onko tuo vanha äijä ihan pöpi. Onneksi päästivät sentään läpi;) Turkin rajalla osoitettiin suoraa ohi autojonon. Aika yllättävä rekkajono oli pyrkimässä Turkista Kreikkaan. Katsoin mittarini mukaan jonon mitaksi noin neljä kilometriä. Toinen jännä ilmiö alkoi heti rajan jälkeen Turkissa. Täällä alkoivat töötit soida vähän väliä ja peukutuksia & kannustuksia autojen ikkunoista tuli fillarimiehelle. Itse yritin heilauttaa takaisin vähän väliä.

IMG_2109.JPG

Siirtyminen Turkkiin oli paljon helpompi kuin illalla oletin.
Tänään olisi voinut ajaa paljon pidemmällekin, mutta oikeastaan muita majoituskohteita en löytänyt Booking.comin avulla kuin Kesanin kaupunki.
Jotenkin tuntuu, että jalat ovat loistavassa kunnossa. Varsinkin kun tie kääntyi rajan jälkeen aluksi kaakkoa kohti ja tuuli vähäksi aikaa jopa sivumyötäiseksi. Fillarantin jalat kävivät pedaaleilla kuin Pekka Vasalan ja Lasse Virenin Munchenin olympialaisten tartanilla vuonna 1972. Matkan kilometrin kahden ylämäet, jotka suomalaisittain olisivat olleet ihan kunnon nousuja tuntuivat nyt pikku nyppylöiltä. Ylämäissä Fillarantti pyöritti Corratec-ratsun kupeita kuin Valdu Kononen lanteitaan viidenkympin kävelyssä parhaimmillaan. Olisikohan osasyynä onnistunut korkeanpaikan leiri Bulgarian Rodopi-vuoristossa?

IMG_2114.JPG

Kesanin hotelli Sarokseen saavuin etuajassa. Tuo Saros tuntuu olevan yhtä kova nimi näillä seuduilla kuin Hämptonissakin. Bongasin hotellin lisäksi Saros-Campingin ja Saros Taxin. En tiedä kumpi Pekka vai Juuse Saros on näitä bisneksiä tänne viritellyt, mutta terveisiä kummallekin;) Täällä Turkissa muuten alkoi tänään muslimien nelipäiväinen iso juhla Bayram. Taitaa olla jopa muslimien Joulu. En olisi tiennyt asiasta mitään, mutta sain onneksi ystävältäni Tiina Alhaiselta infoa Facebookin välityksellä. Oli muuten tarpeellinen linkki. Kiitos Tiina!. Kaupat ovat kiinni nyt aamuun ja nyt juuri televisiossa ihmiset kyselevät neuvoja kahdelta arvokkaalta kirkonmieheltä. Näin ainakin otaksun. Ihmettelinkin, kun joka paikassa liehuivat Turkin liput!

Tässä linkki Bayram-juhlaan:http://en.m.wikipedia.org/wiki/Bayram_(Turkey)

IMG_2113.JPG

Majapaikkani Kesan on Edirnen provinssin suurin kaupunki. Täällä on noin 60 – 70 000 asukasta eli suurinpiirtein Hämeenlinnan asukasmäärä. Mutta paljon isommalta ja vilkkaammalta tämä kaupunki lyhyen kävelylenkin jälkeen tuntuu.

Tässä linkki Kesaniin: http://en.m.wikipedia.org/wiki/Ke%C5%9Fan

IMG_2115.JPG

Tämän postauksen ristin turkinpippurien nimiin. Olen vasta ollut Turkissa viitisen tuntia ja alkaa nälkä vaivata. Kevyen ajopäivän rasitukset olen jo nollannut noilla muutamilla palautusjuomilla, kuten tuossa kuvassakin näkyy. (Anteeksi piilomainonta) Mutta nyt pitää lähteä etsimään sitä turkinpippuria…

Taidanpa sitä ennen julkaista tämän postauksen ja kertoa vasta myöhemmin, miten kävi?

PS. Tulin juuri syömästä tuosta hotellin läheltä. Löytyihän ne turkinpippurit monessakin osiossa. Aika hauska juttu oli, kun kysyin hotellista, minne kannattaa mennä syömään. Kaveri kertoi pari paikkaa. Liki toisella puolella katua oli kebab-ravintola, jota diggasin heti. Hän vei minut sinne ja kysyin ensin saakohan siellä olutta ruuan kanssa. Ei saanut, mutta no problems. Vieressä oli nuorisoravintola, missä oli live-musiikki-ilta. He istuttivat Fillarantin sinne ja kebab-ravintola tarjoili ison ja maistuvan aterian sinne ja oluset löytyivät paikan päältä. Joustavaa toimintaa… laskutuskin meni yhteisellä sävelellä. Kivaa porukkaa ja messevää musiikkia lisäksi;) Näyttää tämä Bayram-juhla olevan iloinen asia täällä. Noilta viereisen pöydän nuorilta kysyin lupaa ottaa kuvan…poseeraus alkoi heti!

IMG_2007.JPG

IMG_2116.JPG

IMG_2118.JPG

Kategoria(t): Kreikka, matkapäiväkirja, Turkki, Yleinen, yleistietoa pyöräilystä | Kommentoi